Väitöstutkimus nuorten jalkapalloilijoiden kehittymisestä

Hannele Forsmanin väitöskirja käsittelee nuorten suomalaispelaajien kehittymistä vuosina 2010 – 2015.

Eerikkilässä toimivan Sami Hyypiä Akatemian (SHA) kehityspäällikkö Hannele Forsmanin väitöskirjan ”The Player Development Process among Young Finnish Soccer Players – Multidimensional Approach” tarkastustilaisuus pidetään Jyväskylän yliopistolla tänään perjantaina 17.6. Forsman on tutkinut nuorten suomalaisjalkapalloilijoiden kehitystä vuosina 2010 – 2015.

Tutkimus osoittaa kokonaisvaltaisen kehittämisen tärkeyden lasten ja nuorten valmentamisessa. – Hannele Forsman

– Tutkimuksen kohteena oli pääasiassa 10 – 15-vuotiaita pelaajia, joista osan urakehitystä seurattiin 19-vuotiaaksi asti. Tutkimus osoittaa kokonaisvaltaisen kehittämisen tärkeyden lasten ja nuorten valmentamisessa, Forsman kertoo.

Eerikkilän Urheiluopisto on omistautunut strategiansa mukaisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Siksi Forsmanin tutkimustulokset ovat tärkeitä myös Eerikkilän toiminna kannalta.

– SHA:n yksi päätehtävistä on ollut alusta asti tiedon kerääminen, tutkimus ja tutkitun tiedon hyödyntäminen päätöksenteon tukena. Hannele on tehnyt upeaa työtä, ja olemme ylpeitä Eerikkilän henkilökunnan ensimmäisestä väitöskirjatutkimuksesta. On ollut hienoa saada Hannelen osaaminen Eerikkilän ja sen asiakkaiden käyttöön SHA-toiminnan alusta asti, Eerikkilän Urheiluopiston toimitusjohtaja Petri Jakonen kertoo.

 

Hannele Forsman tutki väitöskirjassaan nuorten suomalasijalkapalloilijoiden kehittymistä. Kokonaisvaltaisuus korostui tuloksissa.

Hannele Forsman tutki väitöskirjassaan nuoria suomalaisjalkapalloilijoita. Kokonaisvaltainen kehittäminen korostui tuloksissa.

Tiedote

Väitös: Kokonaisvaltainen pelaajan kehittäminen tärkeää lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksessa (Forsman)
Perjantai 17.6.2016 klo 12, Seminaarinmäki, L303.
LitM Hannele Forsmanin liikuntapedagogiikan väitöskirjan ”The Player Development Process among Young Finnish Soccer Players – Multidimensional Approach” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii professori Sami Yli-Piipari (University of Georgia, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Jarmo Liukkonen (Jyväskylän yliopisto).

Jalkapalloseurojen tehtävänä on tukea nuorten pelaajien kehittymistä jo lapsuus- ja nuoruusvaiheessa niin, että heillä myöhemmin olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet menestyä jalkapalloilijoina. Nuoren pelaajan kehittyminen huippujalkapalloilijaksi on kuitenkin pitkä ja moniulotteinen prosessi, johon vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Forsman tutki nuorten suomalaisten pelaajien kehittymisprosessia lapsuus- ja nuoruusvaiheessa. Tutkimukseen osallistui 10-15-vuotiaita pelaajia, joista osan urakehitystä seurattiin 19-vuotiaaksi asti. Pelaajat edustivat Suomen parhaiden seurojen eri ikäluokkien edustusjoukkueita.

Huomattavia tuntimääriä jalkapalloa jo lapsuusvaiheessa

– Selvisi, että jalkapallossa kehittymisen kannalta on tärkeää sekä pelata että harjoitella huomattavia määriä jalkapalloa jo lapsuudessa. Silloin syntynyt innostus näkyy myöhemmin nuoruudessa motivaationa pelata ja harjoitella, Forsman toteaa.

Lapsena muita enemmän jalkapalloa pelanneet ja harjoitelleet harjoittelivat enemmän myös nuoruusvaiheessa. Lisäksi he olivat vähemmän harjoittelevia pelaajia parempia teknisissä, taktisissa, fyysisissä sekä psykologisissa taidoissa ja ominaisuuksissa 15-vuotiaina.

– Lapsena harjoittelun tulisi koostua sekä omatoimisesta pelaamisesta ja harjoittelusta että ohjatusta joukkueharjoittelusta, koska niillä on erilainen vaikutus kehittymiseen. Varsinkin omatoimista jalkapalloharjoittelua tulisi yleisesti ottaen lisätä, jotta yhä useammalla pelaajalla olisi mahdollisuus kehittyä huipputason jalkapalloilijaksi, Forsman summaa.

Työkaluja pelaajan pitkän tähtäimen potentiaalin arviointiin

Tutkimuksen mukaan nuoren jalkapalloilijan potentiaalia tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti, yksilöllisesti ja säännöllisesti. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin sellaisiin muuttujiin, joihin biologinen kypsyminen ei vaikuta merkittävästi nuoruusvaiheessa. Pelaajien menestystä jalkapallossa 19-vuotiaana ennustivat 15-vuotiaana mitatut hyvät syöttö- ja keskitystaidot, ketteryysominaisuudet ja korkea motivaatio. Nämä kolme muuttujaa ennustivat tulevaa menestystä luotettavammin kuin valinta nuorten maajoukkuetoimintaan vastaavassa iässä.

Nuorten pelaajien parissa toteuttavia valintaprosesseja tulisi kehittää avoimiksi ja jatkuviksi. Sen hetkisen osaamisen arvioinnin lisäksi tulisi keskittyä pelaajien pitkäjänteiseen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen sekä tulevan potentiaalin arviointiin.

Oikeantasoisia tehtäviä ja myönteistä palautetta

Tulosten mukaan nuorten jalkapalloilijoiden valmennuksessa tulisi kiinnittää erityishuomiota pelaajien koetun pätevyyden kehittymiseen ja tukemiseen. Koettua pätevyyttä voidaan arvioida tutkimuksessa kehitetyn mittarin avulla. Jalkapallossa itsensä päteväksi kokevat pelaajat ovat myös motivoituneempia harjoittelemaan ja kehittymään. Korkea motivaatio taas on yksi avainasioista pelaajan kehittymisprosessissa johtuen siitä valtavasta työmäärästä, jota kehittyminen huipputasolle vaatii.

Valmentajien tietoisuutta koetun pätevyyden tärkeydestä tulisikin lisätä. Sen lisäksi valmentajien osaamista tukea pelaajien koetun pätevyyden kehittymistä ja säilymistä tulisi kehittää. Pelaajien koettua pätevyyttä voidaan tukea mm. tarjoamalla oikeantasoisia haasteita ja onnistumisen elämyksiä harjoituksissa, osoittamalla kehittymistä sekä antamalla rakentavaa ja myönteistä yksilöllistä palautetta pelaajille.

Lisätietoja:

Hannele Forsman, hannele.forsman@eerikkila.fi
Viestintäharjoittelija Petra Toivanen, puh. 0408053638, tiedotus@jyu.fi

 

Hannele Forsman on kirjoittanut ylioppilaaksi Loimaan lukiosta ja valmistunut liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Hän työskentelee Eerikkilän Urheiluopiston valmennuskeskuksessa kehityspäällikkönä.

 

Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 241, Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; ISBN 978-951-39-6651-5 (nid.), ISBN 978-951-39-6652-2 (PDF). Väitöskirjaa saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825, myynti@library.jyu.fi ja yliopistokauppa Sopista (t-rakennus). Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6652-2

 

Abstract

The purpose of this thesis is to add to our knowledge and understanding of the development process of young soccer players in the development system of local soccer clubs in Finland. The first part of the thesis focuses on examining developmental activities and career progression among a group of 15-year-old soccer players (n = 159). The participants filled in questionnaires concerning their practice histories and tactical and psychological skills, and they also completed technical and physiological tests. The results showed that players with more soccer-specific play and practice during childhood also practiced more soccer during adolescence, and accordingly had better technical, tactical, psychological, and physiological skills and characteristics at that point. Furthermore, it was found that passing and centering skills, agility, and motivation recorded at the age of 15 predicted elite performance level at the age of 19 years. In the second part of the thesis a self-assessed Perceived Game-Specific Soccer Competence Scale (PGSSCS) was created and validated (n = 1321). The instrument (PGSSCS) was applied to trace the development of perceived competence in 12 to 14 years old players (n = 288) during a follow-up period of one year. The participants also filled in questionnaires related to tactical skills and motivation, and they completed tests of technical skills, speed and agility. The results showed that young players’ perceived competence, motivation, technical and tactical skills, speed and agility were relatively high and remained stable over the period of one year. Positive relationships were found between the levels and slopes in perceived competence and motivation, and the levels of perceived competence and speed and agility characteristics. Taken together, the present empirical findings advance our understanding of the player development process and suggest that practitioners should encourage players to engage in large amount of soccer-specific play and practice during childhood, use a multidimensional approach in evaluating young players’ long-term potential, and acknowledge the importance of perceived competence and motivation in coaching young developing players.

Keywords: soccer, practice, play, multidimensional performance characteristics, long-term potential, perceived competence, coaching