Lämpöön talven kynnyksellä – saunailta ensilumessa

Talvi on täydellinen vuodenaika nauttia lämmöstä ja kynttilänvalosta. Paras nautinto lämmöstä tulee kuitenkin siitä, kun haastamme itsemme kokemaan jotakin kylmää ja jännittävää, jonka päätteeksi pääsemme takaisin lämpimään rentoutumaan. Tiedätkö jo, mistä kokemuksesta puhun?

Talven ensimmäiset lumihiutaleet ovat sataneet maahan. Maisema hohtaa valkoisena, kuin sydäntalven aikaan, mutta on vasta marraskuu. Ensilumen kauneus yllättää joka vuosi. Keväällä odotan kesää, kesällä syksyä ja syksyllä talvea. Onneksi meille on suotu neljä niin erilaista vuodenaikaa, joista jokaisessa on jotakin, mitä odottaa.

Lumihiutaleiden vielä sataessa taivaalta kuljen metsän keskellä vailla päämäärää. Hiutaleet tipahtelevat hartioilleni yksi toisensa jälkeen ja sulavat pois silmän räpäyksessä. Kuulostelen luonnon ääniä. Ne ovat selkeästi hiljentyneet kesästä, ja vain muutaman linnun laulu rikkoo hiljaisuuden.

 

 

 

 

 

Hetken kuluttua alkaa hämärtää. Suuntaan takaisin kohti hotellia, josta aiemmin päivällä aloitin kävelyni.

Ulkona ei ole kovinkaan kylmä, mutta nollaa hipovan lämpötilan jäljiltä olen kuuman saunan tarpeessa. Olen varannut itselleni ihanan pienen rantasaunan ja suuntaankin sinne tuota pikaa.

Ruskean pienen mökin ikkunoista kajastaa luokseen houkutteleva valo. Nopeilla liikkeillä avaan saunan oven, otan vaatteet pois ja hyppään saunan löylyihin.

En keksi mitään paikkaa maailmasta, jossa olisin mieluummin juuri tällä hetkellä.

Saunan lämpö virtaa jäseniini ja makaan liikkumatta lauteilla. Kaikki päivän mittaan kertyneet ajatukset häviävät yksi kerrallaan, ja jäljelle jää vain tämä hetki.

Hetkeksi jopa unohdan missä olen ja mitä tekemässä, kunnes mieleeni palaa ajatus. Lupasin itselleni käydä avannossa uimassa, ja on aika toteuttaa lupaus.

Hengitän syvään ja lähden astelemaan hitaasti, mutta varmasti kohti laituria. Olen oppinut edellisiltä avantouintikerroilta, että aikaa ei ole miettimiselle ja ainoa mahdollisuus on mennä veteen mahdollisimman nopeasti.

Otan ensimmäisen askeleen vedenpintaa kohti ja pidätän hetken hengitystä. En voi uskoa, kuinka kylmältä vesi tuntuu! Otan muutaman askeleen lisää rappusia alaspäin, kunnes olen viimeisellä portaalla. Pulahdan pikaisesti veteen ja nousen ylös niin nopeasti kuin pystyn.

Enää ei tunnu kylmältä.

Veri alkaa selvästi virrata kehossani ja olo on voittamaton. Pitäisikö heti pulahtaa uudelleen? Ei sentään, nyt takaisin löylyihin.

Saunan lauteilla heitän kiukaalle lisää löylyä ja katselen kohti laituria. Askeleeni näkyvät juuri sataneessa lumessa ja johtavat veteen. Mikä voitonriemu sisälläni vallitseekaan, minä tein sen!

Useiden kunnon löylyjen jälkeen päätän seurata jälkiäni takaisin kohti vedenpintaa. Olen päättänyt mennä veteen vielä toisen kerran, ja tällä kertaa ajatus ei tunnu enää niin pelottavalta. Tosin laiturilla kävellessäni tuntuu edelleen sama kylmyys kuin aiemmallakin kerralla.

Rohkein liikkein laskeudun rappusia alas veteen ja tällä kertaa uskaltaudun jopa irrottamaan käteni portaista. Otan muutaman ripeän uimavedon edestakaisin ja nousen ylös. Nyt on virtaa koko loppuviikoksi, ajattelen.

Ajatus yksistä löylyistä houkuttelee, mutta päätän olla menemättä enää lämpimään parhaan tehon saavuttamiseksi. Puen vaatteet takaisin päälleni ja taputan itseäni olkapäille, hyvin tehty!

Avantouinti ei välttämättä ole kaikille elämää muuttava kokemus, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä ainakin kerran elämässä.

Saunomisen päätteeksi askeleeni johtavat viereiseen ravintolaan päivälliselle. Vatsani on todennut jo hetkeä aiemmin, että kaipaisi sisälleen maukasta ruokaa – ja sitä onneksi löytyy.

Vatsa täynnä kömmin hotellihuoneeseeni ja pujahdan puhtaisiin valkoisiin lakanoihin. Kylmyydestä ei ole tietoakaan, sillä avannon virkistävä vaikutus tulee kestämään varmasti pitkään kehossa ja vielä pidempään mielessäni.

 

Ensilumen parhaat aktiviteetit:

  • Tee lumienkeli
  • Käy rantasaunassa
  • Kokeile avantouintia
  • Nauti lämmin juoma tulen äärellä
  • Ota selfie ensilumen keskellä 🙂

 

 

 

 

Eeva Mäkinen
Photographer & Wilderness guide

p.s. Ilmoittautuminen Eevan kesän valokuvaus Workshoppiin on avattu!

Retki ruskan värjäämille poluille

Pian koittaa taas vuoden jännittävin näytelmä luonnossa, kun valo alkaa vähentyä ja yöt kylmenevät. Villapaidan voi vetäistä hyvillä mielin päälle, painaa pipon korville, keittää termariin kuumaa teetä ja lähteä retkelle. Tervetuloa syksy!

Ruskan merkkejä voi nähdä Etelä-Suomessa jo syyskuun puolesta välistä eteenpäin, mutta paras aika ruskaretkelle on värien puolesta vasta lokakuun alun jälkeen. Kauneinta ruskaa voi nähdä silloin lehtipuissa, kuten koivussa ja vaahterassa ja maaruskaa puolestaan helpoiten suoalueilla.

Eerikkilän maisemissa parhaat ruskaretkikohteet ovat käden ulottuvilla, sillä vierestä löytyy Torronsuon maaruskaparatiisi sekä Kyynäräharjun kaunis lehtipuiden väriloisto.

Syksyisin parasta onkin viettää ulkona mahdollisimman paljon aikaa, mutta huippua on myös iltaisin saunominen ja pehmeään sänkyyn kaatuminen. Itse suosin ruskaretkeä mieluusti yhdistellen retkeilyä ja mukavia palveluita, jolloin saan päivistä mahdollisimman paljon irti.

Olen kolmena vuonna peräkkäin viettänyt syksyn parhaita päiviä juuri näillä alueilla, joten tänä vuonna päätin jatkaa perinnettä ja varata viikonlopun Eerikkilän hotellista.

 

 

 

Kello soi perinteiseen tapaan kuuden aikaan aamulla. Tekisi mieli kääntää kylkeä, mutta ikkunasta säteilevä kirkas taivas näyttää liian lupaavalta pystyäkseni tekemään sen. Puen vaatteet nopeasti päälle, hörppään ison lasin kylmää vettä ja heilautan illalla pakkaamani repun selkääni.

Auringonnousut antavat syksyisin hieman armollisemmat yöunet, kuin kesäaikaan, ja kahdeksan tunnin sikeiden unien jälkeen on ihana lähteä reippailemaan heti aamusta. Suuntaan ensimmäiseksi autolla parinkymmenen minuutin päähän Torronsuolle, jossa päätän mennä Kiljamon lintutornille katselemaan suon uljasta maisemaa.

Parkkipaikalta lintutornille on alle kilometrin matka ja ehdin juuri ennen auringonnousua kivuta tornin korkeuksiin. Otan repun selästä ja jään katselemaan heräävää luontoa.

Suon yllä leijailee usvaa, jonka raosta käppyräiset männyt näyttävät kuin leijailevan ilmassa. Hetki hetkeltä aurinko valaisee enemmän näkymää ja nousee mäntyjen korkeudelle leikaten valon maagisiksi säteiksi usvan keskelle. Valo muuttuu punaisesta oranssiksi ja siitä taas keltaiseksi.

Maisema on kuin sadusta, niin upea!

Valon ja varjojen leikki Torronsuon usvamaisemassa kestää vain hetken. Puolen tunnin päästä luonnon ikioma näytelmä on ohi, ja auringon lämpö hajottaa usvan. Kaukana horisontissa näyttää kuitenkin siltä, että usvaa voisi olla vielä järvien yllä leijailemassa, joten päätän lähteä käymään katsomassa Liesjärven kansallispuiston ruskaa ja nauttimaan lounaan järvimaisemassa.

Ajan noin parikymmentä minuuttia etelään päin ja saavun Liesjärvelle Pirttilahden parkkipaikalle. Autojen perusteella näyttää muutama muukin retkeilijä olevan näin aamulla liikkeellä, mutta ketään ei ole tullut vielä vastaan koko aamupäivän aikana.

Täällähän on vielä usvaa!

Upea ruskamaisema on vallannut koko Kyynärän ja usva leijailee lehtipuiden välissä kiireettömästi, kuin nautiskellen täällä olosta. Minäkin nautin, ihan taatusti.

Lähden kävelemään Liesjärven kauneinta polkua, Kyynäräharjun reittiä sen toiseen päähän ja pysähdyn matkalla useamman kerran. Molemmilla puolilla polkua on peilityyni järvimaisema, jota koristavat pienet saaret ja hiekkarannat.

Välillä pysähdyn istumaan rannalle ja ihastelemaan maisemaa. Usva leikkii edelleen veden pinnalla, ja välillä hauki säikähtää jotakin ja loiskahtaa rannassa. On niin kaunista, että välillä tuntuu, kuin sydän pakahtuisi onnesta. Nämä ovat juuri niitä aamuja, joita odottaa, kuin kuuta nousevaa koko vuoden.

Nämä ovat myös niitä aamuja, jolloin minulla ei ole kiire minnekään. Tuntuu siltä, että on juuri oikeassa paikassa ja juuri oikeaan aikaan, eikä tarvitse olla missään muualla enää koko päivänä.

Ajatuksissani haahuilen ympäri metsiä ja havahdun muutaman tunnin kuluttua siihen, kuinka nälkä minulla onkaan. Liesjärven usva on muuttunut kauniiksi auringonpaisteeksi ja sitä riittää varmasti iltamyöhään saakka, joten päätän lähteä käymään Eerikkilän ravintolassa nauttimassa lounaan ja jatkaa sen jälkeen ruskaretkeäni.

 

Ruskavinkit Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoihin:

  • Ruska on parhaimmillaan lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana
  • Torronsuolla paras valo on kuvata auringonnousussa Kiljamon lintutornilta päin tai suon tasosta pitkospuilta
  • Kirkkaina öinä kannattaa käydä pitkospuilla ihailemassa tähtitaivasta
  • Liesjärvellä paras kuvausvalo aamuauringossa on joko Korteniemestä tai Kyynäräharjulta
  • Ilta-aurinko näkyy parhaiten Savilahden telttailualueelle ja Kyynäräharjulle

 

Muistilista valokuvausretkelle:

  • Pidä kaikki akut ladattuna ja useampi mukana
  • Toinen muistikortti varalta taskussa
  • Jalusta mukaan, jos haluaa kuvia tähdistä tai mahdollisesti revontulista. Syksyt ja keväät ovat revontulten aktiivisinta aikaa!
  • Lämmintä vaatetta ja kuumaa juomaa termariin mukaan

 

 

 

 

Eeva Mäkinen
Photograpgher and wilderness guide

 

Oletko kiinnostunut luontokuvauksesta? Eevan suosittu valokuvaus workshop järjestetään taas ensi vuonna! Ilmoittautuminen avataan pian!

Sunnuntaina 23.9. järjestämme ohjatun patikoinnin Torronsuolle. Lähde mukaan nauttimaan ruskasta illan tunnelmallisesti hämärtyessä.

 

Syksyn parasta aikaa luonnossa

Viilenevät syysillat alkavat pikkuhiljaa kolkutella ovia jo täällä etelässä. Tähtitaivas kimmeltää kirkkaana ja luonto tarjoilee parasta antiaan marjojen, sienien ja maisemien puolesta. Luontoon kannattaa nyt suunnata urheilemaan, retkeilemään tai ihan vaikka vain hengittelemään.

Raikas ilma tuoksahtaa nenääni, kuin syksyn ensimmäisenä koulupäivänä kesäloman jälkeen. Edessäni on tällä kertaa kuitenkin kaikkea muuta, kuin koulupäivä, sillä lähden ulos Eerikkilän hotellin ovista kohti metsää, suuntanani lähimetsien marjapaikat.

Ensimmäisenä mieleni valtaa ajatus kirkkaan punaisista karpaloista, joita muutamat kosteat mättäät ovat olleet edellisinä vuosina pullollaan. Olisikohan niitä tänäkin vuonna?

Lähden kävelemään Hämeen Luontokeskuksen parkkipaikalta merkittyä reittiä pitkin kohti Toralahtea ja noin kilometrin kuluttua päädyn vetolossille. Hyppään lossin kyytiin ja alan vetää itsenäni vastarannalle. Minusta tuntuu hetkellisesti taas, kuin olisin ala-asteella viettämässä koulupäivää luonnossa. Kaikki luonnon elementit muistuttavat niistä lapsuuden ajoista, kun sai vain leikkiä luonnossa ilman mitään huolia ympäristöstä tai tulevaisuudesta.

Kesän kuivuus vei mukanaan lähes kaikki mustikkapaikat, joista olin haaveillut kerääväni marjat talven varalle. Toivottavasti sama ei ole käynyt karpaloille.

Lossin viimeiset vedot ennen rantaa tuntuvat hieman raskailta, mutta työ palkitsee heti, kun pääsen viimein hyppäämään rannalle.

Muutaman sadan metrin päässä rannasta tulee vastaan tuttu paikka. Täällä muistan nähneeni ja syöneeni herkullisia karpaloita viime vuonna.

Lasken päiväreppuni maahan ja alan katsella ympärilleni. Ensimmäisellä silmäyksellä en näe ainuttakaan karpaloa, mikä pettymys… Päätän kuitenkin etsiä vielä hetken ja ilokseni löydän muutaman kauniin punaisen karpalon sammaleen alta. Pistelen marjat oitis poskeeni ja mietin, kuinka herkullisia ne ovatkaan!

Kotiin viemisiksi marjoista ei valitettavasti riitä, mutta onneksi sain kuitenkin muutaman maistiaisen. Istahdan vielä toviksi laavulle syömään eväitäni ja mietin, mihin suuntaan lähtisin seuraavaksi – ja mitä etsimään.

Hetken mielijohteesta päätän, että käyn pakkaamassa retkeilyvarusteeni mukaan ja lähden seuraavaksi yöksi metsään. Yksi syksyn parhaista asioista on viettää kokonainen yö metsässä katsellen tähtitaivasta ja herätä aamu-usvan peittämän järven rannalta etelään suuntaavien kurkien huutoon.

Ennen metsään lähtöä käyn nauttimassa maukkaan päivällisen Eerikkilän uusitussa ravintolassa ja ostan vastaanotosta eväsleivät mukaan iltapalaksi. Juomapullo vielä täyteen vettä, viimeiset sääennusteiden tarkastukset, ja retki voi alkaa. Sää näyttää lupaavan koko yöksi kirkasta ja tyyntä keliä, eli parasta mahdollista retkeilysäätä.

Ajan Liesjärven kansallispuistoon Sikolahden parkkipaikalle, jossa nostan rinkan selkääni ja lähden kohti Peukalolammen laavupaikkaa. Päätän nukkua yöni varmuuden vuoksi teltassa, jos laavu sattuisi olemaan täynnä.

Peukalolammen laavu sijaitsee kauniissa, vanhassa männikössä ja siellä ollessa tuntuu, kuin olisi piilossa metsän kätkössä. Telttailualueella ei näy muita retkeilijöitä ja vaikuttaa siltä, että pääsen nauttimaan rauhallisesta illasta yksin.

Illan hämärtyessä teen tulet laavulle ja istahdan ihailemaan liekkien tanssia. Tulta tuijottaessa hämäränäkö heikkenee, ja metsä näyttää yhtäkkiä säkkipimeältä. Pian taivaalla näkyy jo muutama tähtikin, nämä taitavat olla minulle syksyn ensimmäiset tähtihavainnot.

Tarpeeksi liekkejä katseltuani kävelen Peukalolammen rannalle, ja mikä näky minua odottaakaan! Tähdet heijastuvat peilityynen lammen pinnasta ja pieni kerros usvaa leijailee veden päällä. Kurjen huuto kaikuu jostain suon laidalta, mutta muuten on hiiren hiljaista.

Kuluu hetki, jos toinenkin, ennen kuin palaan takaisin laavulle ja käperryn omaan telttaani makuupussin sisään unille.

En tarvitse aamuherätykseen kelloa, sillä kurjet hoitavat sen tehtävän. Nousen lämpimästä makuupussistani hieman vastahakoisesti, mutta aavistan maiseman olevan heräämisen arvoinen, joten nousen ripeästi teltastani ja kävelen Peukalolammen rannalle.

Usva on vallannut tyynen veden pinnan, jonka rikkoo ainoastaan joutsenen lipuminen lammen yli. Auringon säteet heijastuvat usvan ja veden läpi satumaisen kauniina ja jään tuijottamaan näkyä suu ammollaan.

Mikä upea aamu!

Hitaasti usva alkaa hälventyä ja mieleni alkaa tehdä lämmintä aamiaista. Päätän pakata teltan ja suunnata kohti Eerikkilän herkullista aamupalaa. Täydellinen päätös syysretkelle.

Eeva Mäkinen

Photographer & Wilderness hostess

 

 

Rantabongausta ja suppailua kesähelteessä

Helteisen kesän aikana tulee herättyä usein mietteeseen, minne tänään menisin uimaan? Suomen vesistöistä löytyy uskomattoman kirkkaita järviä ja kauniita hiekkarantoja, joilta on helppo pulahtaa veteen viilentymään kesähelteillä. Eerikkilän lähialueilta löytyy näitä molempia ja uintipaikalle voi vuokrata mukaan vaikkapa sup-laudan tai kanootin.

Uiminen Suomen vesitöissä on minulle joka kerta jonkinlainen haaste, joko pohja on mutainen tai vesi liian kylmää. Vedessä vilvoittelu on kuitenkin kerta toisensa jälkeen kaiken vaivan arvoinen ja mikä fiilis siitä tuleekaan! Olen löytänyt muutamia niin upeita uimapaikkoja Eerikkilän maisemista, että niissä tulee helposti lähdettyä käymään jopa Helsingistä saakka.

Ylivoimaisesti yksi upeimmista uimapaikoista, jossa olen koskaan Suomessa vieraillut, löytyy Lopelta vain 20 minuutin ajomatkan päässä Eerikkilästä. Paikka on Melkutin-järvi, jonka tarkempi sijainti on Räyskälän lentokentän läheisyydessä.

Uintipaikka on suosittu myös sukeltajien keskuudessa, eikä ihme, sillä järven näkyvyys on useita metrejä. Melkuttimen pohjahiekka hohtaa valkoisena turkoosin vedenpinnan läpi ja näky on kuin Etelä-Euroopasta, tai sadusta.

Tänä kesänä vesi ei ollut liian viileää edes tällaiselle vilukissalle ja ensimmäistä kertaa vuosiin nautin oikein kunnolla vedessä lipumisesta. Pystyin sukeltamaan useita kertoja pinnan alle ja vain oleskelemaan vedessä ilman mitään kiirettä pois. Miten ihana tuo tunne onkaan!

Melkuttimella vierailuun varasin kokonaisen aamupäivän ja mukanani oli omat eväät. Päätin nauttia evääni sukelluspaikan läheisyydessä sijaitsevalla Lepakkolaavulla. Melkuttimien kahden laavun välillä kulkee helppo polku, joten samalla reissulla oli mukava käydä uimassa kahdella eri rannalla ja maistella kävellessä kesän ensimmäisiä mustikoita suoraan metsästä.

Juuri aamun valo onkin mielestäni paras aika ihailla turkoosia vettä ja kuunnella laineiden liplatusta. Siispä aamun vaihtuessa iltapäivään, oli aika vaihtaa maisemaa.

Kuivattelin uikkarit ja laitoin kesämekon hetkeksi niiden päälle. Seuraavana rantakierroksellani oli kohteena Saaren Kansanpuisto ja Suujärven hyppytorni. Ajomatkaa Saaren Kansanpuistoon Melkuttimelta tulee vain parikymmentä minuuttia, joten kovin kauaa ei tarvitse istua helteisessä autossa päästäkseen uudelleen uimaan.

Saaren Kansanpuistoon oli tullut uimaan muutama muukin hellepäivän vesipeto, mutta onneksi parkkipaikka oli suuri ja rannoilla hyvin tilaa kaikille veteen haluaville. Hyppytorni tosin vaikutti sen verran korkealta, että päätin tyytyä arkajalkana kävelemään veteen.

Auringon lämmittämä rantahiekka tuntui jaloissa uskomattoman hyvältä. Jos sulki silmät ja asteli hiekalla, pystyi helposti kuvittelemaan olevansa Karibian valkoisilla hiekkarannoilla. Ainoastaan suomenkielinen puheensorina taustalla heikensi mielikuvan toteutumista äärimmilleen.

Iltapäivä kului leppoisasti varpaita vilvoitellessa ja jäätelöä syödessä. Muutaman uintikierroksen jälkeen oli kuitenkin aika jatkaa matkaa päivän viimeiselle rannalle, jossa päivän pääsisi päättämään auringonlaskun ihailuun.

Päivän viimeinen kohde oli tuttu ja turvallinen Ruostejärvi, jonka rannalla Eerikkilä sijaitsee. Ennen iltauintia päätin käydä syömässä maukkaan päivällisen Eerikkilän ravintolassa ja kulkea sen jälkeen järven parhaalle paikalle, Hämeen Luontokeskuksen rannalle katselemaan auringonlaskua.

Kävelymatka on leppoinen muutaman kilometrin mittainen polku, joka kiertää rantoja auringon laskiessa järven toiseen päähän. Tällä kertaa päätin kuitenkin ottaa kulkuvälineeksi sup-laudan ja meloa Ruostejärven poikki Luontokeskuksen rannalle. Kiitos vastaanoton tytöille hyvästä ideasta.

Olin ottanut iltauintia varten kuivat uikkarit mukaan, joten suppailin ne päällä suoraan reilun vartin mittaisen matkan Eerikkilän vastarannalle. Heti rannalle päästyäni hyppäsin sup-laudan päältä vielä illan viimeisen kerran veteen. Vesi tuntui tässä vaiheessa päivää jo melko lämpimältä. Ehkä pitäisi toistekin tehdä tällaisia rantakierroksia, jos veden lämpötilaan tottuu näin nopeasti.

Aurinko alkoi pian hipoa puiden latvoja, joten istahdin hetkeksi kultaisena hohtavalle hiekkarannalle nauttimaan maisemasta ja kuivattelemaan uikkareita. Tämä tunne oli juuri se, mitä olin odottanut koko päivän. Miten raukea ja väsynyt, mutta onnellinen voikaan olla.

Juuri ennen auringonlaskua otin suppilaudan alle ja meloin Eerikkilään hotellin puhtaisiin lakanoihin yöksi auringon viimeisten säteiden kadotessa horisontin taakse.

Eeva Mäkinen
Photographer & Wilderness hostess

Lue muutkin E. Outdoor -blogit täältä!

Stories from my favorite outdoor destinations near Eerikkilä

“You don’t have to climb a mountain to find something beautiful” – This is something I have learned just recently and started to focus more on the moments and experiences near home.

I have been roaming around these neighborhoods for nearly three years now and I am pretty sure I’ve spent more time outdoors than indoors in this beautiful area. I have quite a lot of stories to share from here but I have collected my favorite places and stories here so you could hopefully visit these places too someday.

  1. Lake Melkutin

One of the clearest lakes in Finland is located just after 20-minutes’ drive from Eerikkilä. I have been to this place several times and every single time it still amazes me.

One day I decided to stay the night in a tent next to the lake. I watched the sun going down behind the trees and the clear blue lake calmed down for the night. The moon started to rise just in front of my campsite. It was so silent that the voice of the black-throated diver resounded for several minutes before quieting down.

I slept the night peacefully in my tent and woke up when the first sunrays came into my eyes. The sun started to warm up my tent so fast that the only option was to wake up and go for a swim. I got up from my tent, walked couple of steps to the lake and dipped myself in the water. It felt freezing! After couple of minutes my body was already used to the temperature and I stayed in the water just swimming around and enjoying the crystal clear waters of lake Melkutin.

This lake is one of the most unique places I have ever visited in Finland and definitely my favorite swimming spot.

 

  1. Liesjärvi National Park

This National Park is the larger one of the two National Parks located in Tammela area. There are several options to enter this park depending where you are planning to go. Here you can choose to hike, cycle or canoe to explore the gems of these easy going routes. You can easily rent your gear for these activities from Eerikkilä.

It was a crispy cold autumn morning in September. The summer was just about to end and the nature was preparing itself for Autumn. The sky had been clear and stars were reflecting from the surface of lake Liesjärvi for the entire night.

Yet it was the morning I was waiting for.

Just before the sunrise mist started to build up. Within few minutes the lake was fully covered with thick fog. This view was unreal. Only few trees were visible behind the fog making the landscape look like a postcard from wonderland.

I jumped into my canoe and paddled closer to the famous Kyynärä ridge. This beautiful long ridge line is one of the main attractions of this National park and can be observed from land, water or air (with drone camera).

Just before reaching Kyynärä ridge I looked behind my back and saw the sun rising in a fog. For few seconds the sun was nearly visible turning everything yellow. I just stopped and stared, there was nothing else to do. I had my camera in my hands but I didn’t know what to do with it.

Soon the moment was over and the fog got even thicker. I returned to Eerikkilä and went for a well-deserved breakfast.

  1. Torronsuo National Park

Torronsuo National Park is mostly famous for its birds during spring and autumn but it’s also famous for insanely beautiful foggy mornings. This place is easy and quick to visit from Eerikkilä but it’s also possible to spend the entire day here walking around the duckboards in the middle of the deepest bog in Finland.

I had planned this trip for weeks and the day finally begun. I had an image in my head how the morning fog would be rolling over the swamp and I would be in a bird watching tower capturing all that to my camera.

It was around 3 am when I started driving towards Torronsuo National Park from Eerikkilä. The journey lasted for 20 minutes and all that time I was just hoping to see some fog that I would know if my plan works out. There was no fog or any signs of it. Anywhere!

I parked my car to Kiljamo parking lot and walked couple of hundred meters to the bird watching tower. The sun was still behind the horizon and I noticed only few small areas with fog. I decided to wait in a tower and watch how everything looks after the sunrise.

Slowly the sun started to rise above the tree line and suddenly the fog started to build up. As the sun became brighter the fog became thicker making my dream come true!

I was watching, enjoying and taking photos for few hours before returning to Eerikkilä and going back to sleep before the breakfast.

Eeva Mäkinen
Photographer and wilderness hostess
www.eevamakinen.com

Read more about nature experiences that Eerikkilä Outdoor Center has to offer

Valokuvausvinkkejä Liesjärven kesäyöhön 

Kanootti lipuu hiljaa tyynen vedenpinnan läpi ja katoaa nopeasti usvan keskelle. Jokainen melan kosketus veteen on kuin taideteos pyörteineen ja pisaroineen. On aamuyö ja ainoat ympärillä kuuluvat äänet tulevat kuikkaparin kaikuvista huudahduksista ja veden liikkeistä kanootin alla. Kamera odottaa kaulassani hetkeä, joka tallentaa kaiken tämän yhteen kuvaa. Onnistuukohan kuva tänään? 

Näitä öitä on mahtunut kahteen viimeiseen kesään useita kymmeniä ja olen haaveillut niistä taas koko pitkän talven. Se rauha ja maaginen tunnelma, mikä aamuyöllä keskeltä järveä löytyy, on vaikea löytää mistään muualta.  

Kesän kauneimmat ja kuvauksellisimmat hetket ovat mielestäni usvaiset aamuyöt. Usvaa kannattaa lähteä etsimään silloin, kun yölle ja aamulle on luvattu tyyntä säätä. Kesäisin monesti ilma viilenee yön aikana juuri sen verran, että usvaa muodostuu varsinkin järvien ylle. Usvan ennustamiseen vaikuttaa useita eri asioita, joten parasta on nukkua mahdollisimman lähellä suunniteltua kuvauspaikkaa ja herätä aamuyöllä katsomaan miltä näyttää.

Liesjärven kansallispuistossa ja sen lähistöllä on useita kuvauspaikkoja, joissa usva luo erityisen tunnelman kuvaan. Liesjärvellä hienoimmat aamun hetket saa tallennettua Kyynäräharjun lähistöltä, Peukalolammen laavun lähellä sijaitsevasta ennallistetusta metsästä sekä Korteniemen perinnetilalta.  

Muita kuvaukseen suositeltavia paikkoja löytyy Torronsuon kansallispuistosta, Melkuttimen kirkasvetiseltä järveltä Lopen kunnan puolelta sekä Saaren kansanpuistosta. Kaikki edellä mainitut kohteet sijaitsevat Hämeen Järviylängöllä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistaan ja Eerikkilä Sport & Outdoor Resortista, joka soveltuu mainiosti yöpaikaksi kuvausreissulle.  Pääkaupunkiseudulta matkaa kertyy reilun tunnin verran.

 lkukesän vehreys ja vihreän kirkkaat sävyt ovat pian taas käsillä. Kesäkuun alun raikkaat yöt ovat retkeilyyn ja kuvaukseen yksi parhaista vuodenajoista, joten kuvausreissujen suunnittelu kannattaakin aloittaa heti.  

Luonto ja sen antimet vaihtuvat ja muokkaantuvat koko kesän ajan, joten erityiset mieltymyksen kohteet voi kirjata ylös omaan kuvauskalenteriin ja huomioida ne joka vuosi ajoissa. Minulle tällaisia asioita ovat esimerkiksi tupasvillojen kukinta, joita on mahdollista kuvata Torronsuolla ja kuusenkerkät, joita löytyy vain lyhyen kauden ajan kaikkialta kuusimetsistä.  

Suomen kesään tai sen säähän ei kukaan meistä voi vaikuttaa, mutta valokuvauksessa tärkeintä on oma asenne kuvausta kohtaan. Pääasia on lähteä yrittämään, sillä ikinä ei voi tietää mitä luonto tuo eteen. Suunnitelmat ja eri elementtien hyödyntäminen voivat auttaa tuottamaan kuvamateriaalia huonommallakin säällä ja kuvista voi tulla yllättävän kauniita ilman aamun usvaakin.  

 Lukemattomat kerrat olen toivonut parasta mahdollista kuvaussäätä, mutta herännyt pettyen aamuun. Joinakin päivinä olen väsyneenä painanut liian usein torkkua herätyskellosta ja nukkunut parhaiden hetkien ohi. Pienen osan kaikista ulkona viettämistäni aamuista olen onnistunut vangitsemaan kameraan sen, mitä siellä ollessani koen. Silti en kadu yhtäkään niistä kerroista, joita olen viettänyt teltassa tai Eerikkilässä suunnitellen kauniita kuvia kamerani iloksi.  

Jokainen hetki ja jokainen retki ovat olleet kaiken suunnittelemisen ja toteuttamisen arvoisia.  

 Olen muutaman vuoden ajan jakanut näitä lempihetkiäni kuvien kautta Liesjärven usvaisista aamuista sosiaalisessa mediassa, mutta tänä vuonna päätin järjestää valokuvaus workshopin yhteistyössä Eerikkilän kanssa. Toiveeni on jakaa upeita hetkiä muiden valokuvauksesta ja retkeilystä innostuneiden kanssa ja kertoa tarkempia vinkkejä valokuvaukseen sekä kuvien editointiin. 

 Workshop keskittyy oppimiseen tekemisen kautta ja jokainen on tervetullut juuri sillä omalla kuvauskalustollaan, oli se sitten järjestelmäkamera, kompaktikamera tai vaikka puhelimen kamera. Pääasia tällä valokuvaustyöpajalla on kokea ja nähdä luonnon parhaat hetket ja tallentaa ne muistikortille jokainen omalla tavallaan.  

 

Lisätietoja Workshopista

 

Eeva Mäkinen
Photographer & Wilderness hostess

Metsässä hyssytellen, kehoa kesytellen ja mieltä lepytellen

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. Olen siinä iässä, että voin puhua ”ennen vanhaan”. Ei ole kovin kauan, kun elimme Suomessa agraarikulttuurissa. Ihmiset elivät luonnon kiertokulun mukaan.

Kesällä, kun energiaa oli paljon ympärillämme auringon valon johdosta, (lapsuuskesinä aurinko vielä paistoi koko kesän), ihmiset ahkeroivat pelloilla sekä olivat aktiivisia ja touhukkaita. Meno oli ylimmillään mm. viljelyksien hoidossa ja heinänteossa.

Syksyn tullen satoa korjattiin, muokattiin ympäristö talven odotukseen ja siirryttiin itsekin vähän enemmän sisätiloihin ja aloitettiin valmistautuminen talveen mm. säilömällä kesän satoa.

Talven tullen siirryttiin melkein kokonaan pirtin puolelle. Naiset käsitöiden pariin, miehet tosin pakersivat metsätöissä, mutta kotiin palatessaan, aterian jälkeen köllähtivät pirtinpenkille pitkäkseen lepäilemään. Päivän aikana kellahdettiin hämäränhyssyille ja osattiin ottaa muutenkin lepotauko töistä. Ymmärrettiin, että talvi oli akkujen latausaikaa, kun ulkonakaan ei voitu tehdä mitään, koska luonto lepäsi.

Keväällä valo alkoi voittamaan hämäryyden ja alkoi kaiken uuden luomisen aika.

Elimme siis luonnon kiertokulun mukaan. Ihminen on osa luontoa. Hyvinvointimme vaatii kosketusta luontoon. Voidaan sanoa, että luonto tasapainottaa meitä. Vaikka et mene esimerkiksi metsään sillä mielellä, että pitäisi jotakin ihmeellistä tapahtua, niin et voi välttyä luonnon tasapainottavilta vaikutuksilta. Luonnossa kaikki on tasapainossa, vaikkakin ihminen sitä yrittää kaikin keinoin järisyttää.

Kaiken teknologistumisen ja 24/7 hereillä olevan yhteiskunnan johdosta tarvitsemme luontoyhteyttä entistä enemmän. Enemmän ehkä kuin ymmärrämmekään. Onneksi luontovaikutusten tutkimus ihmisen hyvinvointiin on viime vuosien aikana lisääntynyt (myös Suomessa), ja tulosten julkaiseminen on herättänyt meitä yhä enemmän alkulähteemme, luonnon, äärelle.

Uutta on se, että on tullut erilaisia tapoja nauttia luonnosta. Enää ei välttämättä tarvitse omata erämiestaitoja, jotta voi hakeutua, tai uskaltautua luonnon lumoihin. Tutkimustiedon mukaan lyhyetkin hetket ovat terveydellemme hyödyllisiä, jopa luontonäkymällä ikkunasta on tervehdyttävä vaikutus.

Tutkimustiedon mukaan lyhyetkin hetket ovat terveydellemme hyödyllisiä, jopa luontonäkymällä ikkunasta on tervehdyttävä vaikutus.

Oleminen, pysähtyminen, kaikilla aisteilla luonnon kokeminen, on tämän päivän ihmiselle monta kertaa helpottavampi tapa kuin luonnossa touhuaminen. Tai siis, on silloin helpotus, jos olet ymmärtänyt pysähtymisen ja rauhoittumisen merkityksen hyvinvointiisi. Toki joku suorittaa myös luonnossa olemista.

Olen kehittänyt oman metodin olemisen ihanuuteen luonnossa, MetsänHyssy™. Siitä ja monesta muusta arjen rasituksesta palauttavasta ihanuudesta pääset nauttimaan huhtikuisena hyvinvointiviikonloppuna Eerikkilässä. Vaikka teemoina on pysähtyminen ja rauhoittuminen, ei viikonloppu ole pelkkää olemista, sillä keho ja mieli tarvitsevat aktiivista, rasitustasoltaan sopivaa liikettä, jotta voimme kokea palautumisen tunteen.

 

Viikonlopun aikana pääset kokemaan;  Slowpuls Palautumisohjelmia, jotka ovat aktiivisia kehon ja mielen liike- ja rentoutusohjelmia, Fascialinjausta, joka suoristaa ryhdin ja auttaa kehoa joustavammaksi.

Päivät aloitamme luonnosta nauttien, liikkeen ja olemisen sopusoinnulla.

Ympärillämme meitä hoivaa Eerikkilän kaunis luonto, eikä vähäisempänä nautintona herkullinen ja maittava ruoka.

Kiitos, kun jaksoit lukea. Toivottavasti tapaamme huhtikuussa.

 

Lämmöllä,

Nina Pajanti-Raudus

Hyvinvointalan yrittäjä
psykiatrinen sairaanhoitaja
MBLife Coach
luennoitsija, kouluttaja

www.rentoutuskeskuskehra.fi

Varaa tästä paikkasi Ninan hyvinvointiviikonlopulle Eerikkilään

Kuvat: Jaana Lindfors / Foto Hellas

 

Lumikenkäilyä ja hiihtoa talvipäivän auringonpaisteessa

Lumesta haluaisi mielellään nauttia talven jokaisena päivänä, aina kun sitä on maassa. Liikkua, leikkiä ja ihailla. Perinteisiä liikuntamuotoja talvella ovat lumikenkäily ja hiihto, joka onkin meille se kaikkein luontaisin tapa liikkua lumella. Mitä ikinä valitseekaan tehdä, pääasia on, että nauttii lumen tuomista mahdollisuuksista.

 

Mitä ikinä valitseekaan tehdä, pääasia on, että nauttii lumen tuomista mahdollisuuksista.

 

Hämeen luontokeskukselta voi vuokrata välineitä lumikenkäilyyn ja pyöräilyyn. Luontokeskuksen välittömästä läheisyydestä löytyy myös hiihtolatu, mutta hyvä vaihtoehto suksilla liikkumiseen löytyy myös kauniilta Torronsuolta. Lumikenkäilystä puolestaan voi nauttia joka paikassa, jossa ei halua kahlata lumen seassa pelkillä kengillä.


Lunta on satanut jo jonkin aikaa. Puut alkavat peittyä valkoiseen lumihuntuun, ja luonto näyttää nyt parhaita puoliaan. Jokainen vilkaisu metsään herättää ajatuksen ”kunpa vain saisin olla tuolla”. Olisi upeaa kävellä valkoisella hangella ensimmäisenä, liu’uttaa suksen kärkiä läpi koskemattoman lumen ja leikkiä lumella. Tehdä vaikka lumienkeli.

Tekisitkö sinä?

 

Ajatus lumikenkäilystä täytyykin laittaa heti toteen. Viikonloppu on tarkoitus viettää Eerikkilän maisemissa tutustuen ympäristöön erilaisilla liikuntavälineillä.

Ensimmäisenä vuorossa on lumikenkäily.

Luontokeskukselta vuokratut lumikengät sujahtavat jalkaan nopeasti, ja matka valkoisiin metsiin voi alkaa.

Ruostejärven harjumaisemissa on helppo tallustella eteenpäin. Järvi on jäässä ja useat kohteet ovat helposti saavutettavissa, kuten lähistöllä sijaitseva Myllylahden laavu.

Tällä kertaa lumikenkien kärki suuntaa kuitenkin kohti Toralahtea ja siellä sijaitsevaa kuvauksellista laavua. Kesäisin reitillä on veden ylitys, jonka voi tehdä kätevästi lossilla. Nyt talvella lumikengät ajavat saman asian ja reitti on selvä.

Toralahdella laavu on yhtä kauniilla paikalla kuin ennenkin. Luminen metsä näyttää laavun ympärillä satumaisen kauniilta, ja nuotiopaikka houkuttelee tekemään tulet. Puut ovat hieman lumisia, mutta onneksi mukaan on tullut pieni sytytyspala, jolla tulien tekoa saa hieman helpotettua.

Tulia ei tehdä vain katseltavaksi ja lämmittelyksi. Repusta löytyy Luontokeskukselta ostetut eväsleivät, jotka laitetaan nuotiolle lämpenemään. Mukana on myös nokipannu, johon laitetaan vesi kiehumaan. Täällä sekä vesi että lumi ovat niin puhtaita, ettei vettä kannata kantaa mukanaan!

Lähiretkien paras osuus on yleensä niin lapsille kuin aikuisillekin eväiden syöminen ja lämpimän mehun tai kahvin juominen. Tästä osuudesta ei tingitä tälläkään reissulla.

Iltapäivän valo alkaa hämärtyä ja on aika suunnata takaisin kohti Luontokeskusta. Lumikenkäreitti takaisin olisi aamupäivän jäljiltä valmiiksi tampattu, mutta on hauskempaa kierrellä metsissä valiten paluumatkalle täysin uusi reitti.

Leppoisan lumikenkäilyn jälkeen koittaa illan kohokohta, saunominen ja päivällinen.

Saunan lauteilla on mukava suunnitella seuraavan päivän hiihtoretkeä. Ruostejärvellä kulkee latu Eerikkilän hotellilta Luontokeskukselle, mutta toisaalta olisi mukava käydä pidempi lenkki esimerkiksi Torronsuolla.

Onneksi on yö aikaa miettiä hiihtokohdetta hotellin mukavissa lakanoissa.

Aamuauringon säteet pilkottavat verhojen välistä ja herättävät ravintolan monipuoliselle buffet-aamiaiselle. Päätös päivän retkestä on tehty. Eväät pakataan taas mukaan, ja matka jatkuu suksien kanssa kohti Torronsuon Kansallispuistoa.

Ajomatkaa Torrolle on Eerikkilästä alle puoli tuntia. Matkalla lumiset maisemat vain paranevat, ja auringonvalo kimaltelee lumisten puiden latvoissa.

Torronsuolla vastassa on hyväkuntoinen hiihtolatu. Suksen kärjet suuntaavat kohti suota, ja aurinko paistaa täydeltä terältä.

Torronsuolla vastassa on hyväkuntoinen hiihtolatu. Suksen kärjet suuntaavat kohti suota, ja aurinko paistaa täydeltä terältä.

Mikä ihana päivä onkaan edessä!

Hiihtoladuilla kertyy useita kilometrejä, ennen kuin nälkä alkaa kurnia vatsassa. Torronsuon tulipaikka ei olisi kaukana, mutta näin aurinkoisella säällä tauko päätetään pitää suon keskellä pitkospuiden varrella sijaitsevalla taukopenkillä.

Talvisen auringon alla päivä tuntuu täydelliseltä. On huikeaa huomata, että Ruostejärven harjumaisemat ja Torronsuon hiihtoladut ovat mainioita paikkoja ulkoilupäivän viettoon monenlaisilla eri välineillä, tai vaikka ilmankin niitä.

Hiihtoretken jälkeen illan suunnitelma on selkeä. Sauna, avanto ja runsas päivällinen Eerikkilän ravintolan buffet-pöydästä. Sen jälkeen takaisin hotellin puhtaisiin lakanoihin ja haaveilemaan aurinkoisten talvisäiden jatkumisesta.

 

 

 

 

 

Eeva Mäkinen
Photographer & Wilderness hostess

Fatbike-retki Ruostejärven lumisille poluille

Ulkoilua ja retkeilyä voi harrastaa monella tapaa. Ulkoilun ei tarvitse olla haastavaa, sillä joskus lähimetsiin tutustuminen voi antaa paljon enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Tutut ja tuntemattomat polut voi kulkea eri vuodenaikoina useilla kulkuvälineillä, mutta kuljemmeko?

Lumi narskuu makeasti leveiden pyöränrenkaiden alla ja rullaavat kohti luontopolkua. Keväiset auringonsäteet valaisevat reittiä, ja vaikuttaa siltä kuin metsä oikein kutsuisi luokseen.

Eerikkilän rakennukset jäävät nopeasti taakse, kun fatbike-pyörä kiitää kohti metsään johtavaa polkua. Pyörä on vuokralla vastaanotosta, josta saa kätevästi myös reittivinkkejä ja alueen karttoja.

Lumen peittämät kauniit männynoksat vilisevät silmissä. Ei ole kuitenkaan tarvetta pysähtyä ihastelemaan niitä, ainakaan vielä.

Retki on vasta alkanut.

Tällä kertaa kohteeksi valikoituu lyhyehkön matkan päässä Ruostejärven toisella puolella sijaitseva Hämeen Luontokeskus. Uudistetun luontokeskuksen avajaisia vietettiin virallisesti 17.2.2018, josta eteenpäin luontokeskus onkin avoinna joka päivä.

Reitti Eerikkilästä Hämeen Luontokeskukselle on leppoisaa ajettavaa. Välillä polku on leveää ja helppoa, kun taas välillä se kapenee ja muuttuu haastavammaksi. Tarkoitus on ottaa kaikki haasteet vastaan ja ajaa myös lyhyt pätkä pitkospuita, vaikka moni mielellään taluttaisikin sen osan matkasta.

Helpoin osuus on nyt takana, ja pitkospuut häämöttävät edessä. Kuinkahan tässä käy?

Pyörän leveät renkaat rullaavat lumen peittämällä reitillä mukavasti eteenpäin, ja hieman vaikuttaa siltä, että joku muukin on ajanut polkua vastikään. Renkaat seuraavat jälkiä ongelmitta pitkospuiden loppuun saakka.

Reitin jännittävin osuus on hetkessä ohi ja voi huokaista helpotuksesta, sehän olikin mukavaa!

Pitkospuiden jälkeen matka kohti luontokeskusta on taas helppoa ajettavaa. Voi katsella rauhassa joka suuntaan ja keskittyä maisemiin polun tuijottamisen sijasta. Ennen pyörän parkkeeraamista luontokeskukselle kannattaa myös tehdä lyhyt kierros rantoja pitkin kauniissa harjumaisemassa, josta saa paremman mielikuvan monipuolisesta Ruostejärven alueesta.

Kuppi kuumaa kaakaota houkuttelee raikkaan talvi-ilman jälkeen. Pyörä jää kahvilan ulkopuolelle parkkiin hengähdystauon ajaksi. Kaakaon juomisen lomassa jää aikaa katsella karttaa, josta voi suunnitella jo seuraavaa retkeä joko Ruostejärvelle tai muille lähistöllä sijaitseville retkeilyalueille.

Ehkä keväämmällä pitäisi kokeilla vielä lumikenkäilyä tai hiihtoa.

Suunnitelmat jäävät hautumaan päähän, ja on aika jatkaa matkaa takaisin pyörän selkään.

Aurinko loistaa edelleen kirkkaana taivaalla, joten olisi turha heittää loppupäivä hukkaan palaamalla takaisin sisätiloihin. Valmis eväsleipä tarttuu kahviosta matkaan, ja paluumatka Eerikkilään muuttuu reitiksi joka vie lähilaavulle nuotion ääreen.

Onneksi ei ole kiire minnekään.

Laavulta on upeat näkymät Ruostejärvelle Hämeen Luontokeskuksen suuntaan, jonne aurinko alkaa vähitellen laskea. Nuotion tuli hohkaa mukavasti lämpöä, josta pyöräillessä viilentyneet sormet saavat onneksi myös osansa.

Eväsleipä tulee tarpeeseen. Retkellä on vierähtänyt jo muutama tunti, vaikka pyöräilyetäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä. Pienellä alueellakin voi olla paljon uutta nähtävää ja koettavaa.

Auringon laskiessa pyörän satula kutsuu jatkamaan matkaa. Suuntana on viimein Eerikkilä ja illaksi varattu rantasauna. Paluumatka sujuu hyvin, eikä pimeäkään ehdi tulla. Repussa on varalta otsalamppu, jos retkellä olisi vierähtänyt vielä tovi pidempään, mutta lampun tarve jää seuraavaan kertaan.

Pyörän palautuksen jälkeen on luvassa illan kohokohta eli sauna. Mikä muu olisi täydellisempi tapa päättää ulkona vietetty päivä kuin kunnon löylyt rantasaunassa ja pulahtaminen avannossa.

Avannon kylmä vesi kirpaisee ensimmäisellä varpaan kosketuksella, mutta pian koko kehon valtaa mukavan lämmin olo.

Vielä yhdet kunnon löylyt, ja sitten suunnittelemaan seuraavaa retkeä!

Eeva Mäkinen
Photographer & Wilderness hostes