Salibandymaajoukkueiden kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta

Salibandyliiton tavoitteena on olla maailman paras salibandymaa vuonna 2028. Yksi tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyvä valinta on kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan aloittaminen kaikissa maajoukkueissa yhteistyössä FBA:n kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, sitä että kaikki maajoukkueet käyvät kehittymisen seuranta -tapahtumassa Eerikkilässä 1–2 kertaa vuodessa riippuen kaksivuotisten MM-kisaprojektien vaiheesta.

Maajoukkueiden kehittymisen seuranta on luonnollinen jatkumo vuonna 2015 alkaneelle FBA-toiminnalle, joka vuonna 2017 muuttui liiton viralliseksi MAAJOUKKUETIE- toiminnaksi. Tämän jatkumon kautta meillä on mahdollista seurata laaja-alaisesti maamme parhaiden pelaajien kehittymistä 12-vuotiaista aina aikuisiin asti. Osa kehittymisen mittareista on koko matkan ajan samoja, mikä antaa mahdollisuuden vertailla kehittymistä eri ikävaiheissa.

Mitä salibandy lajina vaatii?

Salibandymaajoukkueiden kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta perustuu luonnollisesti salibandyn lajivaatimuksiin ja toisaalta Eerikkilän valmennuskeskuksen filosofiaan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja kehittymisen seurannasta. Kokonaisvaltaisen kehittymisen osa-alueista voit lukea lisää täältä. Tässä kirjoituksessa siirrymme suoraan salibandyn lajivaatimuksiin, joita on alla käsitelty eri näkökulmista.

Salibandyottelu kestää 60min (ottelutapahtuma verryttelyineen noin 3,5h; pelissä 7-10 vaihtoa/ erä, vaihdon kesto 30-60s)

  • edellyttää erinomaista aerobista kestävyyttä ja kykyä toistaa lyhyitä intensiivisiä sprinttejä ja suunnanmuutoksia (palautuminen)
  • edellyttää pitkissä intensiivisissä vaihdoissa maitohapon sieto- ja poistamiskykyä (korkea anaerobinen kynnys)
  • edellyttää kykyä toistaa laadukkaita taitosuorituksia ja tehdä oikeita valintoja (päätöksenteko) koko ottelutapahtuman ajan
  • edellyttää kykyä säilyttää hyvä keskittyminen koko ottelutapahtuman ajan

 Salibandyottelu ratkeaa 1v1-tilanteiden voittamiseen ja/tai 2v1-tilanteiden syntymiseen ja niiden voittamiseen

  • edellyttää erinomaista voimantuottokykyä / ketteryyttä / nopeita suunnanmuutoksia ilman palloa ja pallon kanssa
  • edellyttää kykyä toistaa lyhyitä intensiivisiä suorituksia (maitohapotonta nopeuskestävyyttä) sekä kykyä palautua nopeasti lyhyestä intensiivisestä suorituksesta
  • edellyttää kaksinkamppailutilanteissa koko kehon voimantuottoa ja tasapainoa (”kroppa on timmissä”)
  • kykyä hallita palloa ja tehdä oikeita valintoja nopeissa tilanteissa paineen alla
  • kykyä/ uskallusta toteuttaa rohkeasti pelitilanneroolin mukaisia tehtäviä

 Salibandyn koko kausi

  • edellyttää erinomaista aerobista kestävyyttä ja lihaskuntoa (palautuminen, vammojen ennalta ehkäisy)
  • edellyttää kykyä säilyttää/ kehittää voimantuotto-ominaisuuksia koko kauden ajan (progressiivinen kehitys)
  • edellyttää hyvää liikkuvuutta, lihastasapainoa ja liikehallintaa (vammojen ennaltaehkäisy)
  • edellyttää jatkuvaa fyysisten ominaisuuksien kehittämistä ja ylläpitoa (ohjelmointi ja viikkorytmitys)
  • edellyttää pitkäjänteistä keskittymistä ja progressiivista harjoittelua yksilön teknis-taktisissa valmiuksissa ja joukkuepelaamisessa (ratkaisujen, valintojen ja ajoituksen laadukkaampi toteuttaminen pelitilanteissa)
  • edellyttää teknisen kyvyn ja pelin ymmärryksen kehittämistä ja ylläpitoa (harjoittelun suunnittelu, videot, yksilöllinen palaute)
  • edellyttää halua/motivaatiota tehdä asioita optimaalisesti sekä salibandykentällä että kentän ulkopuolella (harjoittelu, pelaaminen, ravinto, uni, koulu…)

 Salibandyn arvokisat (U19 5 päivää, 5 peliä; Aikuiset alkusarja 4 päivää, 3 peliä + 5 päivää, 3 peliä = 9 päivää, 6 peliä)

  • edellyttää erinomaisia nopeus/ ketteryys/ voimantuotto-ominaisuuksia (KV-pelin vaatimukset)
  • edellyttää kykyä säilyttää voimantuotto-ominaisuuksia koko turnauksen ajan
  • edellyttää erinomaista aerobista kestävyyttä, maitohapotonta ja maitohapollista nopeuskestävyyttä sekä lihaskuntoa (palautuminen, vammojen ennaltaehkäisy, sairastumisen ennaltaehkäisy)
  • edellyttää hyvää liikkuvuutta, lihastasapainoa ja liikehallintaa (suorituskyvyn ylläpito, rasitusvammojen ennaltaehkäisy)
  • edellyttää kykyä kokonaisvaltaisen kuormituksen hallintaan (ravinto, uni, lihashuolto, muut tekeminen…)
  • edellyttää jatkuvaa havaintojen tekemistä – oikeita johtopäätöksiä ja valintoja joukkueen kollektiivisessa toiminnassa ja omassa peliroolissa
  • edellyttää kokonaisuuden sekä oman roolin sisäistämistä (selkeä konkreettinen) sekä kykyä toteuttaa pelissä oman peliroolin tehtävät tilannekohtaisesti (konkreettinen)
  • edellyttää keskittymiskykyä, henkistä vahvuutta ja uskoa itseensä ja joukkueeseen, jonka seurauksena rohkeaa tilanteisiin menemistä ja toteuttamista

Miten seuraamme salibandymaajoukkueiden kokonaisvaltaista kehittymistä?

Edellä listattuihin lajivaatimuksiin pohjautuen olemme yhteistyössä salibandyliiton kanssa kehittäneet konseptin, jolla seuraamme pelaajien kokonaisvaltaista kehittymistä. Taulukossa 1 on esitetty, minkä ominaisuuksien/ taitojen kehitystä seuraamme, miksi seuraamme sitä ja miten sitä seuraamme.

Taulukko 1. Salibandymaajoukkueiden kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta – konsepti.


Missä mennään tällä hetkellä?

Maajoukkueiden kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta alkoi tänä vuonna U19-poikien leirillä huhtikuun lopussa ja jatkui U23 miesten, miesten ja naisten maajoukkueiden leireillä toukokuun lopussa. Näiden tapahtumien kautta saimme kuvan siitä, missä tällä hetkellä mennään eri osa-alueilla suhteessa asettamiimme tavoitetasoihin.

Taulukossa 2 on esitetty vihreällä taustalla miesten ja naisten tulevan huippupelaajan tasot, jotka on johdettu olemassa olevasta datasta yhdistettynä pelin nopeutumiseen ja kansainvälisen kilpailun kovenemiseen liittyvästä vaatimustason noususta. Taulukossa on myös toukokuun lopun testeistä miesten ja naisten maajoukkueiden parhaat tulokset ja 5 parhaan tuloksen keskiarvot. Tulokset kertovat siitä, missä tällä hetkellä maajoukkueiden fyysisesti parhaat pelaajat menevät eri ominaisuuksissa.

Taulukko 2. Miesten ja naisten maajoukkueiden paras tulos ja 5 parhaan tuloksen keskiarvo verrattuna asetettuihin tulevan huippupelaajan tasoihin.

 

Käytännön testien lisäksi pelaajat täyttivät itsearviointeja liittyen omaan osaamiseensa kentällä ja toisaalta omaan toimintaan kentällä ja sen ulkopuolella. Alla on esitetty naisten ja miesten maajoukkueiden koettujen pelitaitojen vastausten keskiarvot hyökkäystaidoissa ja fyysisissä ominaisuuksissa. Kysymyksiin vastatessa pelaajille annettiin ohjeeksi miettiä viimeisiä pelejä Ruotsia vastaan ja vastata asteikolla 1-5 (1= ei lähes koskaan; 5 = aina). Vastaukset kuvastavat, pelaajien oman osaamisen/ pätevyyden tunnetta kentällä, kun vastassa on se kovin mahdollinen eli Ruotsi. Käytännössä pelaajat kokevat olevansa vahvimmillaan niissä asioissa, joissa joukkueen keskiarvo on korkein ja heikoimmillaan niissä, joissa se on matalin.

Kuva 1. Naisten ja miesten maajoukkueiden koetut hyökkäystaidot ja fyysiset ominaisuudet pelissä (asteikko 1-5).

Pelaajien toimintaan kokonaisvaltaisen kehittymisen eri osa-alueilla päästiin kiinni itsearvioinnilla, jossa pelaajat miettivät omaa tekemistään viimeisen kahden viikon aikana. Jokaiseen kuvassa 2 olevaan osa-alueeseen oli 2-8 kysymystä, joihin pelaajat vastasivat asteikolla 1-4 (1 = ei koskaan/ ei pidä paikkansa; 4 = aina/ pitää täysin paikkansa). Kysely on rakennettu niin, että pelaajan vastatessa kaikkiin kysymyksiin 4, toimii hän ”optimaalisesti” kokonaisvaltaisen kehittymisen näkökulmasta. Alla olevassa kuvassa suuri luku/ viivan oleminen lähellä ulkokehää kuvastaa kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta erinomaista toimintaa.

Kuva 2. Naisten ja miesten maajoukkueiden toiminta kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla (asteikko 1-4).

Tulosten hyödyntäminen käytännössä

Edellä on kuvattu kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan tuloksia yleisellä tasolla, mikä auttaa meitä kaikkia ymmärtämään nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja. Olennaisinta kuitenkin on tulosten hyödyntäminen tässä ja nyt pelaajien kehittymisprosesseissa. Eerikkilän/FBA:n rooli prosessissa on kerätä dataa, tarjota sitä ymmärrettävässä muodossa joukkueille ja antaa toimenpidesuosituksia. Tämä toteutettiin testipäivän jälkeisissä palautetilaisuuksissa, joissa pelaajilla oli myös mahdollisuus kysyä mahdollisesti epäselviä asioita.

Kehittymisen seurannan tulokset ovat pelaajien ja valmentajien saatavilla MyEWay-ympäristössä, jonka kautta jokaiselle pelaajalle voidaan asettaa henkilökohtaisia tavoitteita ja suunnitelmia tulevaan harjoitteluun/tekemiseen. Kokonaisuuden kannalta tärkeää on pelaajan, maajoukkuevalmentajan ja seuravalmentajan yhteistyö pelaajan kehitysprosessissa.

Seuraavan kerran naisten ja miehen maajoukkueiden kehitystä seurataan heinäkuun lopussa, jolloin nähdään, minkälaista kehittymistä kesän aikana on tapahtunut. Prosessin kautta päästään kiinni valmennuksen ytimeen eli siihen kehittääkö kokonaistoiminta pelaajia vai ei.

 

Hannele Forsman, Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Kehittääkö harjoittelumme pelaajia?

Sami Hyypiä Akatemia on keskittynyt perustamisestaan eli vuodesta 2011 asti seuraamaan nuorten jalkapalloilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä. Tavoitteena on ollut tuottaa seuroille, valmennuspäälliköille, valmentajille ja pelaajille tietoa pelaajien kehittymisestä eri osa-alueilla. Toiminnassa mukana olevat pelaajat harjoittelevat tai pelaavat iästä riippuen ohjatusti kolmesta kymmeneen kertaan viikossa tavoitteena kehittyä jalkapalloilijoina. Olennaista onkin päästä kiinni siihen kehittääkö harjoittelu ja pelaaminen oikeasti pelaajia ja kuinka paljon?

SHA toiminta on laajentunut ja keskittyy nykyään myös yli 15-vuotiaiden kehittymisen seurantaan

Aloitimme viime syksynä uutena toimintamallina yli 15-vuotiaiden kehittymisen seuranta -prosessin viiden seuran (HJK, Honka, Ilves, KäPa, TPS) yli 15-vuotiaiden joukkueiden kanssa. Jokaisesta seurasta mukana prosessissa on kaksi poika-/miesjoukkuetta ja lisäksi Hongasta ja Ilveksestä kaksi tyttö-/naisjoukkuetta.

Prosessiin sisältyy pelaajien kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan lisäksi kiinteä valmentajien koulutusprosessi, jonka sisällä on toisaalta analysoitu pelaajien kehittymistä ja kehittämistä ja toisaalta käytetty aikaa seurojen valitsemiin sisältöasioihin (esim. fyysinen valmennus, henkinen valmennus).

Kuvassa 1 on esitetty toiminnassa mukana olevien joukkueiden kanssa kaudella 2017–2018 toteutettu/toteutettava kokonaisprosessi, jonka tavoitteena on tukea joukkueiden valmentajien ja pelaajien toimintaa sekä kokonaisvaltaista kehittymistä.

Kuva 1. SHA Elite yli 15-vuotiaiden kehittymisen seurannan kokonaisprosessi.

Kehittyminen talven aikana

Kaikki toiminnassa olevat joukkueet on testattu kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla nyt kaksi kertaa – syksyllä 2017 ja keväällä 2018 – ja on aika tarkastella kehittymistä.

Keskityn tässä jutussa fyysisten ominaisuuksien kehittymisen tarkasteluun B-ikäisten (alle 17 v.) poikien osalta (6 joukkuetta), muista osa-alueista kirjoitan myöhemmin. Alla olevissa kahdessa kuvassa (kuvat 2 ja 3) on pelaajat jaettu viiteen osaan prosentuaalisen kehittymisen perusteella. Vihreällä on kuvattu kehittyneiden pelaajien osuutta, keltaisella tason säilyttäneiden pelaajien osuutta ja punaisella heikentyneiden pelaajien osuutta kaikista syksyllä ja keväällä testatuista pelaajista. Syksyllä ja keväällä testattujen pelaajien määrä (samat pelaajat molemmissa testeissä) näkyy testikohtaisesti kuvaajien vaaka-akseleilta.

Kuva 2. SHA Elite yli 15-vuotiaiden kehittymisen seurantaan osallistuvien pelaajien kehittyminen syksy 2017-kevät 2018 nopeudessa, ketteryydessä, suunnanmuutostesteissä ja maitohapottomassa nopeuskestävyydessä.

Kuva 3. SHA Elite yli 15-vuotiaiden kehittymisen seurantaan osallistuvien pelaajien kehittyminen syksy 2017-kevät 2018 kevennyshypyssä, kestävyydessä ja lihaskunnossa.

Kuvista 2 ja 3 nähdään, että noin puolet molemmissa testitapahtumissa mukana olleista pelaajista on kehittynyt talven aikana ja noin puolet on säilyttänyt tasonsa tai heikentynyt. Suurimmat prosentuaaliset kehitykset nopeus- ja ketteryystyyppisissä testeissä vaihtelevat 5–8 % testistä riippuen. Kevennyshypyssä suurimmat suhteelliset kehitykset olivat 15–20 % välissä ja kestävyydessä sekä lihaskunnossa yli 20 %.

Edellä esitetyissä kuvissa on mukana eri joukkueiden pelaajia, mutta tarkastellessa yksittäisiä joukkueita tilanne on hyvin samankaltainen eli osa pelaajista on kehittynyt ja osa ei. Tai toisaalta osassa ominaisuuksista on kehitytty ja osassa ei. Miksi näin? Kysyessäni tätä suoraan pelaajilta palautetilaisuudessa sain seuraavia vastauksia: ”pelaajat kehittyvät eri tavalla”; ”osa tekee täysillä ja osa ei”; ”osa nukkuu riittävästi, osa ei”, ”osa syö hyvin ja osa ei”… Hyvin olivat pelaajat jäljillä vai mitä?

Milloin pelaajat kehittyvät tai eivät kehity?

Kehittyminen fyysisissä ominaisuuksissa vaatii systemaattista harjoittelua valittuihin painopisteisiin liittyen vähintään kolme kertaa viikossa. Määrän lisäksi olennaista on harjoittelun laatu – harjoitteet on tehtävä ominaisuuksien kehittymisen periaatteiden mukaisesti. Periaatteessa hyvin yksinkertainen asia, mutta miksi niin monesti kuitenkin törmätään siihen, etteivät pelaajat kehity toivotusti?

Jos harjoittelu ei kehitä pelaajia voi syynä olla:

  1. vääränlainen ohjelma
  2. liian lyhyt aika ohjelman toteuttamiseen/ epäsystemaattinen toteutus
  3. vääränlainen toteutus
  4. muu toiminta, joka estää kehittymisen (esim. unen tai ravinnon puute)
  5. testitilanteen vakioinnin epäonnistuminen.

 

  1. Onko viikkotasolla oikeasti kolme ominaisuutta kehittävää harjoitusta?

Harjoittelun ohjelmointiin liittyen kysymys kuuluu, olemmeko harjoitelleet systemaattisesti 4–6 viikon harjoitusjakson ajan vähintään kolme kertaa viikossa ominaisuutta, jota haluamme kehittää joko laji- tai ohjeisharjoittelun kautta?

  1. Olemmeko harjoitelleet riittävän monta viikkoa suunnitelman mukaisesti?

Systemaattiseen harjoitteluun liittyen kysymys kuuluu, montako viikkoa olemme oikeasti harjoitelleet suunnitelman mukaisesti? Onko 6 viikon harjoitusjaksosta jokaisena viikkona toteutunut kolmen kerran sääntö vai kenties vain osana viikoista?

  1. Onko ominaisuutta harjoiteltu periaatteiden mukaisesti?

Harjoittelun toteutukseen liittyen kysymys kuuluu, onko ominaisuutta oikeasti harjoiteltu periaatteiden mukaisesti joukkue- ja yksilötasolla? Onko periaatteesta muistutettu ja asiaa vaadittu?

  1. Onko muu toiminta/ harjoittelu estänyt kehityksen?

Ovatko pelaajat nukkuneet ja syöneet riittävästi ja säännöllisesti, mikä on mahdollistanut kehityksen? Onko kokonaiskuormittuminen hallinnassa? Onko jokin muu harjoittelu syönyt painopisteenä olevan asian kehittymistä? Ovatko pelaajat olleet terveenä?

  1. Onko testitilanne ollut vertailukelpoinen suhteessa edelliseen?

Onko valmistautuminen testipäivään ollut samanlainen (edellisten päivien kuormitus, alkulämmittely yms.)? Ovatko testiolosuhteet olleet samanlaiset?

Palaan ihan jutun alussa esittämääni kysymykseen kehittääkö harjoittelu pelaajia oikeasti vai ei. Vain seuraamalla kehitystä ja analysoimalla tuloksia voimme saada vastauksen kysymykseen. Tulosten analysoinnissa kaivataan objektiivista lähestymistapaa, jossa rehellisesti katsotaan peiliin ja opitaan sekä kehittymisestä että kehittymättömyydestä.

Edellä mainituista kysymyksistä kohta 5 on ongelmallinen, koska käytännössä sen kautta voidaan aina selittää kehittymättömyyttä, jonka seurauksena ei päästä kiinni oikeaan kehittymiseen tai kehittymättömyyteen. Tässä meillä on vielä yhdessä opittavaa – vakioidaan testeihin valmistautuminen ja testiolosuhteet niin, ettei selittelylle jää varaa vaan pääsemme kiinni kysymyksiin 1–4 ja voimme aidosti iloita kehityksestä tai toisaalta oppia kehittymättömyydestä.

Millä tasolla B-pojat menevät fyysisissä ominaisuuksissa tällä hetkellä?

Fyysiset ominaisuudet antavat jalkapalloilijalle suoritusreserviä ja mahdollistavat teknis-taktisten taitojen ja ratkaisujen toteuttamisen pelissä. Kun pelaaja ehtii ja jaksaa peleissä, voi hän myös luottaa itseensä ja olla henkisesti vahva. Hyvät fyysiset ominaisuudet mahdollistavat myös määrällisesti ja laadullisesti riittävän harjoittelun sekä terveenä pysymisen.

Alla olevassa taulukossa lopuksi koottuna tämän kevään testien tuloksia suhteessa B-poikien optimaaliseen kehitysvauhtiin, joka johdettu miesten kansainvälisen tason tuloksista (optimaalinen kehitysvauhti testistä riippuen 4 % / 8 % / 16 % alempi kuin miesten KV-taso). Optimaalinen taso tarkoittaa sitä, että pelaaja on kyseisessä ominaisuudessa varmasti hyvässä kehitysvauhdissa omassa ikäluokassaan eikä ominaisuuden puute ole esteenä jalkapallossa menestymiselle. Taulukon toisessa sarakkeessa on keväällä optimaalisen kehitysvauhdin saavuttaneiden pelaajien määrä, kolmannessa sarakkeessa on pelaajien kokonaismäärä ja viimeisessä sarakkeessa pelaajien tulosten keskiarvo.

Testistä riippuen keväällä optimaalisessa kehitysvauhdissa oli siis 3–20 pelaajaa. Määrällisesti eniten pelaajia optimaalisessa kehitysvauhdissa oli SM-juoksussa ja nopeuskestävyydessä; vähiten ketteryydessä, hypyissä ja lihaskunnossa.

Taulukko 1. Testattujen B-poikien (alle 17v) taso keväällä 2018.

Uskon, että kiinnittämällä yhä enemmän huomiota sekä laji- että oheisharjoittelun fyysisiin vaikutuksiin ja panostamalla rohkeasti tiettyjen osa-alueiden kehittämiseen tulee taulukko jatkossa näyttämään hyvinkin erilaiselta. Ennustan, että jo ensi vuonna samaan aikaan meillä on enemmän pelaajia vihreällä alueella kuin tällä hetkellä. Tämä antaa meille valmiudet pelata myös parempaa jalkapalloa.

Hannele Forsman, Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

 

Tutustu Valmennuskeskuksen kehittymisen seuranta -konseptiin >>

Mikä selittää TiPSin tyttöjen kehityksen?

 

Sami Hyypiä Akatemian (SHA) kehittymisen seurantatapahtuma pitää sisällään peliturnauksen lisäksi mittareita jalkapallossa vaadittavien teknisten, taktisten, fyysisten, henkisten ja sosiaalisten valmiuksien seurantaan. Kehittymisen seurantatapahtuman päätteeksi pelaajille ja valmentajille annetaan palautteet kehittymisestä ja toimenpidesuosituksista. Lisää SHA:n kehittymisen seurantakonseptista ja tapahtumista löydät täältä.

Tikkurilan Palloseura (TiPS) on kuulunut Sami Hyypiä Akatemian yhteistyöseuroihin syksystä 2013 lähtien. Seuran tyttöjen vuonna 2005 syntyneiden (T05) ikäluokka on käynyt kehittymisen seurantatapahtumissa syksystä 2013 lähtien, joten kevään tapahtuma oli heille jo kuudes. TiPS:n tytöt ovat nyt mittareiden mukaan kehittyneet hienosti talvikauden harjoittelun aikana, kun verrataan kehittymisen seurantatapahtuman testituloksia syksy 2017 ja kevät 2018 keskenään. Nyt pureudun erityisesti kehittymisen seurantatapahtuman teknisten ja fyysisten testituloksien kehittymiseen. Millä keinolla kehittyminen voidaan todeta?

Syksyn 2017 kehittymisen seurantatapahtumassa TiPS T05 -joukkueen 11 parhaan tuloksen taso testeissä muihin saman ikäisten SHA-yhteistyöseurojen joukkueiden vertailussa oli keskiarvona sijalla 6/8. Kevään 2018 TiPS T05 -joukkue on keskiarvona sijalla 3/8.

Testien tutkakuva S17-K18 – MyEWay:stä (Vertailussa TiPS T05 ja muut T05 joukkueet – Mitä isompi ”seittikuvio” niin sitä korkeammalla sijoituksella TiPS T05 on verrattuna muihin joukkueisiin)

Testien tutkakuvaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että taso muihin joukkueisiin verrattuna muuttunut parempaan suuntaan. Kehittyminen voidaan siis todeta esimerkiksi vertailuna muihin joukkueisiin mutta myös syvempää tarkastelua on tärkeää tehdä, sillä tason muutokseen pelkästään joukkuevertailulla voi olla useita syitä. Onko muiden joukkueiden taso heikentynyt ja oman joukkueen taso pysynyt samana testauskertojen välillä? Onko pelaajia vaihtunut ja parhaita tuloksia tekevät pelaajat ovat poissa? Vai onko joukkueen ja pelaajien kanssa tehty laadukasta työtä, ja kehittymistä testituloksissa on tapahtunut sen seurauksena kehittymisen seurantatapahtumien välillä?

Yksittäisenä esimerkkinä kehittymisestä otetaan tarkasteluun syöttötesti. Edellisestä kuvasta voidaan todeta, että TiPS T05 on paras joukkue syöttötestissä kevään 2018 testitulosten mukaan joukkuevertailussa. Syksyllä 2017 sijoitus oli 7/8. Mutta miten paljon syöttötesti on sitten parantunut? Testituloksia voidaan tarkastella koko joukkueen, 11 parhaan tuloksen, 5 parhaan tuloksen ja parhaan tuloksen näkökulmasta. Alla olevasta kuvasta voidaan todeta, että kaikissa kohdissa tulokset ovat parempia kuin syksyn 2017 kehittymisen seurantatapahtumassa. Seuraavassa kuvassa näkyy, että syöttötestin tulos parantunut joukkueen 11 parhaan tuloksissa 6.85 %.

Syöttötestin tulokset joukkuetasolla S17-K18 – MyEWay:stä

Syöttötestin kehittyminen prosenttina 11 parhaan tulosta katsottaessa

Joukkueen kaikkia testituloksia kehittymisen prosenttina tarkasteltaessa on joukkueelle keskimäärin tapahtunut kehittymistä 5 % fyysisissä ja teknisissä testituloksissa syksyn 2017 ja kevään 2018 testien välillä. Tämä on upea kehittymisen suunta. Mikäli kehittyminen jatkuu samalla suunnalla, niin kehittymistä tapahtuisi noin 10–15 % vuosittain. Toki tulee ymmärtää mikä on pelaajien lähtötaso, jolloin esimerkiksi kehittyminen paremmalle tasolle heikommalta tasolta paremmalle tasolle on helpompaa. Hyvältä tasolta pystyy silti kehittymään paremmalle tasolle!

Joukkuetta ja pelaajia tarkasteltaessa nähdään, että joukkueella oli mukana 12 pelaajaa kevään 18 kehittymisen seurantatapahtumassa. 7 pelaajaa olivat samoja pelaajia. Miten paljon yksittäinen pelaaja sitten on kehittynyt?

Pelaajan testituloksia MyEWay:stä

 

Kuvassa yhden molemmissa kehittymisen seurantatapahtumissa (syksy 2017 ja kevät 2018) olleen pelaajan kolme testiä tarkastelussa. Kuvan taulukkoa tulkitaan seuraavasti:

Taulukon sarake ”Testitulos” ja ”prosenttimuutos” tulee näkyviin vihreällä, kun tulos on muuttunut paremmaksi edellisestä testistä. Sarake ”Taso” näyttää timanttien määrän, eli mille tavoitetasolle pelaaja testituloksella sijoittuu. Tavoitetasoja on yhdestä timantista viiteen timanttiin. Viimeinen sarake ”tasonmuutos” kertoo, onko pelaaja siirtynyt timanttitasolta toiselle. Kehittyminen timanttitasolta toiselle tulee, kun pelaaja saa selkeästi paremman tuloksen kuin viime kerralla ollut testitulos. Esimerkiksi kuvassa 5-loikka- ja SM-pallotestit ovat kehittyneet edellisestä testikerrasta niin paljon, että hän on päässyt paremmalle tavoitetasolle. Vaikka siis myös syöttötesti on kehittynyt 6 % niin se ei silti ole niin merkittävä testituloksen kehitys, että pelaaja olisi kehittynyt toiselle tavoitetasolle.

Kehittymisen seurantatapahtumista saatujen faktojen avulla olen pystynyt tarkentamaan harjoitussisältöjä oikeaan suuntaan ja toisaalta jos jokin osa-alue on kehittynyt hyvin, on tehdystä harjoittelusta saatu vahvistus, että teemme sen oikein.

Pelaajan testituloksien tarkastelusta voidaan helposti todeta, että hän on upeassa kehittymisen suunnassa. Tavoitetasoista voidaan päätellä esimerkiksi myös se, että pelaaja on jo melko kovalla tasolla testeissä ja silti kehitystä on tapahtunut merkittävästi.

Tärkeintä kehittymisen todentamisessa on vertailla oman joukkueen tason kehittymistä testauskertojen välillä ja loppujen lopuksi tarkastella yksittäisen pelaajan kehittymistä. Omaan kehittymiseen tulisi nostaa suurempi arvo, sillä se on asia, mihin valmentaja ja joukkueen pelaajat voivat vaikuttaa omalla tekemisellään. Mitä tekijöitä on sitten kehittymisen taustalla?

TiPS T05 joukkueen vastuuvalmentajana aloitti Jere Roos lokakuussa 2017. Silloin TiPS T05 joukkue oli vielä melko tuntematon. Jere oli valmentanut seurassa aikaisemmin muita joukkueita ja toimii oto-valmentajana.

Kysyin Jereltä, että mistä tekijöistä joukkueenne upea kehittyminen johtuu?

– Sain silloiselta valmennuspäälliköltä lyhyehkön analyysin SHA:ssa pelatuista peleistä ja siellä todetuista kehityskohteista sekä muutamia pelejä videolla. Tämän lisäksi sain käyttööni joukkueen testitulokset MyEWay-sivuston kautta. Näiden ennalta saatujen tietojen ja parin ensimmäisen harjoituskerran pohjalta laadin talven harjoitussuunnitelman, jonka tavoitteena oli saada pelaajien peruspelaamisen tasoa nostettua. Toinen iso tavoite talvikaudelle oli paremman harjoitusympäristön luominen. Paremmalla harjoitusympäristöllä tarkoitan, että pelaajat olisivat itse kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ja valmentaja vie pelaajaa kohti tämän omia tavoitteita. Suurin tekijä pelaajien kehittymiseen on tietenkin pelaajat itse. He ovat tehneet koko talvikauden erittäin hyvin töitä, olleet innostuneita ja kiinnostuneita omasta kehityksestä.

– Syöttämistä olemme harjoitelleet pääasiassa pelaamalla erilaisia pelejä, joissa syöttämällä voidaan ratkoa eteen tulevia ongelmia. Kun sitten pelaajat joutuvat syöttämään, olemme pysähtyneet miettimään minkälaisia syöttöjen esimerkiksi kovuuden tai suunnan suhteen pitää olla, jotta syötöllä voi saavuttaa mahdollisesti jotain etua. Teknisenä suoritteena näiden pelien sisällä on myös katsottu, että miten sitä palloa pitää potkaista ja ehkä pysähdytty hetkeksi parin kanssa syöttelemään, jotta on löydetty oikea suoritus teknisesti.

– Syöttämisestä tulikin mieleen, että yksi iso painopiste talvikaudella oli vahvistaa pelaajien rohkeutta pitää palloa itsellä enemmän, suojata ja kuljettaa. Huomasin syksyllä, että lähes poikkeuksetta pelaajat pyrkivät aina syöttämään pallon pois itseltä eikä peli oikeastaan päässyt etenemään mihinkään. Ohjeena annoin pelaajille, että ”syötä vasta kun on pakko” ja taas pohdimme milloin on pakko syöttää. Näitä tilanteita löytyi sitten kun prässi on liian kova ja pallon voi syöttää omalle pelaajalle, joka pystyy pitämään pallon joukkueella tai vaikka on pakko syöttää jos omalla joukkuekaverilla on selkeästi parempi etu vaikka itselläkin on tilaa ja aikaa pitää palloa. No, tämä ajatusmaailma ei ole tietenkään vielä ihan täysin valmis, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Entä mitä faktoja on hyödynnetty joukkueen arjessa sekä miten ne näkyvät joukkueen toiminnassa?

–Kehittymisen seurantatapahtumista saatujen faktojen avulla olen pystynyt tarkentamaan harjoitussisältöjä oikeaan suuntaan ja toisaalta jos jokin osa-alue on kehittynyt hyvin, on tehdystä harjoittelusta saatu vahvistus, että teemme sen oikein. Faktoja on myös katsottu pelaajien kanssa läpi ja mietitty, että mitä ja miten pitää harjoitella, että haluttuja asioita saadaan kehittymään. Kehittymisen seurannan tärkein anti näin valmentajan kantilta on ehkä kuitenkin ollut koulutukset ja muiden valmentajien vertaistuki. Koulutuksissa on saanut hyviä työkaluja pelaajien kehittämiseen ja näistä työkaluista ja metodeista on päässyt keskustelemaan muiden valmentajien kanssa

Lue lisää SHA:n kehittymisen seuranta -konseptista >>

Hans Lahti, SHA:n valmentaja ja kouluttaja

 

 

 

 

Henkinen vahvuus, mitä se oikein on?

Salibandyn MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnan lähtökohtana on huippu-urheilun vaatimusten mukainen toiminta lapsesta aikuiseksi. Tästä lähtökohdasta Eerikkilän valmennuskeskus ja Salibandyliitto keskittyvät MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnassa pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittymisen seurantaan ja kehittämiseen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme henkistä valmennusta pelaajakehityksessä ja kehittymisen seuranta konseptissamme.

Pelaajakehityksessä yksi keskeinen asia on saada pelaaja kokemaan pätevyyttä, autonomian tunnetta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, minkä seurauksena sisäinen motivaatio itsensä kehittämiseen vahvistuu. Sisäinen motivaatio antaa energiaa jatkuvan kehittymisprosessin toteuttamiseen ja mahdollistaa optimaalisen suorituskyvyn saavuttamisen.

Henkisen vahvuuden näkökulmasta tärkeitä asioita ovat rohkea itsensä toteuttaminen peleissä ja toisaalta pitkäjänteinen halu kehittyä pelaajana. Itseluottamuksen, motivaation ja koetun pätevyyden näkökulmasta olennaista on, että teknis-taktisten taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymisen kautta pelaaja kokee onnistumisia peleissä ja harjoituksissa.

Onnistumiset ja kehittymiset tulee tehdä pelaajille näkyväksi jokapäiväisessä valmennustoiminnassa. Salibandyn pelaajapolulla MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnassa henkiseen vahvuuteen liittyviä asioita seurataan pelaajille toteutettavien itsearviointien ja kyselyiden kautta. Itsearviointien kautta mitataan muun muassa pelaajien koettu pätevyyttä, tavoiteorientaatiota, motivaatiota ja tavoitteita salibandyyn liittyen. Tavoitteena on ennen kaikkea ymmärtää pelaajien kokemuksia ja ajatuksia harrastuksestaan, ja sitä kautta antaa valmentajille valmiuksia tukea pelaajien kehittymistä.

Koettu pätevyys

Fyysisten ominaisuuksien ja taitojen kehittämisen lisäksi olennaista on tukea pelaajien koettua pätevyyttä osana valmennusprosessia. Koettua pätevyyttä tukemalla voidaan vahvistaa pelaajien sisäistä motivaatiota pelata salibandya. Sisäisen motivaation näkökulmasta tärkeää on myös autonomian tunteen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukeminen päivittäisessä valmennustoiminnassa.

MAAJOUKKUETIE FBA toiminnassa koettua pätevyyttä mitataan pelikeskeisellä koettujen pelitaitojen mittarilla. Pelaajat arvioivat osaamistaan suhteessa oman ikäluokkansa parhaisiin pelaajiin hyökkäystaitoihin, 1v1 taitoihin ja puolustustaitoihin liittyvissä väittämissä (asteikko 1-5; 5= pystyy toteuttamaan asioita ikäluokan parhaita joukkueita vastaan).

Kuvassa 1 on esitetty 02-syntyneiden poikien koettujen pelitaitojen arvioita touko- ja elokuussa 2017. Kuvan perusteella voidaan todeta, että MAAJOUKKUETIE FBA toiminnassa olevat pelaajat kokevat itsensä päteväksi kaikilla koettujen pelitaitojen osa-alueella. Etenkin puolustustaidoissa pelaajat kokevat olevansa hyviä. Muutosta ei kevään ja syksyn välillä koetussa pätevyydessä juurikaan ole.

Kuva 1. 02-syntyneiden pelaajien koetun pätevyyden ja sisäisen motivaation keskimääräiset arviot touko- ja elokuussa 2017 (1=matala; 5= korkea).

Korkea koettu pätevyys näkyy todennäköisesti myös sisäisessä motivaatiossa, joka kuvan 1 mukaan on keskimäärin erittäin korkea (max. 5). Pelaajat siis nauttivat harjoittelusta ja pelaamisesta, mikä luonnollisesti on tärkeää sekä kehittymisen että harrastuksen jatkumisen näkökulmasta.

Yleisen ikäluokkakohtaisen tarkastelun lisäksi olennaista on katsoa tuloksia pelaajakohtaisia, jolloin päästään kiinni esimerkiksi siihen, ovatko pelaajan ja valmentajan näkemykset pelaajan osaamisesta samanlaisia. Tulosten perusteella voidaan myös yhteisissä kehityskeskusteluissa valita pelaajalle kehityskohteita, joita kehittämällä voidaan vahvistaa toisaalta pelaajan osaamista erilaisissa pelitilanteissa ja toisaalta pelaajan koettu pätevyyttä.

Motivaatioilmasto

Valmentaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa sekä pelaajien kehittymiseen että siihen, miten pelaajat harjoittelun ja kokonaistoiminnan kokevat. MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnassa pelaajien kokemuksiin päästään kiinni muun muassa toteutettavalla motivaatioilmastokyselyllä.

Kuvassa 2 on esitetty 02-syntyneiden pelaajien keskimääräinen kokemus siitä, millainen motivaatioilmasto heidän harjoituksissaan on. Korkea tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto kertoo siitä, että harjoituksissa korostetaan yrittämistä, oppimista ja taitojen kehittymistä. Korkea sosiaalinen yhteenkuuluvuus kertoo yhtenäisistä joukkueista, joissa puhalletaan yhteen hiileen ja harjoituksista nauttiminen siitä, että pelaajat kokevat harjoitukset nautinnollisiksi.

Osa-alueista matalimman arvion saa kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostetaan kilpailemista, vertailua ja menestymistä suhteessa muihin. Sisäisen motivaation näkökulmasta tehtäväsuuntautuneisuus on kilpailusuuntautuneisuutta tärkeämpää, mutta alhainen kilpailusuuntautuneisuus herättää kysymyksen siitä tukeeko liian alhainen kilpailusuuntautuneisuus tulevien huippupelaajien kehittymistä, jotka kovassakin paikassa pystyvät ratkaisemaan tilanteita ja haluavat näyttää muille olevansa parempia kuin muut.

Kuva 2. 02-syntyneiden pelaajien motivaatioilmastokyselyn keskimääräiset tulokset touko- ja elokuussa 2017 (1=täysin eri mieltä; 5= täysin samaa mieltä).

 Valmentajan antama palaute

Valmentajan toiminnalla ja palautteen annolla on luonnollisesti erittäin suuri merkitys pelaajien kehittymisen kannalta. Olennainen kysymys on se, auttaako palaute pelaajan kehittymistä ja ajattelun lisääntymistä. MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnassa valmentajan palautteenantoa seurataan kolmella erilaisella pelaajille, valmentajille ja valmennuspäälliköille toteutetuilla kyselyillä. Ideana on, että valmentaja tekee arvion itsestään, pelaajat valmentajasta ja valmennuspäällikkö valmentajasta. Näin valmentaja saa kuvan siitä, kokeeko hän oman toimintansa samalla vai eri tavalla kuin muut.

Kuvassa 3 on esimerkki yhdestä MAAJOUKKUETIE­–FBA-toiminnassa hyödynnetyn kyselyn tuloksista. Kuvan perusteella voidaan todeta, että keskimäärin MAAJOUKKUETIE­–FBA-toimintaan osallistuvat pelaajat kokevat saavansa enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta (1=ei koskaan; 5= erittäin usein). Toisaalta palaute on useamman yleistä kuin yksityiskohtaista ja kohdistuu useimmin joukkueeseen kuin yksilöön. Pelaajien kehittymisen näkökulmasta olennaista olisi kasvattaa etenkin yksityiskohtaisen yksilöllisen palautteen määrää.

Kuva 3. 02-syntyneiden pelaajien valmentajan palautteen annon keskimääräiset tulokset touko- ja elokuussa 2017 (1=ei koskaan/ harvoin; 5= erittäin usein).

Yleisen tason tarkastelun lisäksi olennaista on päästä kiinni siihen, kokeeko valmentaja oman palautteen antonsa samanlaisena kuin pelaajat ja valmennuspäällikkö. Tätä on helppo tarkastella kuvassa 4 olevan tutkakuvaajan kautta. Tässä esimerkkitapauksessa valmentaja kokee antavansa erittäin usein korjaavaa/ ohjaavaa ja havainnollistaa palautetta sekä toisaalta kokee varmistavansa pelaajien ymmärryksen ja huomioivansa pelaajien mielipiteet, kun taas pelaajat kokevat saavansa tämän tyyppistä palautetta melko usein/ usein. Erityisen suuri ero on korjaavan/ ohjaavan palautteen määrässä ja pelaajien mielipiteiden huomioimisessa. Tässä tapauksessa olisi syytä pohdiskella, mistä erot johtuvat ja miten valmentaja voi omaa toimintaansa kehittää, niin että ristiriita poistuu.

Kuva 4. Esimerkki valmentajan omasta arviosta, pelaajien keskimääräisestä arviosta ja valmennuspäällikön arviosta valmentajan palautteen annosta yhden joukkueen näkökulmasta (1=ei koskaan/ harvoin; 5= erittäin usein).

Lopuksi

MAAJOUKKUTIE FBA toiminnassa kerätty faktatieto antaa erinomaiset mahdollisuudet ohjata ja seurata nuorten salibandyn pelaajien kehittymistä koko valtakunnassa. Kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan kautta voidaan auttaa seuravalmentajia suunnittelemaan ja seuraamaan joukkueen/ yksilön toimintaa faktapohjaisesti mutu-tuntuman sijaan. Säännöllisesti ”peiliin katsomalla” voidaan varmistua siitä, että kokonaistoiminta kehittää pelaajia ja suomalainen salibandy menee kovaa vauhtia eteenpäin kaikissa ikäluokissa.

Uskomme vahvasti siihen, että urheilussa menestymisen näkökulmasta tärkeää on lapsuusvaiheessa saada onnistumisia, jotka johtavat korkeaan koettuun pätevyyteen ja sisäiseen motivaatioon harrastaa omaa lajiaan. Olennaista on lajirakkauden syntyminen lapsuusvaiheessa, joka tulee näkymään myöhemmin motivaationa harrastaa lajia. Onnistumisia tulee, kun harjoituksissa on oikean tasoisia haasteita ja harjoittelun toistomäärät ovat riittävän suuret. Onnistumisten kautta pelaaja innostuu harjoittelemaan taitojaan myös omalla ajalla. On pystyttävä konkreettisesti osoittamaan testitulosten, pelien ja pelivideoiden kautta, että pelaaja on potentiaalinen ja hänellä on mahdollisuudet kehittyä huippupelaajaksi. Tähän prosessiin pelaajakehityksessä tarvitaan valmentajan ”kehityssilmää”, ei virheiden nimeämistä.

Miikka Lamu, FBA-päällikkö

Hannele Forsman, valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Monipuolisuus vai monilajisuus – miten jalkapalloilussa voi päästä huipulle?

 

Suomessa käydään paljon keskustelua monilajisuuden tärkeydestä lasten ja nuorten urheilussa. Yleinen julkinen mielipide tuntuu niin huippu-urheiluväen kuin nuorisotutkijoidenkin osalta olevan, että lasten ja nuorten tulisi harrastaa useita lajeja.

Monilajisuuden näkökulma yleistetään koskevan kaikkia lajeja lukuun ottamatta taitoluistelua ja voimistelua, joissa menestys on otettava jo aikaisessa vaiheessa ja taidon herkkyyskaudet hyödynnettävä maksimaalisesti. Myös tutkimusten kerrotaan yksimielisesti tukevan monien lajien harrastamista kaikissa lajeissa.

Mielestäni tässä keskustelussa pitäisi pureutua tarkemmin siihen, mitkä ovat monilajisuuden tai yksilajisuudet hyödyt ja haitat:

1. Puhutaanko monilajisuuden hyödyistä harrastuksen jatkumisen vai huippu-urheilun näkökulmasta?

2. Onko lopulta kyse harjoittelun sisällöstä ja toimintaympäristöstä vai siitä harrastaako yhtä vai montaa lajia?

3. Tarkoittaako monilajisuus lajien tasa-arvoista asemaa vai toimivatko muut lajit päälajin tukilajeina?

Itse olen sitä mieltä, että meidän tulisi keskittyä urheilevan lapsen toiminnan kokonaissisältöön ja kehittymistä tukevaan toimintaympäristöön eikä väitellä siitä, pitääkö harrastaa yhtä vai montaa lajia. Tässä tapauksessa pitäisi mielestäni puhua monipuolisuuden tärkeydestä, monilajisuuden sijaan. Monipuolisuushan voi toteutua joko yhden tai useamman lajin kautta, ja toisaalta kummassakaan tapauksessa se ei automaattisesti toteudu. Jos monipuolisuus ei toteudu yhden lajin kautta, on hyvä täydentää harjoittelua omalla ajalla tai ohjatusti toteutetun 1–2 tukilajin kautta.

Taito, fysiikka, psyyke

Lapsuuden aikainen runsas kokonaisliikuntamäärä ja monipuolinen harjoittelu antavat kiistatta hyvän perustan kehittymiselle, oppimiselle ja myöhemmälle menestykselle kaikissa lajeissa. Lisäksi se yleensä lisää terveiden harjoituspäivien määrää. Monipuolista harjoittelua voidaan tarkastella taidon, fyysisten ominaisuuksien tai psyykkisen näkökulman kautta.

Taidon näkökulmasta monipuolinen harjoittelu sisältää esimerkiksi erilaisia liikemalleja/-taitoja, havainnointia ja päätöksentekoa. Monipuolisessa taitoharjoittelussa tehdään asioita molemmilla käsillä ja jaloilla, vasemmalle ja oikealle, taakse- ja eteenpäin; havainnoidaan asioita eri puolilta kehoa ja eri etäisyyksiltä sekä tehdään päätöksiä näkö-, kuulo- ja tuntoärsykkeiden perusteella.

Fyysisten ominaisuuksien näkökulmasta harjoittelussa tulisi olla ärsykkeitä hermoston kehittymiselle, kestävyyden eri osa-alueiden kehittymiselle ja lihaskunnon/ voiman kehittymiselle. Tärkeää on kuormittaa monipuolisesti ala-, keski- ja ylävartaloa; lihaksia, jänteitä, ja hengitys- ja verenkiertoelimistöä; koukistaja- ja ojentajapuolen lihaksia.

Psyykkisestä näkökulmasta toiminnan tulee toisaalta opettaa pelaajaa pikkuhiljaa kantamaan vastuuta omasta tekemisestään ja toisaalta toimimaan erilaisissa ryhmissä/ joukkueissa. Lisäksi pelaajan tulee kokea onnistumisten kautta pätevyyttä, autonomian tunnetta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.  Tämän rinnalla tulee olla sopivasti kilpailua, jonka kautta pelaaja oppii kilpailemaan, voittamaan ja kestämään ”painetta”.

Menestyminen huippu-urheilussa

Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä miettimään, pystynkö minä valmentajana tai vaikkapa seuran valmennuspäällikkönä takaamaan edellä kuvatun monipuolisen harjoittelun joukkueeni/seurani pelaajalle. Syntyykö se joukkueemme tekemisestä lisättynä pelaajien omatoimisella muulla liikunnalla vai otanko joukkueen ohjelmaan esimerkiksi voimistelu- tai kamppailulajiharjoituksen tukemaan monipuolisuuden syntymistä? Vai onko parempi työntää lapset harrastamaan jotain muuta lajia ja toivoa, että monipuolisuus syntyy sitä kautta.

Seuraavassa esitän näkökulmia siitä, miksi on mielestäni väärin puhua monilajisuudesta menestyksen edellytyksenä kaikissa lajeissa. Puhun siis menestyksestä huippu-urheilussa, joka esimerkiksi jalkapallossa tarkoittaa pelaamista maailman huippusarjoissa aloituskokoonpanossa.

Näkökulmani ei siis ole liikunnallisen elämäntavan tukeminen, joka sinällään on toki tärkeää myös. Ja toisaalta tarkoitukseni ei ole tässä jutussa sanoa, että on huono asia tai väärin harrastaa montaa lajia. Mielestäni se ei vain ole se juttu, joka pitäisi nostaa esille huippu-urheilumenestyksen näkökulmasta. Tekstin lopuksi esitän tämän taustalle vielä tutkimustietoa jalkapallosta.

Yhden tai usean lajin harrastaminen on lapsen (tai perheen) valinta

En itseasiassa ymmärrä, miksi meidän pitää keskustella siitä pitääkö lasten harrastaa yhtä lajia vai montaa lajia. Lapsen oman halun kai pitäisi tämä asia ensisijaisesti ratkaista. On selvää, että lapsen halun lisäksi vanhempien mahdollisuudet kustantaa harrastusten kulut ja toisaalta hoitaa kyyditykset harjoituspaikoille vaikuttavat valintaan. Mielestäni muiden lajien harrastamista ei pitäisi kieltää, jos lapsella intoa, halua ja aikaa riittää. Toisaalta on väärin ”vaatia” lasta harrastamaan montaa lajia ja vanhempia kustantamaan harrastukset. Aikaa tulee jäädä myös omatoimiseen liikkumiseen ja pelailuun, sen sijaan että aika kuluu autossa eri harrastuksissa kulkemiseen.

Monilajisuus ei takaa monipuolisuutta

Väittäisin, että on hyvinkin mahdollista harrastaa montaa lajia harjoittelematta monipuolisesti. Tämä onnistuu helpoiten harrastamalla esimerkiksi kahta samantyylistä palloilulajia, kahta kestävyyslajia tai vaikkapa kahta nopeusvoimalajia. Tämä voi onnistua myös harrastamalla kahta erilaista lajia, sillä kukaan tuskin koordinoi näiden kahden lajin harjoittelua niin, että yksilön näkökulmasta 1. laji + 2. laji = monipuolista harjoittelua. Ongelma on siis siinä, että monilajisesta harjoittelusta ei kellään ole kokonaisvastuuta, joka voi johtaa siihen, että se joko tukee tai ei tue monipuolisuutta.

Parempi osata jotain kunnolla, kuin vähän kaikkea

Uskon itse vahvasti siihen, että urheilussa menestymisen näkökulmasta tärkeää on lapsuusvaiheessa saada onnistumisia, jotka johtavat korkeaan koettuun pätevyyteen ja sisäiseen motivaatioon harrastaa omaa lajiaan. Olennaista on lajirakkauden syntyminen lapsuusvaiheessa, joka tulee näkymään myöhemmin motivaationa harrastaa lajia. Onnistumisia tulee, kun harjoituksissa on oikean tasoisia haasteita ja harjoittelun toistomäärät ovat riittävän suuret. Onnistumisten kautta pelaaja innostuu harjoittelemaan taitojaan myös omalla ajalla. Jos tämän päivän lasten melko vähäinen liikuntamäärä jaetaan usean eri lajin kesken, on vaarana, ettei onnistumisia tule missään lajissa, ei osata mitään kunnolla, eikä rakkautta ja motivaatiota synny mihinkään lajiin tai urheiluun yleensä.

Taidon oppiminen tehokkainta tasaisen kasvun aikana

Taidon oppiminen on tehokkainta lapsuusvaiheessa tasaisen kasvun vaiheessa ennen murrosikää. Taitolajeissa, pitäen sisällään myös jalkapallon, tämä tasaisen kasvun vaihe tulisi hyödyntää mahdollisimman hyvin. Jalkapallossa palloa käsitellään jalalla, mikä on taidon näkökulmasta erityisen haastavaa verrattuna esimerkiksi käsillä pallon käsittelyyn (jaloissa yksi hermo hermottaa isompaa lihassyykimppua kuin käsissä). Pallo tulisi ehdottomasti saada kesytettyä ennen pituuskasvun huippuvaiheitta ja tämä edellyttää suurta määrää pallollista harjoittelua lapsuusvaiheessa. Tätä määrää ei voi korvata muiden lajien harjoittelulla.

Menestyäkseen on oltava riittävän hyvä, riittävän aikaisin

Nuoren pelaajan elämässä on paljon asioita, jotka kilpailevat vapaa-ajasta. On koulu, on kaverit, on muut vapaa-ajan harrastukset. Toisaalta on selvää, että nuoruusvaiheessa urheilija joko syntyy tai jää syntymättä. Mikä sitten ratkaisee sen, onko nuori pelaaja valmis antamaan kaikkensa urheilulle ja katsomaan kuinka pitkälle on mahdollista päästä? Sanoisin, että ratkaisevaa on ymmärrys siitä, että pelaaja on oikeassa kehitysvauhdissa suhteessa kansainvälisiin kilpakumppaneihin, ja sitä kautta voi uskoa omiin mahdollisuuksiinsa kehittyä ja menestyä.

Minkälaisissa tapauksissa tällaisen päätelmän sitten voi tehdä? On pystyttävä konkreettisesti osoittamaan testitulosten, kansainvälisten pelien ja pelivideoiden kautta, että pelaaja on potentiaalinen ja hänellä on mahdollisuudet kehittyä huippupelaajaksi. Jotta tämä on mahdollista, on takana oltava merkittävä määrä oman lajin harjoittelua ja pelaamista sekä omalla ajalla että joukkueen kanssa. Tekemällä vähän montaa lajia, tämä ei missään nimessä ole mahdollista.

Eerikkilä

 

Mitä jalkapallotutkimukset oikeasti kertovat?

Olen lukenut julkisuudessa useammankin jutun, jossa on kerrottu, kuinka menestyneet urheilijat ovat kaikissa lajeissa harrastaneet huonommin menestyneitä urheilijoita enemmän muita lajeja. Näissä jutuissa on usein unohdettu kertoa, että kuitenkin suurimmassa osassa tapauksissa (etenkin jalkapallossa aina), suurin osa ajasta on käytetty päälajiin, jonka lisäksi on käytetty muihin lajeihin aikaa esimerkiksi 1h viikossa. Monilajisuus on toki näissä tapauksissa voinut olla hyvä asia urheilijan kehitykselle, mutta esille olisi tärkeää nostaa myös se kuinka paljon myöhemmin menestyneet urheilijat ovat aikaa omaan päälajiinsa käyttäneet. Alla kooste muutamista 2000-luvun jalkapallotutkimuksista kirjoittamani tueksi.

1. Practice and play in the development German top-level professional soccer players (Hornig, Aust, & Güllich, 2014)

Mitä tutkittiin?

Eri tasoisten saksalaisten pelaajien harjoitushistoriaa; Amatöörit (n=50), 1st Bundesliigapelaajat (n=52), maajoukkuepelaajat (n=18)

Mitä selvisi?

Maajoukkuepelaajilla ja 1st Bundesliigapelaajilla oli amatöörejä enemmän omatoimista jalkapallon pelaamista lapsuusvaiheessa. Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrässä oli eroja vasta 15 ikävuoden jälkeen, jolloin maajoukkuepelaajat ja etenkin 1st Bundesliigapelaajat harjoittelivat enemmän jalkapalloa ohjatusti.

Maajoukkuepelaajilla oli nuoruusvaiheessa enemmän muiden lajien harjoittelua kuin amatööreillä ja 1st Bundesliigapelaajilla. Muiden lajien harjoitusmäärät olivat kuitenkin pieniä verrattuna jalkapallon harjoitusmääriin. Jalkapalloa omatoimisesti ja ohjatusti harjoiteltiin 15–18 vuoden iässä keskimäärin 350 kertaa vuodessa kun taas muita lajeja omatoimisesti ja ohjatusti harjoiteltiin vastaavassa iässä keskimäärin 60 kertaa vuodessa.

2. The Developmental activities engaged in by elite youth soccer players who progressed to professional status compared to those who did not
(Ford & Williams, 2012)

Mitä tutkittiin?

Ammattilaissopimuksen saaneiden englantilaisten pelaajien harjoitushistoriaa verrattuna muiden pelaajien harjoitushistoriaan. Viiden englantilaisen Premier liigaseuran akatemiapelaajia, joista osa oli saanut ammattilaissopimuksen 16-vuotiaana (n=16) ja osa ei (n=16).

Mitä selvisi?

Myöhemmin ammattilaissopimuksen saaneet pelaajat kiinnittyivät aikaisemmin jalkapalloon ja erosivat muista pelaajista lapsuuden aikaisen ohjatun jalkapalloharjoittelun ja omatoimisen pelailun isommassa määrässä.

3. From childhood to senior professional soccer: A multi-level approach to elite youth soccer players’ engagement in soccer-specific activities (Haugaasen, M., Toering, & Jordet, 2014)

Mitä tutkittiin?

Norjalaisten ammattilaiseksi päässeiden pelaajien harjoitushistoriaa verrattuna muihin norjalaisiin pelaajiin. Norjan Premier-liigaseurojen 14–21-vuotiaita eliittipelaajia (n=491), joista ammattilaisia myöhemmin 66.

Mitä selvisi?

Ammattilaispelaajien kumulatiivinen jalkapalloharjoittelun määrä oli kaikissa ikävaiheissa suurempi kuin muilla pelaajilla

  • 6–8-vuotiaana ammattilaiset pelasivat merkitsevästi enemmän jalkapalloa omalla ajalla ja harjoittelivat enemmän tavoitteellista jalkapalloharjoittelua
  • 6–12-vuotiaana ammattilaispelaajat harjoittelivat 20 % enemmän jalkapalloa kuin muut pelaajat

4. From childhood to senior professional soccer: elite youth players’ engagement on non-football activities (Haugaasen, M., Toering, & Jordet, 2014)

Mitä tutkittiin?

Ammattilaiseksi päässeiden pelaajien muiden lajien harjoittelu verrattuna muihin pelaajiin. Norjan premier liigaseurojen 14–21-vuotiaita eliittipelaajia (n=558), joista ammattilaisia myöhemmin 86.

Mitä selvisi?

63 % pelaajista harrasti yhtä tai useampaa muuta lajia jossain uran vaiheessa (vähintään 3kk ajan), suurin osa 8–12-vuotiaana

Ei merkitsevää eroa muiden lajien harjoittelun kokonaismäärässä ammattilaisten ja muiden välillä

Jalkapallotutkimusten johtopäätökset

Jalkapallotutkimukset osoittavat melko selvästi, että jalkapallossa menestymisen näkökulmasta olennaista on jalkapalloharjoittelun määrä ja laatu lapsuus- ja nuoruusvaiheessa. Erityisen tärkeää olisi innostaa lapset harjoittelemaan omalla ajalla pelaillen ja harjoitellen vapaamuotoisesti yhdessä kavereiden kanssa. Muiden lajien harjoittelusta voi olla lisäarvoa jalkapalloilijoiden kehittymiseen, kunhan pääosa harjoittelusta käytetään jalkapalloon.

 

 Hannele Forsman, Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Banza vs. 1

HJK:n Edustusjoukkueeseen jo viime kaudella noussut 18-vuotias laituri Enoch Banza on saanut SHA:n kautta yksilöllistä valmennusta vastustajan ohittamiseen 1 vastaan 1 –tilanteissa sekä keskityspelaamiseen. Banza on siis saanut täsmäapua Ekkono-metodin avulla oman pelipaikkansa oleellisen asian, ohittamisen, kehittämiseen. Nämä asiat on valittu kehityskohteiksi Ekkono-metodiin kuuluvan pelaajaprofiloinnin avulla.

Mutta millaisia asioita on itse asiassa tehty? Mitä on täsmäapu laituripelaajalle, miten 1 vastaan 1 -tilanteiden onnistumisprosenttia voi kasvattaa? Miten pieniin palasiin ohitustilanne pilkotaan Ekkono-metodin avulla? Mistä osa-alueista tilanteet koostuvat?

”Mitä on täsmäapu laituripelaajalle, miten 1 vastaan 1 -tilanteiden onnistumisprosenttia voi kasvattaa?”

Ensinnäkin on sanottava, että Banza on vahvasti motivoitunut kehittämään itseään , ja siitä syystä tulokset ovat mahdollisia. Se on lähtökohta kaikelle kehittymiselle: sisäinen motivaatio.

Enoch Banza nousi HJK:n edustusjoukkueeseen viime kaudella. Kuva: Taru Nyholm

Tuloksia on haettu kahdella tavalla:

1.taktisilla teoriatunneilla
2.kenttäharjoituksilla.

Taktista osaamista

Taktisilla luennoilla olemme käyneet läpi ennen kaikkea kolmea kokonaisuutta. Ensinnäkin, korostimme lähtökohtaa kentän leveänä pitämisestä ja ajatuksia siitä, miten laitapelaaja voi hyödyntää sisätiloja/keskustaa sopivien tilaisuuksien tullen. Ottaen huomioon Banzan pelityylin, ominaisuudet ja joukkueensa tavan organisoida pelaamista, on ollut tärkeää selittää ja selkeyttää kentän keskikaistojen ensisijaiset käyttäjät. Olemme käyneet läpi teoriaistunnoissa, miksi laitapelaajalle on hyödyksi lähtökohtaisesti pitää leveys kentällä.

Toinen asia taktisilla luennoillamme on ollut kuljettaminen/harhauttaminen. Olemme opettaneet, millaisin erilaisin keinoin Banza voi antaa puolustajalle ”väärää informaatiota” ennen ohittamishetkeä. Väärää infoa voi antaa esimerkiksi oikeanlaisilla ja -aikaisilla vartalon liikkeillä, käsillä, silmillä, pallolla. Oikeat valinnat oikealla hetkellä ovat elintärkeitä onnistumisessa. Ja jotta osaa tehdä oikeita valintoja, on tunnettava ja sisäistettävä vaihtoehdot. Silloin voidaan päästä lähelle automaatiotasoa.

”Olemme opettaneet, millaisin erilaisin keinoin Banza voi antaa puolustajalle ”väärää informaatiota” ennen ohittamishetkeä.

Kolmas teoriatuntiemme asia on ollut ennen kaikkea mentaalinen. Olemme puhuneet, että Enochin pitää olla rohkeampi 1 vs. 1 -tilanteissa, eikä pelätä pallon menettämistä. Harhautustilanteiden onnistumisprosentti nousee paitsi teknis-taktisen laadun kasvaessa myös oikean asenteen myötä. Olemme siis ohjanneet häntä haastamaan vastustajaa useammin, aina kun tilaa on riittävästi, sillä hänellä on kyky saada vastustajan puolustus epätasapainoon ja luoda maalintekotilanteita.

Treenikentällä keskityspalloja

Kenttäopetuksessa olemme keskittyneet keskityksiin, kuljettamiseen, ohittamiseen ja pallottomana liikkumiseen. Emme niinkään teknisiin suorituksiin, vaan erilaisiin ideoihin, esimerkiksi miten ja minne keskityksiä tulisi milloinkin suunnata. Olemme jakaneet mahdollisen keskitysalueen eri osiin. Alueet päätyrajan läheltä ja rangaistusalueen sisältä ovat vaarallisimpia. Näissä tapauksissa puolustajat pudottavat lähelle maalilinjaa ja keskikenttämiehet eivät ole välttämättä ehtineet tukea seuraavaa tyhjää tilaa, jolloin rangaistuspotkupiste on erinomainen kohde. Tällaisissa keskityksissä Enoch on parhaimmillaan.

”Olemme mielestämme onnistuneet kehittämään Enochin vahvuuksia entistä paremmiksi.”

Jos keskitysmahdollisuus tulee leveämmältä ja kauempaa päätyrajasta, korkeampi pallo on todennäköisesti paras ratkaisu, jotta hyökkääjä voi saada edun tilanteen voittamiseen. Sivurajan tuntumasta lähtevä aikainen keskitys pitäisi taas suunnata maalivahdin ja keskuspuolustajien väliin 16-rajan tuntumaan.

Mutta tärkein pointtimme oli katseen nostaminen puoleksi sekunniksi ennen keskitystä, harhauttamisen jälkeen, kun jalka on vapaana, jotta Enoch näkee, ketä boksissa on ja missä. Sen jälkeen hän osaa paremmin hienosäätää ratkaisuvaihtoehtonsa.

Kokemuksia yhteistyöstä

Olemme mielestämme onnistuneet kehittämään Enochin vahvuuksia entistä paremmiksi. Samaa asiaa pitää tietenkin kysyä myös yhteistyön muilta osapuolilta, eli seuralta ja pelaajalta.

Erkki Valla, HJK ry:n valmennuspäällikkö:

”Kun Ekkono-yhteistyö viime keväänä alkoi, Banza pelasi Ykkösessä ja syksyllä jo Veikkausliigassa. Kehittyminen on kokonaisuus, jossa jokapäiväinen, laadukas arki oman joukkueen valmentajien kanssa ratkaisee, mutta Ekkonolla on ollut oma tärkeä palasensa kehityksessä. Kehittymisen kanssa pitää olla kärsivällinen, ei mitään tapahdu hetkessä. Ekkonon avulla Banza on oppinut paremmin tunnistamaan, mitä asioita hänen pelipaikallaan pitäisi tehdä.”

Mika Lehkosuo, HJK:n edustusjoukkueen päävalmentaja:

”Banza on hyvin selkeä laituripelaaja, jolla on selkeät vahvuudet 1 vs. 1 -pelaamisessa. Rytminvaihtokyky on kovaa tasoa. Toivottavasti Banza pystyy tulevaisuudessa monipuolistamaan pelaamistaan ja pelaamaan oikean laidan lisäksi myös vasemmalla ja ohittamaan vastustajan myös vasemman kautta. Kehitystä on jo tapahtunut viime syksystä, ja hän käyttää vasenta jalkaansa jo paremmin.”

Enoch Banza:

”Olen tykännyt Ekkono-valmennuksesta, koska se on keskittynyt yksilöllisesti minuun, tekemään minusta parempaa pelaajaa. Olen mielestäni kehittynyt 1 vs. 1 -pelaamisessa ja pelaamiseni on monipuolistunut. Mutta työ on kesken. Haluan mennä eteenpäin, pelata ulkomailla isoja pelejä. Teen joka päivä duunia sen eteen, että onnistuisin.”

Pol Deulonder
Ekkono Method educator

HJK ry käyttää valmentaja- ja pelaajakehityksessään Sami Hyypiä Akatemian (SHA) apua. SHA:n ja HJK:n Elite-tason yhteistyö alkoi huhtikuussa 2017. Seura uskoo Ekkono-metodin lisäarvoon, ja seura on ilmaissut halunsa tiivistää yhteistyötä tulevaisuudessa entisestään.

FBA ja MAAJOUKKUETIE

Eerikkilässä toimiva Floorball Academy (FBA) ja Suomen Salibandyliitto tekevät tiivistä yhteistyötä. FBA on toiminut Eerikkilässä vuodesta Liiton MAAJOUKKUETIE-pelaajakehitysjärjestelmä aloitti toimintansa vuoden 2017 alusta. Tärkein tavoite on kehittää suomalaisia salibandyseuroja ja niiden valmennusta. Tarkoitus on nousta maailman parhaaksi salibandymaaksi.

Eerikkilässä toimiva Floorball Academy (FBA) aloitti toimintansa syksyllä 2015. Keväällä 2015 käynnistettiin avoin haku FBA:n yhteistyöseuratoimintaan (FBA Pro). Avoimen haun kautta yhteistyöseuratoimintaan valittiin kahden vuoden määräajaksi 10 poikaseuraa ja neljä tyttöseuraa.

Ensimmäisenä toimintavuotena toiminta koski 2002- ja 2003-syntyneitä poikia sekä 2001- ja 2002-syntyneitä tyttöjä. Toisena vuonna mukaan tulivat 2004-syntyneet pojat ja 2003-syntyneet tytöt. Kaiken kaikkiaan toiminnassa oli ensimmäisellä toimintavuotena noin 350 pelaajaa, 50 valmentajaa ja 15 valmennuspäällikköä. Toisena toimintavuotena pelaajien määrä nousi noin 500:an ja valmentajien määrä noin 70:en.

Ensimmäisestä kaksivuotiskaudesta nousee esille ennen kaikkea kaksi asiaa. Eniten käytettiin aikaa seurojen valmennuspäälliköiden kanssa. Pääsimme luomaan raameja sille, mitä valmennuspäällikön työ seurassa on. Jatkossa valmennuspäälliköillä pitäisikin olla entistä enemmän aikaa seuran valmennuksen johtamiseen. Toinen asia on valmennuspäällikön ja valmentajien välinen yhteistyö. Valmentajille on haluttu luoda työkaluja entistä laadukkaampien harjoitteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Sitä kautta valmennuspäälliköidenkin valmentajan toiminnan arviointi voi olla täsmällisempää, kun tiedetään tarkasti, mitä osa-alueita valmentaja haluaa milloinkin pelaajissaan ja joukkueessaan kehittää.

Kohti maailman parasta pelaajakehitysmallia

Ensimmäisen kaksivuotiskauden jälkeen yhteistyö Salibandyliiton kanssa tiivistyi entisestään. Salibandyliiton Pelaajapolku uudistui Maajoukkuetieksi vuonna 2017. Maajoukkuetie toteutetaan FBA:n toimintaperiaatteiden mukaisesti. Pelaajakehityksen varmistamisen lisäksi keskeistä on seurojen valmentajien ja valmennuspäälliköiden osaamisen lisääminen.

Maajoukkuetie–FBA-toiminnan tavoite on kehittää suomalainen pelaajien kehittämisen malli maailman parhaaksi. Avainasiana uudistetussa pelaajakehitysjärjestelmässä on maajoukkue- ja Maajoukkuetie-valmentajien yhteistyö seuravalmennuksen ja valmennuspäälliköiden kanssa.

Pelaajakehityksen näkökulmasta Maajoukkuetie on kokonaisvaltainen polku lapsiurheiluvaiheesta aina A-maajoukkuetasolle asti. Maajoukkuetie-tapahtumat järjestetään Eerikkilässä – seurakäyntejä lukuun ottamatta.

Tiivistyneen yhteistyön myötä volyymit ovat nousseet. Meillä on 21 yhteistyöseuraa United-joukkueiden lisäksi. United-joukkueiden ansiosta valmennusjärjestelmässä on mukana kaikki tämän hetken potentiaalisimmat ikäluokan pelaajat.

Tavoitteena onkin ollut, että tämä on koko suomalaisen salibandyn yhteinen juttu. FBA-konsepti on integroitu Salibandyliiton pelaajakehitysjärjestelmään. Tämä on ollut erittäin tärkeä askel lajin kehitykselle. Saamme tietoa yksilöiden kehittymisestä ja joukkuepelaamisesta eri ikäluokista. Tämä antaa meille mahdollisuudet kehittää Salibandyliiton, seurojen ja Eerikkilän valmennuskeskuksen yhteistyöllä tarkempia suuntaviivoja lajin kehittämiseen tulevaisuudessa.

 

 

Yhteenveto

Suomen Salibandyliiton ja Eerikkilän Floorball Academyn yhteistyö on tiiviimpää kuin koskaan. FBA Pro -konsepti on kehittynyt FBA–Maajoukkuetie-pelaajakehitysjärjestelmäksi, jonka tavoitteena on kehittää suomalaisesta pelaajakehitysjärjestelmästä maailman paras. Olemme aikataulussa.

 

Miikka Lamu
Päällikkö, Floorball Acedemy

SHA eilen, tänään ja huomenna

Sami Hyypiä Akatemia (SHA) täyttää helmikuussa 7 vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja kehitys- ja tutkimustyö jatkuu. Mitä on saatu aikaan, ja millaisia suunnitelmia SHA:lla on tulevaisuudelle?

Sami Hyypiä Akatemia on toiminut nyt lähes seitsemän vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Mielestämme toiminta on kehittynyt koko ajan, ja yhteistyöseuramme saavat tänä päivänä yhä hyödyllisempää tukea SHA:sta. Ja mikä tärkeintä, yhteistyöseuramme ovat tiiviisti mukana kehittämässä SHA-toimintaa yhä paremmaksi. SHA on olemassa suomalaista jalkapalloa ja suomalaisia seuroja varten.

”SHA:ssa on luotu sen tasoinen kokonaisvaltaisen kehittymisen seurantakonsepti, että siitä ollaan kiinnostuneita myös ulkomailla.”

SHA:n ja koko Eerikkilän toiminta pohjautuu E. Way -toimintafilosofiaan, josta kirjoitimme jo tarkemmin ensimmäisessä blogikirjoituksessamme.

Meillä on olemassa toimintatapa, jossa kerätään faktoja ja faktat hyödynnetään nopeasti käytännössä. Toisaalta faktoista voidaan myös johtaa tutkimustyötä ja kehittämistoimintaa.  SHA–KIHUUKK-instituutti-yhteistyö on ollut erittäin onnistunutta, ja olemme tässä edelläkävijöitä Suomessa.

SHA:ssa on luotu sen tasoinen kokonaisvaltaisen kehittymisen seurantakonsepti, että siitä ollaan kiinnostuneita myös ulkomailla. On syntynyt myös uudenlaista toimintakulttuuria. Asioita työstetään yhdessä.  Seurojen sisällä ja seurojen välillä tietoja vaihdetaan ja kehittämishaasteita ratkaistaan tietoisemmin yhdessä.

Ulkomaisista seuroista mukana on tänä vuonna ollut Vitesse Hollannista, Midtjylland Tanskasta, Hammarby Ruotsista, Brighton Englannista ja Shamrock Rovers Irlannista. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki: KV-joukkueetkin ovat kiinnostuneita datasta niin kuin suomalaiset, mutta oleellista on, että me näemme konkreettisesti pelin- ja pelaajien tason.

”Peliturnauksen hinnalla on voitu tarjota turnauksen lisäksi kehittymisen seurantakokonaisuus palautteineen sekä toimenpidesuosituksineen.”

Valmennukseen on tullut eri osa-alueiden pelivideoita, pelistatistiikkoja, testituloksia, itsearviointeja ja harjoittelutietoja eli faktoja on alettu käyttää tietoisemmin kehittämisen työvälineinä. Olemme synnyttäneet yhdessä seurojen kanssa kulttuuria, jossa toimintaa kehitetään faktoilla.  Faktoja käytetään pohjana valmennuspäälliköiden ja valmentajien täydennyskoulutus- ja työnohjausprosesseissa.

Valmennuksen ja pelaajakehityksen prosessia on syvennetty uudelle kaksivuotiskaudelle. Vuosikelloon sisältyy:

  • kehittymisenseuranta -tapahtumat x 2
  • valmentajien täydennyskoulutukset x 2
  • seurojen valmennuspäälliköiden täydennyskoulutukset x3
  • Skype-sparraukset x 6
  • seurakäynnit x2.

Peliturnauksen hinnalla on voitu tarjota turnauksen lisäksi kehittymisen seurantakokonaisuus palautteineen sekä toimenpidesuosituksineen. Kokonaiskonseptin synnyttäminen on ollut mahdollista opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämien kehittämisrahojen turvin. Kerättyjen faktojen ja toteutetun yhteistoiminnan ansiosta tiedämme suomalaisen futiksen suurimmat haasteet. Me voimme ratkoa niitä yhdessä.

Suomalaisen jalkapallon haasteet tiedossa

Haasteita meillä suomalaisessa jalkapallossa kuten koko suomalaisessa urheilussa riittää. Jos liikkeelle lähdetään jalkapallon pelaamisen valmiuksista, niin ykkösasia on pelaajien kehittäminen kestävän kehityksen periaattein. Tämä edellyttää selkeämpiä valmennuslinjoja seuroissa sekä selkeämpää valmennuslinjan toteuttamista päivittäisessä arjessa lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa.

”Pelaajat pitää saada oppimaan pelaamisen teknis-taktiset perusvalmiudet jo lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa.”

SHA:n faktojen mukaan pelaajien tekniset ja fyysiset valmiudet ovat kehittyneet mutta saavatko parhaat pelaajat sopivan tasoisia haasteita ja kehittymisen ärsykkeitä kehittyäkseen omalta tasoltaan paremmaksi. Edelleen siis tilanne on se, että kaikki ovat kehittyneet, mutta välillä parhaiden pelaajien osalta heidän odotetaan ja oletetaan olevan hyviä, mutta heiltä ei välttämättä vaadita asioita suhteessa niihin, jotka eivät samalla tasolla ole. Tämä liittyy myös yksilöllisten erojen tunnistamiseen.

Yksi keskeinen haaste on myös juniorivalmentajien osaamisen taso. Pelaajat pitää saada oppimaan pelaamisen teknis-taktiset perusvalmiudet jo lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa. Tässä asiassa ei pidä kuitenkaan moittia oto-valmentajiamme, jotka tekevät innokkaasti päivittäin valmennustyötä. Me, jotka vastaamme valmentajakoulutuksesta, voimme katsoa peliin, eli meidän pitää luoda näille innokkaille oto-valmentajille edelleen vaikuttavampaa valmentajakoulusta ja täydennyskoulutusprosesseja osaamisen lisäämiseksi.

Ekkono-metodi vakuuttaa

Havaittuihin kehittämishaasteisiin on reagoitu.  SHA on tehnyt espanjalaisen Soccer Services Barcelonan (SSB) kanssa yhteistyötä jo vuosia. Heidän Ekkono-metodinsa on tuotu mukaan SHA-toimintaan. Ekkonon vastaanotto on ollut erinomainen. Se on haastava mutta kattava metodologia, joka opettaa pelaajia ymmärtämään peliä paremmin ja valmentajan opettamaan pelaajaa oppimaan.

”Ekkono-metodi on tuonut meille loogisempaa ajattelua ja suunnittelua seurojen valmennuslinjan kehittämiseen.”

Ekkono-yhteistyö koskee valmennuspäälliköiden täydennyskoulutusta, valmentajien täydennyskoulutusta ja myös SHA:n seurakäyntejä.  Olemme siis hankkineet ulkomailta osaajat siihen, missä suomalainen jalkapallon valmennuskulttuuri ei välttämättä ole vahvimmillaan.

Ekkono-metodi on tuonut meille loogisempaa ajattelua ja suunnittelua seurojen valmennuslinjan kehittämiseen. Kolmen vuoden matka on ollut haasteellinen, koska he ovat laittaneet myös meidät itsemme ajattelemaan ja työstämään asioita. Tämä matka on ollut tärkeä, koska nyt huomaamme, että oppimista on tapahtunut.

SHA-toiminnassa tukena toimiva sähköinen kehittämisympäristö MyEWay on otettu kattavasti käyttöön. MyEWay on seurojen, joukkueiden, valmennuspäälliköiden, valmentajien ja pelaajien älykäs renki. Se on apuväline kokonaisvaltaisen kehittymisen tukemiseen. MyEWayssa yhdistyy kolme valmennuksen keskeistä kokonaisuutta: tietokantasovellus, videovalmennusjärjestelmä ja oppimisympäristö. MyEWaysta voit lukea tarkemmin edellisestä blogikirjoituksestamme.

Yhteenveto

Sami Hyypiä Akatemia jatkaa työtään suomalaisen jalkapalloilun kehittämiseksi. Kokonaisvaltaisen kehittymisen seurantakonseptin mukainen työ jatkuu. Koko toimintaa ohjaa E. Way -toimintafilosofia. Uskomme olevamme oikealla tiellä, vaikka jatkuva laaduntarkkailu ja kehitystyö ovatkin olennainen osa matkaa.

Lue lisää SHA:sta >>

 

Tero Koskela, SHA:n päällikkö

Hans Lahti, SHA:n valmentaja ja kouluttaja

 

 

MyEWay – älykäs renki kokonaisvaltaisen kehittymisen tukemiseen

Seuralla on tyypillisesti valmennuslinja, mutta toteutuuko se käytännön arjessa, ovatko valmentajat sitoutuneet linjan mukaiseen toimintaan ja saavatko pelaajat pitkänteistä ja loogista valmennusta vuodesta toiseen? Joukkueen valmentaja vaihtuu. Jatkaako uusi valmentaja siitä mihin jäätiin, vai aloitetaanko valmennusprosessi uuden valmentajan johdolla alusta? Katoavatko joukkueen harjoitushistoria ja pelaajien kehittymisen seuranta -tiedot valmentajan mukana vai jäävätkö ne seuraan? MyEWay auttaa.

Yksittäisiä suomalaisia pelaajia nousee huipputasolle monessa eri lajissa. Tiedämmekö miksi joku nousee ja joku ei? Mitä huipulle noussut pelaaja on tehnyt enemmän tai paremmin uran eri vaiheissa? Perustuuko tieto faktaan vai mutuun? Paljon kysymyksiä, nyt myös vastauksia.

Edellä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi Eerikkilä valmennuskeskus on kehittänyt sähköisen kehittymisympäristö MyEWayn, jossa yhdistyy kolme valmennuksessa keskeistä kokonaisuutta:

  1. tietokantasovellus
  2. videovalmennusjärjestelmä
  3. oppimisympäristö.

Seurojen tarve edellä

MyEWayn kehittämisprosessissa on alusta asti ollut aktiivisesti mukana jalkapallo- ja salibandyseurojen valmennuspäälliköitä ja valmentajia, ja sitä myös edelleen kehitetään seurojen tarpeesta johdettuna.

”Tietojen keskittäminen mahdollistaa pitkäjänteisen ja säännöllisen tutkimustoiminnan tekemisen kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla.”

Tavoitteena on kehittää MyEWayta tukemaan yhä paremmin sitä arvokasta työtä, jota pelaajat, valmentajat ja valmennuspäälliköt tekevät omissa seuraympäristöissään päivittäisvalmennuksessa. Kehittämisen lähtökohtana on ollut yhtäältä seuran tai liiton valmennusjärjestelmän toisaalta yksilön kokonaisvaltaisen kehittymisen tukeminen sekä tiedolla johtaminen.

Tietojen keskittäminen on merkittävä asia myös suomalaisen jalkapallon ja salibandyn tutkimustoiminnan kannalta. Se mahdollistaa pitkäjänteisen ja säännöllisen tutkimustoiminnan tekemisen kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla. Se mahdollistaa myös suomalaisten huippupelaajien kehittymiseen ja menestymiseen liittyvien asioiden tutkimisen perustuen toteutuneeseen faktaan – muistelun sijaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että verrataan myöhemmin menestyneiden pelaajien kehittymis- ja harjoitteluhistoriaa muihin saman ikäisiin pelaajiin, jotka eivät ole menestyneet niin hyvin.

Kohti pitkäjänteisempää ja loogisempaa pelaajien kehittämistä

Joukkuepalloilussa valmennuspäällikkö tai vastaava vastaa seuran urheilullisesta toiminnasta ja valmennuslinjasta. MyEWayssa on työkalu, jolla valmennuspäällikkö voi luoda ympäristöön seuran valmennuslinjan sisältäen ikäluokkakohtaiset tavoitteet ja painopisteet kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueille. Valmennuslinjaa täydentää seuran harjoitepankki, johon valmennuspäällikön johdolla voidaan luoda seurassa käytettävät avainharjoitteet.

”Yksittäisen pelaajan on mahdollista saada pitkäjänteistä ja loogista valmennusta lapsesta aikuiseksi riippumatta uran aikana vaihtuvista valmentajista.”

Valmennuslinjan ja harjoitepankin tavoitteena on ohjata seuran eri joukkueiden toimintaa seuran linjan ja tavoitteiden mukaiseksi. Tämän kautta yksittäisen pelaajan on mahdollista saada pitkäjänteistä ja loogista valmennusta lapsesta aikuiseksi riippumatta uran aikana vaihtuvista valmentajista. Tämä mahdollistaa myös seuran identiteetin rakentumisen tukemisen.

Peilaamalla seuran valmennuslinjaa toteutuneeseen harjoitteluun ja pelaajien kehittymiseen, voidaan arvioida, kuinka hyvin joukkueiden valmennusprosessit vastaavat seuran valmennuslinjaa ja toisaalta kuinka hyvin valmennuslinjan mukainen toiminta kehittää pelaajia.

MyEWay valmennuksen suunnittelu- ja seurantajärjestelmänä

Mutu-tuntumasta faktapohjaiseen harjoittelun seurantaan

Seuravalmentajan tehtävänä on toteuttaa valmennustaan johdettuna seuran valmennuslinjasta. Valmentaja määrittää yhdessä valmennuspäällikön kanssa joukkue- ja pelaajakohtaiset tavoitteet jakso- ja vuositasolle sekä suunnittelee vuoden aikaiset joukkuetapahtumat, kuten harjoitukset, pelit, leirit, testit ja turnaukset. Nämä tavoitteet ja tapahtumat valmentaja voi lisätä joukkueen kalenteriin MyEWayssa.

Suunnitellakseen tarkemmin yksittäisen harjoituksen sisältöä ja toisaalta päästäkseen kiinni toteutuneeseen harjoitteluun, valmentaja luo harjoitukseen konkreettiset harjoitteet. Harjoitteet voi valmentaja luoda itse tai vaihtoehtoisesti poimia seuran harjoitepankista.

Harjoitteisiin tallennetaan muun muassa seuraavia tietoja:

  1. tavoitteet
  2. tyyppi ja rakenne
  3. kesto
  4. säännöt
  5. kysymykset
  6. pelaajamäärät
  7. kentän koko
  8. pisteiden laskutavat
  9. pelinomaisuus
  10. tila-aikavaatimukset
  11. fyysinen rasitus.

Lisäksi harjoitteisiin voidaan lisätä kuvia ja/tai videoita, jolloin luotua harjoitusta voidaan käyttää kännykän tai tabletin avulla kätevästi valmentajan muistilappuna harjoituksen aikana. Se on katsottavissa myös muille valmennustiimin jäsenille ja pelaajille jo ennen harjoitusta.

Tallennettujen harjoitteiden tietojen kautta päästään vertailemaan toteutunutta harjoittelua suunniteltuun ja seuran valmennuslinjaan. Tämän seurauksena mennyttä harjoitusjaksoa voidaan arvioida sen perusteella, mitä harjoituksissa on oikeasti tehty. Laskenta perustuu edellä mainittuihin harjoitteisiin tallennettuihin tietoihin, joista tehdään automaattisia yhteenvetoja.

Esimerkiksi tavoitteiden laskennan kautta voidaan katsoa, paljonko tietyllä ajanjaksolla on käytetty aikaa vaikkapa hyökkäyksen tuen tai nopeuden harjoittelemiseen. Joukkueharjoituksista kerättävää tietoa tukevat pelaajien joukkueharjoituksiin lisäämät koetut rasitus- ja ”fiilis”-tiedot. Näiden tietojen kautta valmentaja saa käsityksen siitä, miten pelaajat ovat harjoitukset kokeneet, sekä fyysisesti että henkisesti.

Yksittäisen pelaajan kokonaisharjoitteluun ja -kuormitukseen päästään kiinni, kun pelaaja lisää MyEWayhin omalla ajalla tapahtuvan harjoittelun ja muiden lajien harjoitukset ja kilpailut. Nämä tiedot pelaaja voi lisätä järjestelmään kätevästi ja nopeasti kännykällä. Kokonaisuutta tukemassa on loukkaantumisista, unesta ja ravinnosta pelaajilta kerättävät tiedot.

Tunteetonta seurantaa pelaajien kokonaisvaltaisesta kehittymisestä

MyEWayssa kehittymistä voidaan seurata seuran, joukkueen tai yksittäisen pelaajan näkökulmasta. Kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta pitää sisällään pelaamisen perusvalmiuksien eli teknis-taktisten, fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien testejä, kontrolleja ja itsearviointeja sekä pelin analysointia videokuvan ja pelianalyysien kautta.

Valmennuspäällikkö on kiinnostunut koko seuran eri ikäluokkien kehittymisestä ja siitä, meneekö seuran toiminta kokonaisuudessaan eteenpäin. Seuran toiminnan kehittymisestä kertoo muun muassa se, että seuran nuoremmat ikäluokat, esimerkiksi vuonna 2003 syntyneet, ovat vanhempia ikäluokkia, esimerkiksi 2001-syntyneitä parempia saman ikäisinä, vaikkapa 12-vuotiaina.  Nämä tiedot seuran valmennuspäällikkö saa kaikkien valmennuksen osa-alueiden osalta muutamaa nappia painamalla.

Valmentajan näkökulmasta tärkeää on oman joukkueen ja oman joukkueen yksilöiden kehittyminen. Joukkueen tason kehittymisestä kertoo joukkueen 11 parhaan keskiarvon kehittyminen ja ikäluokkakohtaisilla tavoitetasolla olevien pelaajien määrän lisääntyminen. Merkittävää lisäarvoa sekä valmennuspäälliköiden että valmentajien näkökulmasta antaa muiden seurojen joukkueiden testitulosten ja itsearviointien keskiarvovertailu.  Yhteistyöseurojen valmennuspäälliköt ja valmentajat voivat vertailla omien joukkueidensa tasoa valmennuksen eri osa-alueilla muihin SHA/FBA-joukkueisiin ja myös tapahtumissa mukana olleisiin ulkomaisiin seurajoukkueisiin.

Pelaaja on luonnollisesti kiinnostunut etenkin omasta tasostaan ja kehittymisestään. MyEWayssa pelaaja voi verrata omaa tasoaan ja kehittymistään oman joukkueen keskiarvotietoihin sekä oman ikäluokan tavoitetasoihin. Tavoitetasojen kautta pelaajalle hahmottuu konkreettisesti, mitkä ovat hänen henkilökohtaiset vahvuutensa ja toisaalta se, missä on kehitettävää suhteessa muihin samanikäisiin pelaajiin. Näitä tietoja voidaan käyttää pelaajan ja valmentajan välisissä kehityskeskusteluissa.

Syvällisempää pelin oppimista pelivideoiden ja pelianalyysien kautta

Pelin oppimisen tehostamiseksi ja arvioimiseksi MyEWayhin ladataan joukkueen pelejä, joista voidaan tehdä joko joukkue- tai pelaajakohtaisia videoklippejä. Videoklipit voidaan jakaa yhdelle tai useammalle pelaajalle ja niistä voidaan keskustella. Joukkuekohtaisia videoklippejä hyödynnetään joukkueelle pidettävissä videopalavereissa ja henkilökohtaisia kehityskeskustelujen tukena.

”Pelivideoita tukemassa ovat pelianalyysit, joiden kautta saadaan numeraalista tietoa pelin tapahtumista sekä yksilö- että joukkuetasolla.”

Tallennetut videot ja klipit antavat pelaajalle mahdollisuuden katsoa omia ja muiden pelisuorituksia myös omalla ajalla sekä analysoida ja oppia niistä. Valmentajan pienellä ohjauksella tämä voi viedä pelin oppimisen uudelle tasolle.

Pelivideoita tukemassa ovat pelianalyysit, joiden kautta saadaan numeraalista tietoa pelin tapahtumista sekä yksilö- että joukkuetasolla. Pelianalyysit toteutetaan erillisellä pelianalyysiohjelmalla ja siitä saatavat raportit ja klipit tallennetaan MyEWayhin. Pelianalyysi kertoo tuloksen lisäksi tarkasti siitä, miten joukkue ja yksilö ovat pelanneet ja onnistuneet pelin eri tilanteissa. Yhdistämällä pelistä saatu videokuva ja numerodata päästään kiinni sekä yksilön pelipaikkakohtaisiin että joukkueen yhteenpelaamiseen liittyviin vahvuuksiin ja kehityskohteisiin.

Yhteenveto

MyEWay on seurojen, joukkueiden, valmennuspäälliköiden, valmentajien ja pelaajien älykäs renki. Se on apuväline kokonaisvaltaisen kehittymisen tukemiseen. MyEWayssa yhdistyy kolme valmennuksen keskeistä kokonaisuutta: tietokantasovellus, videovalmennusjärjestelmä ja oppimisympäristö.

Lue lisää valmennuskeskuksesta >>

Hannele Forsman, Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Miksi Eerikkilän valmennuskeskus on olemassa?

Eerikkilän valmennuskeskus on yksi kuudesta valtakunnallisesta valmennuskeskuksesta Suomessa. Mutta mitä se oikeasti tekee ja mihin sitä tarvitaan? Kuinka moni suomalainen liikunnan ja urheilun ystävä tietää vastauksen? Uskoisimme, että ei tarpeeksi moni. Siksi tässä blogikirjoituksessa valmennuskeskuksen kehityspäällikkö Hannele Forsman käy läpi Eerikkilän valmennuskeskuksen toiminnan ja tavoitteet. Olkaa hyvät!

Valtakunnallisessa valmennuskeskusverkostossa Eerikkilän valmennuskeskus keskittyy etenkin:

1) kokonaisvaltaiseen kehittymisen seurantaan ja kehittämiseen
2) sähköisen kehittämisympäristön kehittämiseen
3) vammojen ennaltaehkäisyyn yhdessä UKK-Instituutin kanssa.

Valmennuskeskuksen toiminnan lähtökohtana on huippu-urheilun vaatimusten mukainen toiminta lapsesta aikuiseksi. Tästä lähtökohdasta valmennuskeskus keskittyy pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittymisen seurantaan ja kehittämiseen, valmentajakoulutuksen sisältöjen ja toimintatapojen kehittämiseen, sähköisen kehittymisympäristön kehittämiseen sekä tutkimustoiminnan toteuttamiseen ja tiedon jakamiseen kentälle.

Eerikkilän valmennuskeskuksen strategisia lajikumppaneita ovat jalkapallo ja salibandy. Näiden lajien kehittämistä toteutetaan valmennuskeskuksen sisällä toimivien akatemioiden, Sami Hyypiä Akatemian (SHA) ja Floorball Academyn (FBA), toimesta.

Kokonaistoiminnan ensisijaisena tavoitteena on yhdessä seurojen ja lajiliittojen kanssa tukea suomalaisten jalkapallon ja salibandyn pelaajien kokonaisvaltaista kehittymistä ja näin ollen antaa mahdollisimman monelle pelaajalle mahdollisuudet kehittyä huippupelaajaksi niin halutessaan.

On selvää, että tämä edellyttää myös pelaajien ympärillä toimivien valmentajien ja valmennuspäälliköiden kehittymistä, joukkueiden ja seurojen toiminnan kehittymistä sekä koko suomalaisen jalkapallo- ja salibandytoiminnan kehittämistä.

Kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta -konsepti

Eerikkilän valmennuskeskuksen jalkapalloon ja salibandyyn kehittämän kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan konseptin tavoitteena on tukea seuroissa tapahtuvaa käytännön valmennustyötä tuottamalla faktatietoa pelaajien kehittymisestä valmennuksen eri osa-alueilla. Tämän faktatiedon kautta tavoitteiden asettelu sekä valmennuksen suunnittelu ja toteutus eivät perustu valmentajien mutu-tuntumaan vaan todelliseen tietoon pelaajien tilasta ja kehittymisestä.

Valmennuskeskuksen toisena isona tavoitteena on kehittää seurassa toimivien valmentajien ja valmennuspäälliköiden osaamista hyödyntää kokonaisvaltaisesta kehittymisestä kerättävää tietoa päivittäisvalmennuksen kehittämisessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kokonaisvaltaisen kehittymisen seurannan ympärille on rakennettu systemaattinen valmentajien- ja valmennuspäälliköiden täydennyskoulutusprosessi päivittäisvalmennuksen tehostamiseen.

Kokonaisvaltaisessa kehittämisessä olennaista on huomioida urheilun lisäksi myös urheilun ulkopuolinen elämä, koska se vaikuttaa merkittävästi myös urheilussa kehittymiseen ja pelaajan kokonaiskuormitukseen. Kuvassa 1 on hahmotettu pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittymiseen vaikuttavia asioita, joita avataan seuraavissa kappaleessa tarkemmin.

Kokonaisvaltaisen kehittämisen osa-alueet ja niiden seuranta

Jalkapallossa ja salibandyssa pelaajan todellinen suorituskyky mitataan peleissä. Onnistuminen peleissä vaatii hyviä teknis-taktisia valmiuksia, fyysisiä ominaisuuksia ja taitoa pelata yhteen muiden pelikavereiden kanssa. Lisäksi se vaatii henkistä vahvuutta toteuttaa itseään rohkeasti peleissä.

1. Pelianalyysit ja pelivideot pelaamisen kehittymisen seurannassa

Pelisuorituksen mittaaminen absoluuttisesti on haastavaa johtuen jokaisen ottelun ainutkertaisuudesta. Pelaamisen kehittymistä yksilö- ja joukkuetasolla voidaan kuitenkin arvioida pelistä tehtävien pelianalyysien ja pelivideoiden kautta. Pelianalyysit antavat numeraalista tietoa pelaajien ja joukkueen toiminnoista sekä onnistumisesta pelin aikana. Pelivideot taas havainnollistavat käytännössä pelaajien toimintoja pelin aikana. Parhaimmillaan pelianalyysit ja pelivideot tukevat toisiaan pelaajan kehittymisen seurannassa ja kehittymisessä.

2. Teknis-taktiset valmiudet ovat pelaamisen perusvalmiuksia

Hyvät teknis-taktiset valmiudet mahdollistavat pelaajan onnistumisen pelissä, jalkapallossa ja salibandyssa. Molemmissa lajeissa on pystyttävä pitämään palloa ahtaassa tilassa suuntaa nopeasti muuttaen sekä syöttämään oikea-aikaisesti, terävästi ja tarkasti pelikaverille. Samoin molemmissa lajeissa oleellista on palloton tekeminen sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Valmennuskeskuksen kehittymisen seuranta -kokonaisuudessa teknis-taktisia valmiuksia mitataan lajikohtaisten testien ja kontrollien kautta. Molemmissa lajeissa testataan pallonhallintaa, pallon kuljettamista, syöttämistä ja laukaisemista. Testit ja kontrollit vaihtelevat hieman ikäluokittain riippuen ikäluokkakohtaisista kehittämisen painopisteistä.

3. Fyysiset valmiudet ratkaisevat, ehtiikö ja jaksaako pelaaja

Onnistuakseen pelissä pelaajan on ehdittävä tilanteisiin ja jaksettava pelata. Ehtiminen vaatii hyviä nopeusominaisuuksia, kykyä muuttaa suuntaa ja tuottaa voimaa nopeasti. Se vaatii myös kykyä palautua nopeasti intensiivisistä suorituksista. Taustalla on hyvä peruskestävyys, jonka kautta pelaaja jaksaa toteuttaa omia teknis-taktisia taitojaan keskittyneesti koko pelin ajan.

Valmennuskeskuksen toiminnassa fyysisiä ominaisuuksia mitataan yleisesti käytettyjen nopeutta, ketteryyttä, kimmoisuutta, nopeuskestävyyttä, kestävyyttä ja lihaskuntoa mittaavien testien kautta. Osa testeistä on samanlaisia jalkapallossa ja salibandyssa ja osa erilaisia johtuen erilaisista lajivaatimuksista. Lapsuusvaiheessa painotetaan yleistaitavuutta ja hermotuksen liittyen valmiuksien kehittymistä kun taas nuoruusvaiheessa seurataan puhtaammin lajissa vaadittavien fyysisten ominaisuuksien kehittymistä.

4. Henkinen vahvuus syntyy arkitoiminnan onnistumisten kautta

Henkisen vahvuuden näkökulmasta tärkeitä asioita ovat yhtäältä rohkea itsensä toteuttaminen peleissä ja toisaalta pitkäjänteinen halu kehittyä pelaajana. Itseluottamuksen, motivaation ja koetun pätevyyden näkökulmasta olennaista on, että teknis-taktisten taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymisen kautta pelaaja kokee onnistumisia peleissä ja harjoituksissa.

Nämä onnistumiset ja kehittymiset tulee tehdä pelaajille näkyväksi jokapäiväisessä valmennustoiminnassa. Valmennuskeskuksen toiminnassa henkiseen vahvuuteen liittyviä asioita seurataan pelaajille toteutettavien itsearviointien ja kyselyiden kautta. Itsearviointien kautta mitataan mm. pelaajien koettu pätevyyttä, tavoiteorientaatiota, motivaatiota ja tavoitteita jalkapallo-/ salibandyharrastukseen liittyen. Tavoitteena on ennen kaikkea ymmärtää pelaajien kokemuksia ja ajatuksia harrastuksestaan ja sitä kautta antaa valmentajille valmiuksia tukea pelaajien kehittymistä.

5. Harjoittelun määrä ja laatu olennaista

Kokonaisvaltaisen kehittymisen lähtökohtana on laadukas arkivalmennus seuraympäristössä. Laadukas arki koostuu yhtäältä valmentajien johtamasta joukkueharjoittelusta ja peleistä sekä toisaalta pelaajan omalla ajalla tapahtuvasta harjoittelusta. Sekä joukkueharjoittelua että omalla ajalla tapahtuvaa harjoittelua ohjaa joukkueen ja pelaajan henkilökohtaiset tavoitteet ja painopisteet valmennuksen eri osa-alueilla. Olennaista on sekä riittävä määrä että toteutuksen laatu, joka riippuu sekä valmentajan osaamisesta että pelaajien asenteesta ja halusta tehdä asioita hyvin.

6. Pelit kertovan harjoittelun laadukkuudesta

Peleissä pelaajat toteuttavat asioita, joita on harjoiteltu. Pelit ovat harjoittelun laadukkuuden mittareita ja toisaalta myös kehittymisen kannalta tärkeitä tapahtumia. Oikeantasoiset pelit toisaalta haastavat pelaajia toteuttamaan itseään haastavissa tila-aikavaatimuksissa ja toisaalta mahdollistavat itseluottamuksen kannalta tärkeät onnistumiset.

7. Lepo ja ravinto kehittymisen edellytyksiä

Ilman riittävää lepoa ja laadukasta ravintoa ei harjoittelu tuota haluttua tulosta. Tästä syystä olennaista on varmistaa pelaajien riittävä unimäärä (vähintään 8 t per yö), säännöllinen (5–6 ateriaa päivässä, 2–4 t välein) ja laadukas ravinto sekä riittävä nesteen nauttiminen.

8. Perhe/ ystävät ja koulu/ opiskelun ja urheilun mielekäs yhdistäminen tärkeää

Urheilullisen kehittymisen lisäksi tärkeää on urheilun ulkopuolisen elämän tasapaino. Perhe ja ystävät ovat olennainen osa nuoren urheilijan elämää ja ne on siksi huomioitava osana pelaajan kehittymisprosessia. Urheilun lisäksi isoa osaa nuoren urheilijan elämässä näyttelevät koulu tai opiskelu. Koulun/ opiskelun järkevä yhdistäminen urheiluun on tärkeää tasapainoisen urheilijan elämän näkökulmasta ja vaikuttaa merkittävästi myös nuoren urheilijan kokonaiskuormitukseen.

9. Kerätyn tiedon hyödyntäminen ratkaisee prosessin onnistumisen

”Prosessin avulla opimme ymmärtämään harjoitteluun ja kehittymiseen liittyviä syy-seuraussuhteita, jotka ratkaisevat eteenpäin menemisen.”

Pelaajan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä olennaista on prosessi, joka seuraa kehittymisen seurantatilaisuutta. Kehittymisen seurannan kautta saamme tietoa pelaajan tasosta ja kehittymisestä. Tiedon avulla asetamme tavoitteita ja suunnittelemme kokonaistoimintaa.

Tämän jälkeen toteutamme suunnitelman ja seuraamme suunnitelman toteutumista käytännössä. Jakson päätyttyä arvioimme kehittymistä ja aloitamme prosessin uudelleen. Kysymys on siis jatkuvasta prosessista, jossa tiedämme koko ajan kehittyvätkö pelaajat tavoitteiden suunnassa vai ei. Prosessin avulla opimme ymmärtämään harjoitteluun ja kehittymiseen liittyviä syy-seuraussuhteita, jotka ratkaisevat eteenpäin menemisen.

Pelaajan sitoutumisen ja motivaation näkökulmasta olennaista on, että pelaaja osallistuu itse oman kehittymisprosessinsa suunnitteluun ja kasvaa asteittain oman kehittymisensä moottoriksi. Yhdessä asetetut tavoitteet ohjaavat pelaajan toimintaa, antavat suunnan ja pitävät hänet ”radalla”. Kehittymisen osoittaminen vahvistaa pelaajan koettua pätevyyttä ja luottamusta toimintaan, jossa on mukana. Konkreettisena keinona pelaajan osallistamisessa omaan kehitysprosessiin ovat pelaajan ja valmentajan väliset kehityskeskustelut, joissa analysoidaan pelaajan kehittymistä ja toimintaa kokonaisvaltaisen kehittymisen näkökulmasta sekä asetetaan tavoitteita tulevaan.

 

Yhteenveto

Valmennuskeskuksen toiminnan lähtökohtana on siis huippu-urheilun vaatimusten mukainen toiminta lapsesta aikuiseksi. Tästä lähtökohdasta valmennuskeskus keskittyy pelaajan kokonaisvaltaiseen kehittymisen seurantaan ja kehittämiseen, valmentajakoulutuksen sisältöjen ja toimintatapojen kehittämiseen, sähköisen kehittymisympäristön kehittämiseen sekä tutkimustoiminnan toteuttamiseen ja tiedon jakamiseen kentälle.

 

Hannele Forsman, Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Lue lisää Eerikkilän valmennuskeskuksesta >>

Lue ensimmäinen E. Blog -kirjoitus E. Way -toimintafilosofiasta >>