Itsensä johtaminen hektisessä nykymaailmassa

Elämän vaatimukset ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana radikaalisti. Ihmiset viettävät jopa 95 prosenttia ajastaan sisätiloissa ja ovat jatkuvasti tavoitettavissa. Puhelin värisee keskimäärin seitsemän minuutin välein. Sähköposteja ja puheluita tulee useampi kappale tunnissa. Päivät kuluvat istuessa. Kuulostaako tutulta? Ihminen on nykyään tavoitettavissa lähes ympäri vuorokauden, joten kognitiivinen kuormitus on kasvanut sekä tiedon ylitulva on jokapäiväinen haaste. Samaan aikaan passiivisuus on lisääntynyt ja fyysinen aktiivisuus vähentynyt. Tämä blogi tuo konkreettisia keinoja, kuinka johtaa itseään nykypäivänä laadukkaammin.

Ihmisen käyttäytymistä ja sen muuttamista voidaan pitää hyvinkin paradoksaalisena, koska hyvin usein tiedämme, kuinka meidän tulisi toimia, mutta emme silti toimi sen mukaisesti. Pelkän tiedon toistamisen ja jankkaamisen sijaan on siis mentävä pintaa syvemmälle. Jotta ihminen voi laadukkaasti johtaa itseään, hänen täytyy ensin tuntea itsensä. Mitä itsetuntemus on ja miksi se on oleellista?

Presidentti Sauli Niinistö kertoi vuoden 2015 uudenvuodenpuheessaan sotaveteraani Hannes Hynösen pohdintoja elämästä. Sotaveteraani Hynönen valtasi ihmisten sydämet sympaattisuudellaan, ja presidentti Niinistö avasikin Hynösen näkemyksiä ”hyvästä elämästä”. Presidentti Niinistö tulkitsi Hynösen ajatuksia pohtiessaan Suomen yhteiskunnan nykytilaa ja tulevaisuutta. Yhtenä tärkeänä teemana nousi itsetuntemus.

”Itsetuntemus voidaan nähdä elämän tukijalkana, sillä lähes kaikki kysymykset palaavat yksilöllisyyteen ja siihen, kuinka hyvin tunnet itsesi.”

Ihminen tarvitsee itsetuntemusta pystyäkseen elämään hyvää elämää. Itsetuntemus saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä ja moni voi jo ajatella tuntevansa itsensä. Ehkä niin, mutta vahva itsetuntemus ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se vaatii itsetarkastelua, pohtimista, pysähtymistä ja kenties muita ihmisiä tukemaan matkaa itseensä tutustumiseen. Kyseessä ei myöskään ole muutaman tunnin mittainen luento tai blogin lukeminen, vaan koko elämän pituinen matka. Mitä itsetuntemus sitten tarkoittaa? Kaikessa yksinkertaisuudessaan itsetuntemus tarkoittaa itsensä tuntemista. Tarkennettuna siihen sisältyy se, kuinka hyvin henkilö ymmärtää omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintaansa sekä niiden syitä, tavoitteita tai selityksiä (Olympiakomitea, 2017).

Itsetuntemus voidaan nähdä elämän tukijalkana, sillä lähes kaikki kysymykset palaavat yksilöllisyyteen ja siihen, kuinka hyvin tunnet itsesi. Itsetuntemus kuvastaa henkilökohtaista kasvua ja kehitystä, jota tarvitaan oman toiminnan ymmärtämiseen ja kehittämiseen (Dunderfelt, 2006). Yksi merkittävä osa itsetuntemusta on kyky tunnistaa ja tuntea omat vahvuudet sekä kehityskohdat, joten aloitamme itsetuntemukseen tutustumisen näistä kahdesta näkökulmasta.

Pysähdy hetkeksi. Ota kynä ja paperia tai kirjoita ylös koneellesi ja vastaa seuraavaan tehtävään: Kirjoita ylös pelaamiseen, valmentamiseen tai työhön liittyviä asioita seuraaviin kategorioihin:

1) Asiat, joissa olen hyvä
2) Asiat, joissa olen keskinkertainen
3) Asiat, joissa minulla on eniten kehitettävää

Kuvittele, että sinulla on käytössäsi sata tuntia itsesi kehittämiseen. Saat täysin vapaasti valita aiheet ja sen, kuinka paljon aikaa asioihin käytät. Kuinka jakaisit tämän sata tuntia edellä mainittuihin kategorioihin?

Legendaarinen kysymys kuuluu: tulisiko ihmisen panostaa vahvuuksiinsa vai kehityskohteisiinsa?

Monet asiantuntijat puhuvat hyvin usein omien vahvuuksien vahvistamisesta ja he jakaisivat sataa tuntia esimerkiksi 70-15-15. Tämä johtuu siitä, että yksilön vahvuus saattaa olla juuri se merkittävä tekijä, joka erottaa hänet muista. Esimerkiksi hyökkääjällä saattaa olla erinomainen laukaisutaito, jonka takia häntä arvostetaan. Toisaalta puolustaminen saattaa olla hänen selkeä kehityskohteensa, johon hän ei ole juurikaan panostanut, mutta tämä saattaakin toimia pullonkaulana kehitykselle. Hiomalla kehityskohteitaan paremmiksi yksilö saattaakin mahdollistaa kehittymisen pelaajana uudelle tasolle. Sama ideologia toimii myös työelämässä. Valmentaja saattaa olla oman lajinsa yksi suurimpia asiantuntijoita, mutta jos hänen vuorovaikutuksensa ei ole riittävällä tasolla, hänen osaamisensa menee hukkaan. Samalla on tärkeä muistaa, että jos esimerkiksi valmentajalla ei ole tarpeeksi bensaa omassa tankissa, on siitä vaikea antaa myöskään muille. Tästä syystä myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on hyvin oleellista huomioida. Eerikkilässä uskomme kokonaisvaltaiseen näkökulmaan alla olevan kuvion kautta:

Mieti kuinka nämä osa-alueet näkyvät omassa arjessasi. Missä asioissa sinulla menee hyvin, mitkä ovat kehityskohteita ja mihin haluat panostaa?
Kuten alussa totesimme, pelkkä asian tiedostaminen ei kuitenkaan usein johda toimintaan. Seuraava vaihe onkin konkretisoida aikaisempi pohdinta. Mihin haluat lähteä konkreettisesti panostamaan? Onko sinulla muutama tunti viikossa, jolloin voisit lähteä panostamaan vahvuuksiisi, heikkouksiisi tai vaikkapa hyvinvointiisi. Kuten Aki Hintsa on osuvasti aikoinaan todennut: ”Menestyminen on hyvinvoinnin sivutuote”.

Seuraavaksi on tärkeä huomioida, että yksilön halutessa mitä tahansa muutosta, hänen on aina ensin pystyttävä vastaamaan kysymykseen: mikä on totta. Yksilön on äärimmäisen tärkeä ymmärtää nykyinen elämäntilanne, sillä jos sitä ei oteta huomioon, suurena riskinä on: a) lähteä liian vaativaan muutokseen b) lähteä muuttamaan liian monta asiaa. Molemmissa tapauksissa lopputuloksena on hyvin usein toiminnan palaaminen aikaisempiin toimintomalleihin. Tämän lisäksi yksilön muutokseen tarvitaan vielä lisää konkretiaa eli toimintasuunnitelma. Mitkä ovat ensimmäiset pienet askeleet kohti haluamaasi?  Mitä voit tehdä jo tänään / huomenna / tällä viikolla? Muista, että pienet askeleet tuovat suuria tuloksia pitkällä aikavälillä ja pysyvämmin.

Itsensä johtaminen voidaan kirjaimellisesti nähdä tapana johtaa itseään eli toimia itsensä kanssa. Jotta voit johtaa itseäsi, sinun täytyy luonnollisesti ensin tuntea itsesi. Jos et tunne itseäsi ja ole rehellinen itsesi sekä oman tilanteesi kanssa, sinun on todella vaikea johtaa itseäsi laadukkaasti. Tämä voidaan konkretisoida alla oleva harjoituksen avulla.

Kuvio 2. Pohjautuu SMART-tavoitemalliin (Locke & Latham, 1990).

Kirjoita ylös omat vastauksesi ja pyri toteuttamaan niitä ainakin kahden kuukauden ajan, jotta pystyt näkemään prosessin vaikutuksen. Valitse korkeintaan kolme konkreettista toimintatapaa, joita alat toteuttamaan ja seuraa sekä arvioi toimintaasi kerran viikossa. Toimintatapojen tulee olla sinulle aidosti mahdollisia ja kiinnostavia, jotta pystyt sitoutumaan niihin. Ota haaste vastaan ja aloita prosessi jo tänään.


Aleksi Tossavainen
Kirjoittaja työskentelee Eerikkilässä kouluttajana ja koulutussuunnittelijana.

Lähteet:

Dunderfelt, T. (2006). Elämänkaaripsykologia. 9.-12. painos. Helsinki: Wsoy.
Locke, E. A., & Latham, G. P. (1990). A theory of goal setting & task performance. Prentice-Hall, Inc.
Suomen Olympiakomitea ry. (2017). Kasva urheilijaksi harjoituskirja 7.lk (1st ed.).

Psyykkinen valmennus osana joukkueen päivittäistä arkea: FC Lahti

Psyykkisestä valmennuksesta ja psyykkisen vahvuuden merkityksestä urheilussa puhutaan yhä enemmän. Valmentajat ja pelaajat ymmärtävät osa-alueen merkityksen urheilussa menestymisessä. Asiantuntijoita on käytettävissä tukemaan valmentajien ja pelaajien prosesseja. Suurin haaste on integroida psyykkinen valmennus osaksi joukkueen päivittäistä arkea, jolloin se saadaan maksimaalisesti tukemaan joukkueen ja yksittäisten pelaajien kehitysprosessia.

”Suurin haaste on integroida psyykkinen valmennus osaksi joukkueen päivittäistä arkea.”

Kauden 2019 aikana sain mahdollisuuden toimia FC Lahden liigajoukkueen prosessissa psyykkisen valmennuksen asiantuntijana. Tavoitteenani oli auttaa joukkuetta olemaan psyykkisesti vahva joukkue, joka toteuttaa rohkeasti itseään ja pelitapaansa kentällä nauttien pelaamisesta. Tavoitteen saavuttamiseksi rakensimme yhdessä valmennustiimin kanssa prosessin, jonka kautta uskoimme tavoitteen toteutuvan. Tässä jutussa avaan prosessia yhden psyykkisen valmennuksen osa-alueen – motivaation – näkökulmasta. Lisää asiasta kuulet Jalkapallon Kehityspäivillä Eerikkilässä 7–8.12.2019.

Motivaatio osana psyykkistä vahvuutta

E.Way-filosofian mukaisesti uskomme, että kehittämällä psyykkistä vahvuutta osana kokonaisvaltaista valmennusta mahdollistamme optimaalisen suorituskyvyn saavuttamisen urheilussa. Psyykkisen vahvuuden kehittäminen tulee toteuttaa kiinteänä osana päivittäistä arkea ja on yhteydessä muiden kokonaisvaltaisen valmennuksen osa-alueiden kehittymiseen ja toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja voi olla psyykkisesti vahva, kun hänellä on onnistumisen kannalta riittävät teknis-taktiset ja fyysiset valmiudet ja joukkueen pelitapa ja pelipaikkakohtaiset avaintehtävät ovat selkeät. Myös urheilun ulkopuolisen elämän kuten palautumisen, ravinnon ja sosiaalisen elämän tulee tukea urheilussa kehittymistä.

 

”Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että sisäinen motivaatio on yhteydessä toiminnassa viihtymiseen, sitoutumiseen sekä harjoittelun määrään ja menestymiseen.”

E.Way-filosofian sisällä olemme jakaneet psyykkisen vahvuuden kuuteen osaan (kuva 1), joista tässä jutussa keskityn motivaation ja erityisesti sisäiseen motivaation kehittämiseen osana psyykkistä valmennusta. Itsemääräämisteorian (Deci & Ryan) mukaisesti sisäisen motivaation kulmakiviä ovat koettu pätevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Sisäisesti motivoitunut urheilija urheilee saadakseen iloa ja positiivisia kokemuksia​ sekä kehittyäkseen. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että sisäinen motivaatio on yhteydessä toiminnassa viihtymiseen, sitoutumiseen sekä harjoittelun määrään ja menestymiseen.

Kuva 1. E.Way filosofian mukainen psyykkisen vahvuuden jako eri osa-alueisiin.

Sisäisen motivaation tukeminen FC Lahden prosessissa

FC Lahden prosessissa lähestyimme sisäisen motivaation tukemista kahdesta näkökulmasta. Toisaalta pohdimme suoraan yhdessä pelaajien kanssa, mitkä asiat lisäävät pelaajien koetun pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta; toisaalta koko prosessi toimintatapoineen pohjautui näiden kolmen osa-alueen kehittämisen kautta sisäisen motivaation tukemiseen.

Kuvassa 2 on esitetty ryhmätöiden kautta syntynyt kokonaisuus sisäisen motivaation eri osa-alueiden näkymisestä ja kehittämisestä FC Lahden käytännön toiminnassa (ryhmätyö toteutettu kesäkuussa 2019). Ryhmätyön pohjalla oli pelaajille pidetty lyhyt teoreettinen katsaus, jonka kautta pelaajat ymmärsivät sisäisen motivaation eri osa-alueiden merkityksen ja kehittämisen perusperiaatteet.

Kuva 2. FC Lahden pelaajien ryhmätyö sisäisen motivaation näkymisestä ja kehittämisestä päivittäisessä arjessa.

Koettu pätevyys

Koetun pätevyyden kehittämisen kannalta olennaista on tehdä kehittyminen ja onnistumiset näkyväksi. Yhtä lailla on tärkeää luoda myös virheet salliva kulttuuri. Kaiken taustalla on laadukas ja kehittävä harjoittelu sekä selkeä pelitapa pelipaikkakohtaisine avaintavoitteineen.

FC Lahden pelaajat kokivat pätevyyttä liittyen onnistumisiin peleissä ja toisaalta saadessaan positiivista palautetta valmentajilta ja toisilta pelaajilta. Onnistumisten näkyväksi tekemisen kannalta on tärkeää löytää peliaikaan/tuloksiin liittyvien asioiden lisäksi pieniä tekemiseen liittyviä onnistumisia arjesta. Tämä edellyttää sekä pelipaikkakohtaisten tehtävien että omien tavoitteiden selkeyttä, jotta omaa tekemistä voidaan peilata niihin.

Kuvassa 3 on esitetty FC Lahden pelaajien toteuttaman ryhmätyön tuotos yhden pelipaikan avaintehtävistä. Ryhmätyö toimi pohjana onnistumisten tunnistamisen ja näkyväksi tekemisen prosessille, jonka toteutimme osana itseluottamuksen kehittämistä. Tavoitteena oli pelipaikkakohtaisten avaintehtävien yhteisen määrittämisen kautta mahdollistaa pelaajien oman toiminnan analysointi kohdistuen tehtäviin tulosten sijaan. Peilaamalla omaa toimintaa suhteessa pelipaikkakohtaisiin avaintehtäviin oli jokaisen pelaajan mahdollista löytää päivittäisestä arjesta onnistumisia, ja sitä kautta vahvistaa omaa koettua pätevyyttä ja itseluottamusta.

Kuva 3. FC Lahden pelaajien yhden pelipaikan ryhmätyö pelipaikkakohtaisista avaintehtävistä yleensä, pallon kanssa ja ilman palloa.

Onnistumisten lisäksi pelaajat kertoivat kokevansa pätevyyttä saadessaan positiivista palautetta valmentajilta ja toisilta pelaajilta. Yleisesti ottaen FC Lahden valmennustiimin tapa antaa palautetta ja kommunikoida pelaajien kanssa oli alusta asti positiivinen ja rakentava, joten tämän päälle oli helppo rakentaa ja tehostaa prosessia. Tehostavina keinoina käytimme muun muassa videoklippikoosteita onnistuneista suorituksista peleissä ja pelaajien toisille pienryhmissä antamaa palautetta yksilöiden onnistuneista suorituksista harjoituksissa ja peleissä.

Autonomia

Autonomian määritelmän mukaisesti pelaajat kokevat autonomiaa, kun he saavat vaikuttaa omaan ja joukkueen tekemiseen ja valintoihin. Autonomiaa voidaan tukea toisaalta osallistamalla pelaajia omien ja joukkueen tavoitteiden asetteluun ja toisaalta antamalla valinnan mahdollisuuksia yksittäisissä harjoitteissa ja pelitilanteissa.

FC Lahden pelaajat kertoivat kokevansa autonomian tunnetta liittyen joukkueen yhteiseen tavoitteenasetteluun ja videopalavereihin sekä yksilöllisiin palavereihin ja lisäharjoitteluun. Kauden aikana käytimme erityisen paljon aikaa joukkueen ja yksilöiden tulos-, suoritus-, kehitys- ja harjoittelutavoitteiden asetteluun ja seurantaan (kuva 4). Käytännössä valmennustiimi antoi perusraamit joukkueen pelifilosofialle, jonka pohjalta pelaajat loivat itse erilaisten ryhmätöiden kautta eri tason tavoitteet. Osallistamisen tavoitteena oli sitouttaa pelaajat yhteisten tavoitteiden mukaiseen toimintaan.

”Autonomiaa voidaan tukea toisaalta osallistamalla pelaajia omien ja joukkueen tavoitteiden asetteluun ja toisaalta antamalla valinnan mahdollisuuksia yksittäisissä harjoitteissa ja pelitilanteissa.”

Tavoitteita seurattiin säännöllisesti kauden aikana. Isoista tavoitteista johdettiin viikkotavoitteita, joiden toteutumista arvioitiin yhdessä pelaajien kanssa. Suoritustavoitteisiin palattiin jokaisen pelin jälkeen, kun pelaajat arvioivat joukkueen suoriutumista sähköisessä MyEWay-oppimisympäristössä olevan kyselyn avulla. Tulostavoitteita vedettiin yhteen pari kertaa kauden aikana peilaten joukkueen tilastoja suhteessa asetettuihin hyökkäys- ja puolustuspään tavoitteisiin. Näiden toimintatapojen kautta pelaajat osallistuivat tavoitteiden asettamisen lisäksi jatkuvasti toiminnan arviointiin ja kehittämiseen.

Kuva 4. Tavoitteenasettelun portaat FC Lahden prosessissa.

Osana tavoitteenasetteluprosessia pelaajat asettivat omat yksilölliset tavoitteet yhdessä valmennustiimin kanssa valmennuksen eri osa-alueille. Tavoitteiden toteutumista seurattiin ja arvioitiin yksilöllisissä palavereissa, pienryhmissä ja joukkueen kesken. Jokainen sai kertoa vuorollaan omista tavoitteistaan ja toiminnastaan suhteessa tavoitteisiin. Tavoitteiden pohjalta luotiin pelaajille yksilöllisiä lisäharjoituksia, joita pelaajat toteuttivat omalla ajalla tai harjoitusten jälkeen.

Yhteenkuuluvuus

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden määritelmän mukaisesti pelaaja kokee yhteenkuuluvuutta, kun hän tuntee kuuluvansa aidosti joukkueeseen ja kokee, että hänen panoksellaan on merkitystä joukkueen toiminnassa ja menestymisessä. Yhteenkuuluvuus syntyy yhteisestä tekemisestä, tavoitteista, arvoista ja toimintatavoista.

”Jokainen joukkueen jäsen tervehti muita jäseniä aamulla silmiin katsoen ja nyrkit yhteenlyöden.”

FC Lahden pelaajat kertoivat kokevansa yhteenkuuluvuutta liittyen jokaisen pelaajan huomioimiseen, positiiviseen ja rakentavaan vuorovaikutukseen sekä yhdessä olemiseen ja tekemiseen myös harjoitusten ulkopuolella. Jokaisen pelaajan huomioiminen toteutui muun muassa pelaajien itse luomalla joukkueen arvoihin pohjautuvalla toimintatavalla, jonka mukaisesti jokainen joukkueen jäsen tervehti muita jäseniä aamulla silmiin katsoen ja nyrkit yhteenlyöden. Tähän keskityttiin aluksi konkreettisen viikkotavoitteen kautta ja toimintatavan muodostumisen jälkeen toimintatapa pysyi osana joukkueen toimintaa automaattisesti koko kauden ajan.

Psyykkisen prosessin aikana toteutimme paljon ryhmätöitä, joiden kautta pelaajat oppivat tuntemaan toisensa ja työskentelemään yhdessä. Pääosin keskityimme positiivisiin asioihin, mutta tarvittaessa työstimme myös haastavia asioita toiminnan kehittämiseksi. Yhdessä luodut tavoitteet loivat joukkueelle yhteisen suunnan ja merkityksellisen päämäärän. Pelaajat viettivät oma-aloitteisesti paljon aikaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella, mikä auttoi joukkueen yhteen kasvamisessa.

Joukkueen yhteenkuuluvuus syntyi ja kehittyi kokonaisuutena yhteisen tekemisen, tavoitteiden ja toimintatapojen kautta. Alla lopuksi muutamia suoria lainauksia, miten pelaajat kokivat psyykkisen prosessin vaikuttaneen joukkueen koheesion/ yhteishengen kehittymisen kauden aikana.

”Tavoitteen asettelu oli fiksua, jonka jälkeen kaikille oli päämäärä selkeä.”

”Mielestäni se auttoi tosi paljon hitsaamaan lähes uutta joukkuettamme yhteen. Me luotiin joukkueelle arvot, joita mielestäni suurin osa äijistä arvosti ja toteutti.”

”Hyvällä tavalla, koska vietimme aikaa yhdessä, jaoimme ajatuksia ja tunsimme toisemme.”

”Yhdessä vietetty aika psyykkisen valmennuksen johdosta mielestäni ainakin paransi joukkue henkeä.”

 

Hannele Forsman
Director of Performance

Tule kuulemaan lisää psyykkisestä valmennuksesta osana joukkueen päivittäistä arkea jalkapallon kehityspäiville – tutustu ohjelmaan täältä

Nikolas Talo & FC Groningen

 

Maaliskuussa 2019 julkaistiin TPS:n 16-vuotiaan topparilupauksen, Nikolas Talon, siirtyminen hollantilaisen FC Groningenin nuorisoakatemiaan 1 + 2 -vuotisella sopimuksella. Nikolas on TPS:n kasvatti ja ollut säännöllisesti mukana SHA-toiminnassa aina 10-vuotiaasta kevääseen 2019 asti.

Nikolaksen kehittyminen etenkin viimeisimmän vuoden aikana ennen siirtoa oli poikkeuksellisen hyvää. Mikä mahdollisti kokonaisvaltaisen kehittymisen ja FC Groningenin kiinnostuksen Nikolaksesta? Entä minkälaisia terveisiä Nikolas lähettää muille nuorille pelaajille, jotka tavoittelevat kansainvälistä uraa? Entä näiden nuorten valmentajille? Tässä blogissa kerrotaan Nikolaksen tarina ennen muuttoa Hollantiin, pohjautuen Nikolaksen haastatteluun.

Lähdetään liikkeelle viimeisimmän vuoden ennen siirtoa aikaisesta harjoittelusta ja kehittymisestä. Nikolaksen kevennyshypyn tulos parani vuoden aikana 13 cm ja suunnanmuutosjuoksu pallon kanssa noin sekunnin. Molemmat ominaisuudet olivat Nikolaksen ollessa 16-vuotias samalla tasolla kuin parhailla Eerikkilässä testatuilla aikuispelaajilla. Suunnanmuutosjuoksu pallon kanssa on testi, joka on Hollannissa ennustanut nuorten pelaajien myöhempää ammattilaissopimuksen saamista. Ei siis liene sattumaa, että Nikolas haluttiin hollantilaisseuran organisaatioon?

Mutta mitä Nikolas itse kertoo kehittymisensä salaisuudeksi?

”Olen pienestä asti tehnyt tosi paljon tekniikkaa. Ensimmäinen nappulavalmentajani, Vesa-Matti Maunu, laittoi meidät tekemään taitoratoja. Tykkäsin niistä tosi paljon ja kun valmentaja rakensi meille paikallisen asuinkylämme Littoisten kentälle aina kesäksi radat (samat joita taitokilpailuissa tehdään ja myös osittain kuuluu SHA-testeihin), kävin usein harjoittelemassa niitä. Monet valmentajat olivat sitä mieltä, ettei niitä kannata harjoitella, mutta me harjoittelimme ja uskon, että sieltä juontuu hyvä tekniikkani ja pallokosketus. Teimme niitä monta vuotta kesäisin. Niissä otettiin aina välillä aikaa ja oli tosi hienoa kun sai aina omia ennätyksiä. Kävin myös todella paljon kentällä tekemässä omia juttuja ympäri vuoden pienenä. Kehitettiin kaikenlaisia omia kilpailuja pallon kanssa.”

”Jalat sekä pakarat ovat vahvistuneet todella paljon. Voima on alkanut ns. tarttua. Myös tehokas omalla ajalla tehty keskivartalotreeni on tuonut lisää voimaa paljon. 10-vuotiaana minulla todettiin selkävaiva, joka johtui liiasta rasituksesta, jonka seurauksena pääsin fyssari Jari Hemlingin (Hempan) osaaviin käsiin ja siitä asti olen tehnyt Hempan ohjeistamia keskivartaloharjoitteita monta kertaa viikossa. Nämä harjoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella kropan kasvamisen ja kehittymisen mukana vaativammiksi. Tämäkin on rakentanut pohjaa sille, että kroppani on pikkuhiljaa kehittynyt tasapainoisesti joka osa-alueella vuosien aikana. Hempan ohjeiden mukaan teen myös omalla ajalla paljon venyttelyharjoituksia.”

”Minulla on myös ollut aika monipuolinen liikuntatausta: kävin monta vuotta telinevoimistelussa kerran viikossa sekä pelattiin salibandya ja yleisurheiluakin jonkin verran. Olen aina ollut nopea ja yrittänyt pitää nopeusominaisuuksia mahdollisimman hyvin yllä. Jos esim. SHA-testeissä nopeusominaisuudet olivat heikentyneet, mietimme äitini (ent. SM-tason kilpajuoksija) kanssa mitä omaa treeniä tekisimme, jotta nopeus paranee.  Meillä on olohuoneessa tasapainolauta ja yritän joka päivä tehdä sillä 1-2 min. nilkkoja vahvistavia harjoitteita.”

Kuten Nikolas hienosti tarinassaan kertoo, on kehittymisen taustalla usein vuosien määrätietoinen työ niin omalla ajalla kuin joukkueharjoituksissakin. Taustalla on lukematon määrä omalla ajalla tehtyjä pallokosketuksia, kisaamista pallon kanssa, kropan kokonaisvaltaista kehittämistä ja huoltoa. Tämä kertoo innostuksesta, määrätietoisuudesta ja rakkaudesta jalkapalloon.

Nikolaksella on ollut ympärillään ihmisiä, jotka ovat osanneet auttaa ja tukea motivoitunutta ja määrätietoista poikaa kropan kokonaisvaltaisessa ja tasapainoisessa kehittämisessä. Monipuolinen liikuntatausta jalkapallon ohella on tukenut monipuolisuuden ja fyysisten ominaisuuksien tekemistä. Nikolas korostaakin, että pohjaa kehittymiselle on luotu jo vuosia ja nyt kun voima alkaa tarttua, alkavat tulokset näkyä. Nikolas olikin ennen lähtöään Hollantiin TPS:ssa joukkueen nopein pelaaja, vaikka pääsääntöisesti pelaakin topparina.

 

Entä muut kokonaisvaltaiseen kehittymiseen vaikuttavat tekijät kuten lepo ja ravinto? Mikä merkitys niillä on ollut kehittymisellesi?

”Olen aina pitänyt hyvää huolta levosta ja ravinnosta. Pyrin nukkumaan aina vähintään 9 tuntia ja olen pienestä asti syönyt tosi terveellisesti; aamupuuro marjoilla, rahkaa marjoilla ja siemenillä välipalana, tumma leipää, paljon salaattia ja vihanneksia, kanaa, pastaa jne.”

”Joka päivä Suomessa asuessani oli suurin piirtein sama ravinto-ohjelma: aamulla puuro marjoilla + leipä ja maito. Aamutreenin jälkeen kotona tehty rahka jossa seassa banaania, mysliä, marjoja jms. Koulussa lounas. Iltapäivällä kaksi tummaa leipää, joissa salaattia, juusto, kalkkunaleike tms. + banaani + pähkinöitä jms.. Treenin jälkeen illallinen. Iltapalaksi kananmunaa, leipää, karjalanpiirakkaa, viiliä jms. Ruokajuomana aina rasvaton maito. Lisäksi syön d-vitamiinia ja omega-3 -valmistetta. Juon myös vettä joka päivä vähintään 3 litraa. Minulla on aina vesipullo mukana joka paikassa. Nyt kun lihakset ovat alkaneet kasvaa, pitää myös panostaa enemmän proteiinin saantiin.”

”Reagoin nykyisin heti, jos jossain kohtaa on kipua tai vaivaa ja käyn heti urheilulääkärillä, mikäli siltä tuntuu. Näin vältän sen, että vaiva pitkittyy ja pahenee. Parempi hoitaa se heti pois, jos vain mahdollista. Ja jos kroppa tuntuu väsyneeltä, pyydän valmentajalta lepopäivän. Levon ja rasituksen suhde on tärkeä tasapainottaa ja jokaisen kroppa on erilainen.”

”Kehittymiseeni ovat siis vaikuttaneet monet asiat: kaikki se mitä on tehty pienenä (alle 12-vuotiaana koordinaatio ja tekniikka tarttuu parhaiten) ja viime vuosien aikana, mutta myös kropan huolto; keskivartalo, venyttelyt, hieronta, nopea reagointi vammoihin/kiputiloihin, ravinto, lepo.”

”Jos miettii pelkästään viime vuotta niin, hyvän valmentajan treenit, omat lisätreenit, kropan kokonaisvaltainen huolto ja suht’terveenä pysyminen, lihasten kasvu & kehittyminen ovat pisteenä ii.n päällä vieneet minut tähän kehittymisvaiheeseen, ennen lähtöäni Hollantiin.”

Laadukkaan, monipuolisen ja määrällisesti riittävän harjoitusmäärän lisäksi Nikolas korostaa riittävän levon ja ravinnon merkitystä omassa kehittymisessään. Kuormittumisen ja palautumisen oikea suhde on ollut tärkeä huomion kohde nuoren innokkaan pelaajan uralla. Kuten jutun lopussa olevasta viikkoesimerkistä näkee, on Nikolas panostanut poikkeuksellisen hyvin lihashuoltoon ja keskivartalon kehittämiseen omalla ajallaan. Tällä on varmasti ollut iso merkitys terveenä pysymisessä ja loukkaantumisilta välttymisessä.

Palataan ajassa hieman taaksepäin ja mietitään, mitkä asiat ja henkilöt ovat olleet merkittäviä Nikolaksen matkalla Turusta Hollantiin?

”Monipuolinen tausta; telinevoimistelu, salibandy, yleisurheilu, pienenä aloitettu tekniikka-, taitoharjoittelu, kotona jatkuva pallottelu sisällä ja ulkona = ”jatkuvasti pallon kanssa”. Olen pitänyt hyvää huolta kropasta, pienenä aloitettu keskivartalon säännöllinen treeni, säännölliset venyttelyharjoitukset jne”

”9-vuotiaasta asti olen käynyt kovissa kansainvälisissä turnauksissa, kovia joukkueita tullut vastaan ja ne voitettu, tottunut pelaamaan kovia vastaan, eikä ole päätä huimannut eikä jännittänyt. Olen oppinut nauttimaan, kun pääsee koviin paikkoihin.”

”Olen myös pienestä asti päässyt pelaamaan Euroopassa kovia seuroja vastaan. Olin mukana West Bromvich Albionin alaisessa FDS-ryhmässä 10–15-vuotiaana, jossa muutama suomalaispelaaja pääsi eri puolille Eurooppaa pelaamaan englantilaisten kanssa koviin turnauksiin ja leireille. Olen reissannut ilman vanhempia englantilaisten valmentajien ja joukkueen kanssa jo 10-vuotiaasta lähtien ja sitä kautta joutunut myös kommunikoimaan heidän kanssaan englanniksi. Englantilaisvalmentajat olivat vaativia, mutta heiltä opin myös paljon kansainvälisestä jalkapallokulttuurista ja miten ammattimaista se voi olla. Miten asiat tehdään todella ammattimaisesti jo nuorena. Englantilaisilta valmentajilta opin jo todella nuorena, miten ammattilainen treenaa, tekee juttuja ja erityisesti miten tärkeää on fokus; keskity, keskity ja keskity, unohda kaikki muu.”

”Valmentajista tärkeitä henkilöitä urallani ovat olleet Vesa-Matti Maunu, joka vei minut taito- ja tekniikkaharjoittelun pariin, Jari Hemling jolta olen saanut aina hyviä omia lisäharjoitteita ja tärkeitä pieniä vinkkejä, Eero Alatalo joka on aina nopeasti auttanut pienten vammojen hoidossa. Kaksi vuotta sitten pääsin Kim Suomisen ja Joonas Laurikaisen valmennukseen ja voin kyllä sanoa, että ovat parhaat valmentajat mitä minulla on Suomessa ollut. Toki Vesa-Matti Maunun vaikutus on lapsuudessa ollut erittäin merkittävä myös. Kim luotti minuun heti alusta alkaen ja päästi minut niihin koviin haasteisiin, joita olin kaivannut jo pidemmän aikaan. Pääsin harjoittelemaan ja pelaamaan kaksi vuotta vanhempien kanssa. Ja kun näin että pärjään siinä hyvin, se kasvatti itseluottamustani paljon. Myös maajoukkuevalmentajat Erkka & Teemu ovat antaneet hyviä oppeja/vinkkejä viimeisen vuoden aikana.”

”Oman perheen tuki on tietysti ollut myös erittäin tärkeää; äiti, isä ja Charlotta-isosisko. Meillä on kaikki menot ja lomat priorisoitu jalkapallon ehdoilla äidin johdolla. Koko perhe on ollut tukemassa. Äiti on pitänyt pienestä asti huolen, että kaikki lisätreenit ja kehon huolto tulee tehtyä säännöllisesti sekä aina terveellinen ravinto. ”

Seppo Miettinen, joka sen jälkeen, kun FC Groningen ilmoitti kiinnostuksestaan minuun, oli tärkeässä roolissa sopimusneuvotteluissa ja piti huolen siitä, että monia kohtia sisältävä sopimus FC Groningenin kanssa on molemmin puolin hyvä ja tarkasti mietitty.”

Nikolas korostaa jo aikaisemmin esille tulleen monipuolisen liikuntataustan ja intohimoisen omalla ajalla pallon kanssa harjoittelun, pelaamisen ja kisailun merkitystä omassa kehittymisessään. Nuoresta pojasta asti pelattujen kansainvälisten pelien kautta Nikolas on kasvanut pikkuhiljaa kansainvälisyyteen ja oppinut nauttimaan haasteista ja ”kovista paikoista”. Englantilaisjoukkueen ja valmentajien kanssa toimiessaan Nikolas on nähnyt, mitä ammattilainen toiminta on, minkälainen vaatimustaso on ja mitä keskittyminen tarkoittaa. Myös englanninkielellä kommunikoiminen on ollut hyvää taustaa elämällä ulkomailla.

Nikolas on ollut onnekas saadessaan ympärilleen hyviä valmentajia, jotka ovat innostaneet häntä harjoittelemaan, antaneet tarvittavia vinkkejä, opastanut kehonhuollossa sekä luottaneet häneen ja antanut mahdollisuuksia. Perheen tuki on ollut ensiarvioisen tärkeää kuten niin monesti nuoren urheilijan uralla.

Mikä valmentajien mielestä tekee Nikolaksesta poikkeuksellisen pelaajan?

”Nikolas on erittäin vastuuntuntoinen pelaaja ihan kaikessa tekemisessään. Hän on kokonaisvaltaisesti monipuolinen ja erinomainen jalkapalloilija, jolla ei ole juuri heikkouksia. Kun päälle lisätään vielä se, että hän on todella tunnollinen harjoittelija, niin ei ole ihme, että Hollannista löytyi mielenkiintoa. Hänellä on erikoisuutena vielä hyvä vasen jalka”, TPS juniorijalkapallon valmennuspäällikkö Joonas Laurikainen analysoi. (Sitaatti on lainattu TPS:n verkkosivuilta.)

 

”Nikolaksen peruskeskittyminen kaikkeen tekemiseen keskimäärin normaalia parempaa. Hänen vapaa-ajankäyttö palvelee jalkapalloa. Ruokailu ja lepo on hyvin hoidettu – tästä erityiskiitos ex-yleisurheilija äidille. Hän sai mahdollisuuden pelata talvesta 2017 alkaen 2 vuotta vanhempien kanssa, käytti tilaisuuden hyväksi ja otti paikan jo c-junnuna hyvässä b-junnu porukassa. Pääsi runkopelaajaksi maajoukkueeseen ja sitä kautta antamaan näyttöjä ulkomaiden suhteen”,  TPS B-poikien valmentaja Kim Suominen täydentää.

 

Entäpä SHA:n rooli? Nikolas oli ensimmäistä kertaa SHA tapahtumassa 10-vuotiaana vuonna 2013. Miten SHA toiminnassa mukana olo on tukenut Nikolaksen kehittymistä?

”Tuntui tosi hienolta, kun minut valittiin SHA tapahtumaan. Olin suhteellisen pienessä jalkapalloseurassa Turun lähellä ja SHA:ssa pääsi tekemään erilaisia testejä kovassa porukassa. Pääsi myös pelaamaan pelejä kovia joukkueita vastaan. Eerikkilä oli myös hieno paikka ja erinomaiset puitteet jalkapalloharjoittelulle. Kaikki tuntui tosi ammattimaiselta ja ensimmäisen SHA-tapahtuman jälkeen halusinkin vaihtaa isompaan seuraan. Sain myös hyviä uusia kavereita ja päätimme yhdessä mennä TPS:ään heti SHA:sta tultuamme.

”Tuli myös sellainen olo, että haluaa pärjätä seuraavalla kerralla paljon paremmin testeissä, joten aloin myös miettimään niiden pohjalta, miten voisin kehittyä paremmin ja parantaa tuloksia seuraavalla kerralla. SHA-testit ovat auttaneet harjoittelemaan juttuja jotka kehittivät minua eteenpäin. Oli myös kiva, että tulokset talletettiin nettiin, josta niitä pääsi aina katsomaan. SHA-tapahtuma oli aina odotettu juttu. On ollut hienoa, kun on arkisto, josta näkee kehittymisen testeissä monen vuoden ajalta. Olen voinut toimittaa myös FC Groningenille noita testituloksiani, vaikka he tekivätkin myös paljon omia testejään. Mutta ovat olleet kiinnostuneita myös SHA-testituloksista.”

”SHA:n rooli urallani on ollut merkittävä. Halusin aina parantaa tuloksia ja harjoittelin pienempänä sellaisia juttuja, että kehittyisin niissä. Isän kanssa menimme todella usein kentälle ja otimme aikoja. Huomasin myös, että ne kehittivät tosi paljon minua koko ajan eteenpäin. Aina jokaisen uuden testitapahtuman jälkeen seurasin, miten tulokseni ovat kehittyneet ja taas yritin parantaa ja miettiä mitä pitäisi tehdä, jotta kehittymistä tapahtuisi. Usein mietimme äidin kanssa näitä yhdessä.”

”Parhaat muistot Eerikkilästä ovat hyvät harjoitusolosuhteet, hyvin menneet testit ja pelit, kivat kaverit ja erinomainen ruoka!”

Nikolas on yksi niistä pelaajista, jotka ovat käytännössä käyneet läpi koko SHA-putken aina 10-vuotiaasta B-ikäiseen asti. On ollut hieno seurata Nikolaksen kehittymistä ja sitä hienoa työtä, jota Nikolas ja hänen valmentajansa on tehnyt hänen kehittymisensä eteen.

Nikolaksen tarinassa tulee esille hienosti SHA-toiminnan perusajatuksia: seurata pelaajien kokonaisvaltaista kehittymistä, asettaa sen pohjalta tavoitteita, innostaa harjoittelemaan, tehdä töitä kehittymisen eteen, seurata taas kehittymistä ja kokea pätevyyttä omasta kehittymisestään ja innostaa edelleen työn tekemiseen.

Ja tämä sama prosessi vuodesta toiseen toistettuna mahdollistaa pitkäjänteisen kehittymisen seurannan ja tavoitteellisen harjoittelun. On myös hieno kuulla Nikolaksen suusta, kuinka hän on hyödyntänyt testituloksia harjoittelussaan ja miettinyt, miten edelleen kehittää ominaisuuksiaan. Jatkuva halu kehittyä ja innostus tehdä töitä kehittymisen eteen on varmasti ollut yksi avain asia Nikolaksen matkalla maailmalle.

Ja sitten takaisin tähän hetkeen ja tuleviin tavoitteisiin ja odotuksiin. Mitkä ovat Nikolaksen vahvuudet, mitä hän tavoittelee urallaan ja minkälaisia odotuksia hänellä on tulevaan kehittymiseen, harjoitteluun ja pelaamiseen Hollannissa?

Vahvuuksiani jalkapalloilijana ovat nopeus, fyysisesti suht’ vahva (vaikka varsinkin yläkroppaa pitää kehittää lisää), hyvä pallon kanssa, hyvä tekniikka, vahva vasen jalka mutta myös oikea on hyvä, tarkat syötöt, hyvä pelinlukutaito, hyvä puolustamaan, treenaa aina täysillä ja henkisesti olen kasvanut vuosien varrella vahvaksi. Minulla on vahva P (personality), potentiaali kehittyä paljon lisää ja erityisesti olen nopea vasenjalkainen hyvin peliä lukeva toppari. Ihmisenä olen tunnollinen, kunnianhimoinen, hyvä keskittymiskyky, nöyrä, määrätietoinen ja minulla on intohimoa menestyä.”

”FC Groningenissa odotan, että pääsen treenaamaan kovien pelaajien kanssa, haastamaan itseäni kunnolla, harjoittelemaan erinomaisissa harjoitusolosuhteissa ja ammattivalmentajien alaisuudessa, sekä pelaamaan kovia ja tiivistempoisia pelejä. Ne pelit ja harjoitukset, joihin olen jo viime vuonna osallistunut Hollannissa ovat paljon nopeampi- ja tiivistempoisempia sekä myös fyysisempiä kuin Suomessa. Jokainen treenaa täysillä ja kilpailu on kovaa. Näin vastuskin on aina kova. Välillä tuntuu, että olen Suomessa päässyt vähän liian helpolla. Odotan että kehityn paljon lisää ja saan lisää voimaa ja fysiikkani paranee entisestään. Siellä on myös hieno uusi harjoittelukeskus ja iso organisaatio omine fyssareineen ja videoanalyytikoineen jne. Resurssit ovat ihan toista luokkaa kuin Suomessa.”

”Tavoitteeni on päästä FC Groningen miesten edustusjoukkueeseen mahdollisimman pian, pysyä Suomen maajoukkueessa, kehittyä mahdollisimman paljon lisää. Pitkällä aikajänteellä tavoitteeni on päästä valioliigaan, olla mukana viemässä Suomen miesten maajoukkuetta EM- ja MM-kisoihin, kehittyä koko ajan lisää ja tehdä pitkä ura ammattilaisjalkapalloilijana.”

Nikolas tuo haastattelussa esille vahvuuksinaan esille asioita kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilta – tekninen-taktinen, fyysinen, psyykkinen. Taitavuus, pelinluku, fyysisyys ja henkinen vahvuus ovat kaikki tärkeitä osia kokonaisuutta. Halu kehittyä on kova ja tavoitteet korkealla. FC Groningen on paikka, jossa Nikolas pääsee haastamaan itseään hyvissä olosuhteissa, kovia pelikavereita ympärillä olevassa kilpailullisessa ympäristössä ammattimaisessa organisaatiossa. Mahtava mahdollisuus nuorelle potentiaaliselle motivoituneelle pelaajalle. Mielenkiinnolla seuraamme Nikolaksen uraa tästä eteenpäinkin.

Lopuksi vielä Nikolaksen terveiset muille suomalaisille pelaajille, jotka tavoittelevat ammattilaissopimusta ulkomaille.

”Pitää tehdä tosi paljon töitä ja aina treenata täysillä. Laatu on paljon tärkeämpi kuin harjoituksen kesto. Pienestä asti tehdä paljon tekniikkaa ja taitoratoja, harjoitella paljon molempia jalkoja ja treenata koko kroppaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. Fysiikka on tosi tärkeä. Huoltaa joka päivä. Ravinto, nukkuminen jne. Englantilaisvalmentajilta opin, mitä ”fokus” tarkoittaa. He toistivat sitä aina eli kun treenaat tai pelaat, keskity vain siihen, älä säädä mitään muuta. Opin heiltä jo pienenä myös TIPS -ajattelun. Technique, Intelligence, Personality, Speed eli näitä kaikkia pitää vahvistaa ja että P on kaikkein tärkein. Tämän moni unohtaa. Jos se ei ole kunnossa, tärkeä osa puuttuu. Näiden mukaan he aina arvioivat meitä; jokainen kohta erikseen ja se myös perusteltiin hyvin. Äidiltä opin, että tee aina vähän enemmän kuin muut, niin tulet paremmaksi kuin muut, mutta muista myös tärkeä lepo 😊. Välillä äiti ei päästänyt minua kentälle koska piti kiinni Hempan ohjeesta ”yksi täysi lepopäivä viikossa täytyy pitää, että keho palautuu”.

Nikolaksen kootut vinkit pelaajille: Paljon töitä, treenaa täysillä, laatu, monipuolinen ja kokonaisvaltainen harjoittelu, fysiikka, kehonhuolto, paljon taitoharjoittelua pallon kanssa, henkinen vahvuus, keskittyminen, tee enemmän kuin muut, yksi lepopäivä viikossa.

Ja toisaalta valmentajille, jotka ovat pelaajien tavoitteita tukemassa.

”Treenauta pelaajia monipuolisesti pienestä asti, anna vastuuta, haasteita ja luota, ole selkärankainen, anna palautetta mahdollisimman paljon, kerro ja perustele asiat hyvin, pidä yllä hyvää ilmapiiriä, hanki kunnioitus ja arvostus. Vaadi fokusta ja ole myös tarvittaessa tiukka. Tue kun tulee vaikeita hetkiä. Vie jo pienenä ulkomaille koviin turnauksiin, tämä kasvattaa henkisesti. Tuota TIPS -ajattelua voisi enemmän tuoda myös Suomeen ja erityisesti perustella pelaajalle missä ja miksi hän on hyvä, mitä pitää parantaa jne. Ottakaa taustaryhmään mukaan joku tosi hyvä fyssari, joka katsoo kokonaisvaltaisesti rasituksen ja levon suhdetta sekä kasvuun liittyviä rasitustasoja sekä valvoo laadukasta tekemistä esim. voimaharjoitteluliikkeissä, antaa yksilökohtaisia oheisharjoituksia jne. Minulle on ollut tosi paljon hyötyä tästä.”

Nikolaksen kootut vinkit valmentajille: monipuolinen harjoittelu, vastuuta/ osallista, luottamus, palautteenanto ja asioiden perustelu, ilmapiiri, kunnioitus ja arvostus, vaatimustaso, tukeminen, kansainvälisyys, rasituksen ja levon suhde, oikeat suoritustekniikat.

Kiitokset Nikolakselle haastattelusta ja tsemppiä tulevaan!

 

Nikolaksen harjoitusviikko talvella 2018-2019

AamuIlta
MaLämmittelyn jälkeen aluksi nopeus- ja ketteryysharjoituksia n. 15 min jonka jälkeen pallollinen harjoitus. Pallollisen harjoituksen seassa vetoja esim. 3×3 kentän päästä päähän. Kesto n.1,5h. Kotona hyvät venyttelytOmatoimiset pitkät venyttelyt (1 min. per venytys); kesto n. 20 min.
Tiaamutreeni 7.50-9.15 akatemian treeni tekniikka / pelitreeni tai keväällä edustuksen aamutreeni 9.30-11; pelitreeniä ja juoksuvetoja.Iltatreeni: 15.45-17.15 pelitreeni ja 17.15-18 voimatreeni ja välillä vetojuoksuja. Treenin jälkeen kotona hyvät venyttelyt.
KeKeskiviikko: lepo. Koulussa liikuntatunnilla eri lajeja.
ToAkatemian aamutreeni 7.50-9.15 tekniikkatreeniä + maalitekoa.Iltapäivätreeni: 15.45-17.15 aluksi nopeus- ja ketteryysharjoituksia, pienpeliharjoituksia, vähän vetoja seassa. Kotona illalla myöhemmin omatoimiset pitkät venyttelyt 20 min.
PeKoulun liikuntatunnilla kuntosalilla erillinen ohjelma kädet, jalat, vatsa, selkä.Iltapäiväharjoitus mikäli ei peliä: nopeus- ja ketteryysharjoituksia, tekniikkaa, pelipaikkakohtaisia harjoituksia. Mikäli la.na peli, silloin on peliin valmistava treeni.
La/ SuLauantai / sunnuntai: yleensä peli. Lauantaina / sunnuntaina taas omatoimiset pitkät venyttelyt kotona 20 min.
Omatoiminen harjoitteluTämän lisäksi kerran viikossa noin tunnin kestävän 360 asteisen keskivartaloharjoituksen erillisillä laitteilla NEOssa kerran viikossa. Välillä kaksi kertaa. Toinen keskivartaloharjoituskerta on voinut olla myös viikonloppuna kotona jumppapallolla tehtävä (erillinen ohjelma) keskivartaloharjoitus; kesto n. 50 min. 3x viikossa pitkät venyttelyt erillisen ohjelman mukaan.

Lisäksi omatoimista jalkapalloharjoittelua kentällä sekä kodin autotallissa jossa tekonurmi. Lisäksi päivittäin nilkan vahvistustreeniä kotona tasapainolaudalla muutama minuutti. Lisäksi kotona meillä on useampia jalkapalloja olohuoneessa ja pienestä asti aina jossain välissä olen pallotellut niiden kanssa.

Välillä kun treeniviikko on ollut raskas ja kropassa tuntuu, olen pitänyt ylimääräisen lepopäivän tai levännyt toisen päivän treenin.

Haastattelu ja yhteenveto: Hannele Forsman, kehityspäällikkö, Eerikkilä

Kuva: Juha Tamminen, UEFA Development tournament , Eerikkilä

Miksi toimimme niin kuin toimimme – Hyvät tavat johtavat hyviin tuloksiin

Urheilijan tulisi nukkua vähintään kahdeksan tuntia yössä. Älylaitteet olisi hyvä sammuttaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Olisi tärkeää myös syödä monipuolisesti ja tasaisin väliajoin sekä huoltaa kehoaan säännöllisesti. Nykypäivinä tiedon lisääminen tai siitä paasaaminen ei saa ihmistä toimimaan, pikemminkin päinvastoin. Jos tiedon lisääminen ei auta, niin kuinka tulisi siis toimia? Tämä blogi vastaa kysymykseen, miksi toimimme niin kuin toimimme ja kuinka urheilijan polkua voi tukea kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, etenkin pelikentän ulkopuolella.

Nuoren urheilijan kokonaisliikuntamäärän olisi tärkeä olla noin 24 tuntia viikossa. Tähän on tärkeä sisällyttää joukkueen lajiharjoittelua, pelejä, muuta liikuntaa sekä omatoimista lajiharjoittelua. Nuorten kokonaisliikuntamäärä on ollut laskevassa trendissä, ja saman inflaation on kokenut myös omatoiminen lajiharjoittelu.

Riittävä ja monipuolinen liikunta luo pohjaa muun muassa motorisille taidoille ja eri taitavuuden eri osatekijöille, jotka mahdollistavat myös lajitaidoissa kehittymisen. Omatoiminen lajiharjoittelu puolestaan on äärimmäisen tärkeä osa kehittymistä. Ja puhuttaessa huippu-urheilusta useat kansainväliset tutkimukset korostavat sen merkitystä.

Esimerkiksi 12-vuotiailla jalkapalloilijoilla, jotka ovat nousseet ammattilaispelaajiksi, omatoimisen lajiharjoittelun mediaani on ollut noin neljä tuntia ja aktiivisimmilla yli yhdeksän tuntia viikossa (Ford et al., 2009, Ford & Williams, 2012, Hornig et al., 2016).

Jos toinen pelaaja harjoittelee ja pelailee omatoimisesti keskimäärin kuusi tuntia viikossa ja toinen kaksi tuntia, niin heidän välisensä kehittymisen ero ei välttämättä näy vielä viikossa tai kuukaudessa, mutta muutamassa kuukaudessa, puolessa vuodessa, vuodessa tai viidessä vuodessa, se tekee valtavan eron. Itse tekemisen tulee aina lähteä pelaajan omasta kiinnostuksesta, mutta myös valmentajat, vanhemmat ja muut läheiset voivat tukea nuoren kehitystä. Kysymys siis kuuluu: kuinka tukea nuoren urheilijan liikunnallisuutta ja omatoimista harjoittelua?

”Esimerkiksi 12-vuotiailla jalkapalloilijoilla, jotka ovat nousseet ammattilaispelaajiksi, omatoimisen lajiharjoittelun mediaani on ollut noin neljä tuntia ja aktiivisimmilla yli yhdeksän tuntia viikossa.”

Jotta pystymme vastaamaan kysymykseen, meidän täytyy ensin ymmärtää: miksi toimimme niin kuin toimimme. Ensinnäkin täytyy huomioida, että käyttäytymisen muuttaminen ei tapahdu sormien napsauttamisella tai sen kertomisella, kuinka ihmisen tulisi toimia. Laajassa meta-analyysissa tutkittiin mikä tukee ihmisten liikunta-aktiivisuuden lisäämistä. Tulokset osoittivat, että paras tapa ei ole tiedon jakaminen, vaan käyttäytymismallien muuttaminen (Conn et al., 2002). Ihmisiä ei siis motivoi se, jos hänelle kerrotaan, että sinun tulisi liikkua enemmän tai syödä terveellisemmin. Tiedonpuute on nykypäivänä harvoin rajoittava tekijä muutoksessa. Ihmisten on siis tärkeä miettiä, mitä he haluavat ja jos esimerkiksi urheilijalla on tavoitteena päästä nuorten maajoukkueeseen, niin valmentajan on tärkeä auttaa häntä havainnoimaan, mitä hänen tulisi tehdä, jotta toiminta vastaisi tavoitetta.

”Paras tapa ei ole tiedon jakaminen, vaan käyttäytymismallien muuttaminen.”

Tämän jälkeen on tärkeä huomioida, että muutosta ei tule tehdä ”nollasta sataan”, vaan pienillä asioilla on suuri merkitys. Jos esimerkiksi urheilija kohentaa omaa toimintaansa yhden prosentin päivässä, niin muutos ei näy hetkessä, mutta tuottaa suuria sekä pysyviä tuloksia pidemmällä aikavälillä. Kehitys ei siis ole lineaarista niin kuin usein ajattelemme, vaan eksponentiaalista (kuvio 1). Jos urheilija parantaa toimintaansa yhden prosentin joka päivä, niin hän on puolen vuoden jälkeen kehittynyt 600 % ja vuoden jälkeen hän on 37-kertainen lähtötilanteeseen nähden. Näin suurta määrää on vaikea konkretisoida, mutta kaikki varmasti ymmärtävät, että se on todella paljon.

Kuvio 1. Yhden prosentin sääntö (Clear, 2018)

Näitä yhden prosentin asioita voivat olla esimerkiksi nukkumaan meneminen 15 minuuttia aikaisemmin, älylaitteiden sulkeminen 15 minuuttia ennen nukkumaanmenoa, banaanin syöminen ennen treenejä tai omatoiminen pelaaminen 15 minuutin ajan päivässä.

Miksi toimimme tällä hetkellä niin kuin toimimme? Sanotaan, että ihmiset ovat ”tapojensa orjia”.  Sanonta pitää hyvin pitkälti paikkansa, sillä ihmiset toimivat noin 40–45 % tapojensa mukaisesti päivästä toiseen (Rubin, 2015; Wood et al., 2002). Voidaankin yleistää, että hyvät tavat johtavat hyviin tuloksiin ja huonot tavat huonoihin tuloksiin.

Mitä tavat käytännössä tarkoittavat?

Tapojen ymmärtäminen edellyttää niiden tarkastelua eri näkökulmista. Tieteen näkökulmasta tavat ovat toimintoja, jotka ovat niin juurtuneita, että ne eivät enää edes tarvitse tietoista päätöksentekoa. Esimerkiksi kun heräät aamulla, mitkä ovat ensimmäisiä asioita, joita lähdet tekemään? Osa ihmisistä lähtee keittämään kahvia, osa pesemään hampaitaan ja osa selaamaan puhelintaan (jopa 79 % ihmisistä katsoo puhelintaan ensimmäisen 15 minuutin aikana herättyään). Aamuhetken jälkeen lähdet töihin tai kouluun hyvin todennäköisesti samaa reittiä kuin aina ennenkin ja töissä sinua saattaa odottaa samantyylinen työpäivä päivästä toiseen. Töiden tai koulun jälkeen tulet kotiin samaa reittiä, liikut, syöt, harrastat ja rentoudut lähes samalla tavalla viikosta toiseen.

Se kuinka toimit lähes 50 % päivästäsi, vaatii siis vähän tai ei ollenkaan päätöksentekoa. Minkä takia toimimme tällä tavalla? Avataan asiaa ensin aivotoiminnan näkökulmasta. Ihmisen aloittaessa uusia asioita tai tehdessä tietoisia päätöksiä hänen etuotsalohkonsa on usein aktiivisena. Aivojen etuotsalohko (prefrontal cortex) on mukana ihmisen tietoisten tavoitteiden mukaisten päätösten ja ohjausten valinnoissa. Sitä ohjaavat siis muun muassa arvot, tavoitteet ja asenteet, joiden pohjalta ihminen tekee tietoisia päätöksiä ja valintoja. Koska päätökset ovat tietoisia, ne ovat myös kuluttavia ja siksi ne eivät voi olla aktiivisena koko ajan. Suorittaminen onkin hieman hitaampaa silloin, kun tietoinen ajattelu ja huomion suuntaaminen ovat aktiivisia (kuvio 2).

Kuvio 2. Tavoitteet, tavat ja aivot (Neal et al., 2015).

Ihmisen toimiessa tapojensa mukaisesti eli automaattisilla tai lähes automaattisilla toiminnoilla toinen osa aivoista on enemmän kontrollissa ja aktiivinen. Tyvitumakealue (basal ganlia) on tällöin enimmiltään vastuussa toiminnasta. Tämä alue toimii puolestaan enemmän vihjeiden ja triggereiden perusteella. Aivot ovat oppineet ajan ja toistojen myötä, että jotkut tapahtumat tai ympäristöt toimivat tietyillä tavoilla, joihin on muodostunut yleinen reagointitapa. Kun toistoja on tullut tarpeeksi, aivot ovat alkaneet automatisoida toimintoa, eikä se vaadi enää juurikaan tietoista päätöksentekoa.

Esimerkiksi aina kun olet käynyt vessassa, niin olet luultavasti oppinut pesemään kädet. Aluksi jouduit tietoisesti pysähtymään ja miettimään toimintojasi, mutta jonkin ajan kuluttua asia ei enää vaadi päätöksentekoa (keskiarvollisesti tavan muodostumiseen menee noin 66 toistoa), vaan peset kädet automaattisesti vessassa käynnin jälkeen. Aivosi siis oppivat yhdistämään triggerin (vessassa käynnin) uuteen tapaan (käsien pesuun). Kun tämä tapa muodostui ja säiliöityi muistiisi, etuotsalohkon ei enää tarvinnut aktivoitua, koska toiminnastasi oli muodostunut automaattinen. Tapalähtöinen toiminta ei siis vaadi juurikaan tietoista päätöksentekoa ja siksi se on nopeaa ja vähemmän kognitiivisesti kuluttavaa (Wood & Neal, 2007).

”Keskiarvollisesti tavan muodostumiseen menee noin 66 toistoa.”

Halutessamme muuttaa nykyisiä toimintatapojamme meidän täytyy kyetä pysähtymään ja tekemään tietoinen päätös toimintamme suhteen. Ilman tietoista pysähtymistä ja päätöksentekoa tulemme toimimaan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Toimiessamme samalla tavalla tänä vuonna kuin viime vuonna myös tulokset tulevat olemaan korkeintaan yhtä hyviä kuin aikaisemmin. Halutessamme kehittää toimintaamme ja muuttaa toimintatapojemme meidän täytyy tehdä tietoisia päätöksiä, mutta sen lisäksi meidän tulee ymmärtää kuinka tavat toimivat.

Kuinka tavat muodostuvat?

Charles Duhigg (2012) kertoo kirjassaan The Power of Habit kuinka tavat muodostuvat. Tavat seuraavat ympyrää, jossa on kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on jokin merkki tai triggeri, joka herättää sinussa tietyn tavan. Tämä voi esimerkiksi olla television katsominen. Kun alat katsomaan televisiota, yhtäkkiä toteat ”pikkunälän” iskevän ja ennen kuin huomaatkaan, oletkin jo valmistanut itsellesi pienen iltapalan. Toinen vaihe on itse tapa, joka on seuraus saamastasi triggeristä. Voimme reagoida päivästä toiseen, jopa vuosia, tiettyyn triggeriin, emmekä edes tiedosta tämän olemassaoloa. Mieti hetken ajan, miten toimit päivittäin ja onko sinulla tiettyjä tapoja, joita haluat muuttaa?

Kolmas vaihe on palkinto, jonka saat seuratessasi tiettyä tapaa. Palkinto ei kuitenkaan aina ole niin yksiselitteinen kuin luulemme. Esimerkiksi television katsomisen aiheuttama iltasyöminen ei välttämättä johdukaan siitä, että kehosi tarvitsee ruokaa. Usein saatu palkinto saattaa olla esimerkiksi rentoutuminen tai hetkellinen mielihyvä (kuvio 3).

Kuvio 3. Kuinka tavat muodostuvat (Duhigg, 2012; Hietaniemi et al., 2018).

Miten tämän ymmärtäminen auttaa sinua? Jos halutaan muuttaa ihmisen käyttäytymistä, on tärkeä ymmärtää, kuinka luoda tekemiseen tietty merkki tai triggeri sekä palkinto. Esimerkiksi jos urheilija haluaa aloittaa kehonhuollon säännöllisesti, hänen on tärkeä löytää jokin tietty merkki, jonka jälkeen toiminta alkaa.

Eräs urheilija alkoi esimerkiksi huoltamaan kehoaan minuutin ajan joka ilta hampaidenpesun jälkeen. Minkä takia vain yhden minuutin ajan? Yksi minuutti on aika, joka kaikilta varmasti liikenee ja siihen on helppo ryhtyä. Jos urheilija olisi ajatellut lähtevän kolmenkymmenen minuutin toimintaan, hän ei olisi todennäköisesti tehnyt sitä ollenkaan, koska se olisi koettu liian kuormittavana. Yhden minuutin ideologiassa minuutti venähtää usein viideksi, kymmeneksi tai kolmeksikymmeneksi minuutiksi. Koska aloittaminen on usein tekemisessä vaikeinta, niin se on tärkeä tehdä mahdollisimman helpoksi. Kuten vanha sanonta menee: ”vaikeinta lenkille lähdössä on kengännauhojen sitominen”. Entä palkinto? Palkinnoksi urheilija koki rentoutuvansa. Hän kuunteli musiikkia tai oli omissa ajatuksissaan viimeiset minuutit ennen nukkumaanmenoa, joka usein helpotti myös nukahtamista.

”Koska aloittaminen on usein tekemisessä vaikeinta, niin se on tärkeä tehdä mahdollisimman helpoksi.”

Miten toimia käytännössä – 3 askelta

1) Ensinnäkin on tärkeä vastata kysymykseen: mikä on totta?

Aluksi on tärkeä huomioida, kuinka urheilija toimii tällä hetkellä ja mitä kohti hän tavoittelee. Jos hänellä on kova halu ja motivaatio mennä eteenpäin, niin tämän matkan tukeminen on tärkeä osa nuoren kasvua ja kehitystä. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa kolme eri päätekijää: motivaatio, koetut kyvyt ja mahdollisuudet.

Seuraavassa esimerkeissä pyrittiin tukemaan nuorten urheilijoiden koettuja kykyjä antamalla positiivista palautetta, heidän tehdessään omatoimista harjoittelua sekä vaikuttaa heidän sisäiseen motivaatioonsa, tukien yhteenkuuluvuuden ja autonomian tunnetta. Tein erään seuran kanssa omatoimiharjoittelukilpailun, johon valmentaja oli tehnyt harjoitteen pelaajille ja jokainen pelaaja sai luoda oman harjoitteen. Aina kun pelaajat kävivät tekemässä harjoitteita, he lisäsivät siitä jalkapalloemojin luotuun whatsapp-ryhmään. Ryhmässä laskettiin emojien määrä aina parin viikon välein ja eniten toistoja tehneet nuoret saivat pienen palkinnon. Pienimuotoisen kilpailun myötä pelaajat alkoivat kutsua toisiaan pelailemaan ja tekemään harjoitteita. Kun pelaajat kävivät useammin pelailemassa, heidän taitonsa kehittyivät kovaa vauhtia, joka puolestaan loi positiivisen kierteen ja lisäsi heidän jo ennestään korkeaa motivaatiotansa. Usein pelaajille täytyy vain luoda mahdollisuus ja tietyt raamit, niin pelaajat kyllä lähtevät innokkaasti toteuttamaan sitä.

2) Oman kehityksen todentaminen on tärkeä tapa lisätä motivaatiota.

Esimerkiksi Eerikkilän toiminta pohjautuu johtamiseen faktoille, ja urheilija pääsee ainakin kahdesti vuodessa näkemään, kuinka oma harjoittelu on kehittänyt häntä. Kun urheilija näkee, että oma harjoittelu on tuottanut tulosta, se tuo lisää energiaa ja motivaatiota tekemiseen, joka luo positiivisen kierteen toimintaan. Erittäin tärkeää on myös huomioida nuoren kehitystä ja kovaa yrittämistä arjessa ja siihen liittyvä positiivinen palaute lisää pelaajan minäpystyvyyttä, joka on yhteydessä korkeampien tavoitteiden asettamiseen sekä niihin sitoutumiseen (Bandura 1977, 1997).

Urheilijan kanssa on siis erittäin tärkeä käydä säännöllisesti läpi, mitä hän on tehnyt ja kuinka se on näkynyt toiminnassa. Kun nuori huomaa oman harjoittelunsa tuottavan tulosta, se usein ruokkii entisestään hänen haluaan harjoitella ja kehittyä pelaajana.

3) Kolmanneksi on tärkeä huomioida, kuinka tavat toimivat.

”Kultainen tapojen muuttamisen sääntö” on, että yrittäessäsi muuttaa huonoa tapaa tai luoda uutta hyvää tapaa, niin yritä pitää merkki ja palkinto mahdollisimman samana eli vaihda vain itse tapa (Duhigg, 2012). Jos esimerkiksi nuorella on tapana aamupalan jälkeen mennä katsomaan televisiota, hän todennäköisesti tekee sen, koska se tuo miellyttäviä tunteita hänelle ja hän on tottunut siihen. Kysymys kuuluu: mikä muu voisi tuoda miellyttäviä tunteita kuin sohvalla löhöily ja television katsominen? Voisiko nuori esimerkiksi lähteä pelailemaan omaa lajiaan ystäviensä tai perheen kanssa? Toiminta on siis tärkeä yhdistää tapojen muodostumiseen, eli jos pelaaja haluaa lisätä omatoimista lajiharjoittelua, niin hän voi sopia itsensä (ja muiden) kanssa, että hän käy joka maanantai aamupalan jälkeen puolituntia harjoittelemassa. Kun tämä tuntuu helpolta, hän voi yhdistää kaksi kertaa viikossa tai pidentää aikaa. Muutaman kuukauden jälkeen hän saattaa käydä jo säännöllisesti kolme kertaa viikossa aamupalan jälkeen harjoittelemassa omatoimisesti.

Kuten aikaisemmasta esimerkistä huomasimme, niin tärkein vaihe on luoda mahdollisuus toiminnalle ja laittaa pallo liikkeelle. Jos saamme tuettua kulttuuria, jossa pelaajat pyytävät toisiaan pelailemaan, niin tulos tulee usein itse itsestään. Tärkeää on siis saada pallo liikkumaan oikeaan suuntaan, joka tukee nuorten urheilijoiden unelmia, tavoitteita ja kehitystä. Kuten blogista huomasimme, pelkkä asian tiedostaminen ei riitä, vaan myös meidän tulee toimia, joten kysymys kuuluu: mikä on yhden prosentin parannus, jonka voit aloittaa jo tänään?

Aleksi Tossavainen
Kouluttaja ja koulutussuunnittelija
Valmennuskeskus – Eerikkilä

Lähteet:

-Bandura, A. (1977). Self-efficacy: toward a unifying theory of behavioral change. Psychological review, 84(2), 191.
-Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. Macmillan.
-Conn, V. S., Valentine, J. C., & Cooper, H. M. (2002). Interventions to increase physical activity among aging adults: a meta-analysis. Annals of behavioral medicine, 24(3), 190-200.
-Clear, J. (2018). Atomic habits: An easy & proven way to build good habits & break bad ones. Penguin.
-Duhigg, C. (2012). The power of habit: Why we do what we do in life and business. Random House.
-Ford, P. R., Ward, P., Hodges, N. J., & Williams, A. M. (2009). The role of deliberate practice and play in career progression in sport: the early engagement hypothesis. High ability studies, 20(1), 65-75.
-Ford, P. R., & Williams, A. M. (2012). The developmental activities engaged in by elite youth soccer players who progressed to professional status compared to those who did not. Psychology of sport and exercise, 13(3), 349-352.
-Hornig, M., Aust, F., & Güllich, A. (2016). Practice and play in the development of German top-level professional football players. European Journal of Sport Science, 16(1), 96-105.
-Neal, D., Vujcic, J., Hernandez, O., & Wood, W. (2015). The science of habit: creating disruptive and sticky behavior change in handwashing behavior. USAID/WASHplus Project: Washington, DC, USA.
-Wood, W., Quinn, J. M., & Kashy, D. A. (2002). Habits in everyday life: Thought, emotion, and action. Journal of personality and social psychology, 83(6), 1281.

Sami Hyypiä Academyn neljäs toimintakausi päätökseen – On aika pohtia mennyttä, nykytilaa ja tulevaa

 

Sami Hyypiä Academy (SHA) on toiminut meneillään olevan kaksivuotisen toimintakauden jälkeen yhteensä kahdeksan vuotta Eerikkilässä. Toimintakausi syksystä 2017 kevääseen 2019 päättyi valmennuspäällikköjen täydennyskoulutukseen kesäkuussa. Seuraava toimintakausi syksy 2019 – kevät 2021 käynnistyy elokuussa. Miten viimeisin kaksivuotinen toimintakausi on sujunut SHA:n ja 17 yhteistyöseuran kanssa alle 15-vuotiaiden toiminnassa?

SHA:n yhteistyöseuroina pojissa oli 13 seuraa:

  • HJK
  • Käpa
  • Honka
  • TPS
  • Ilves
  • HJS
  • VPS
  • TPV
  • Jazz
  • Pallo-Iirot
  • KTP
  • Kuusysi

 

Tytöissä yhteistyöseuroja oli 8:

  • Honka
  • HJS
  • Ilves
  • ONS
  • TiPS
  • Valtti
  • KPV

 

Kaksivuotisen toimintakauden aikana joukkueet olivat Eerikkilässä yhteensä neljä kertaa SHA:n kehittymisen seurantatapahtumissa viidessä eri ikäluokassa. Pelaajat olivat iältään 9–15 vuotiaita. Muu toiminta alla olevassa SHA-toiminnan vuosikellossa on valmennuspäällikköjen ja/tai valmentajien täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutusta järjestettiin myös kehittymisen seurantatapahtuman yhteydessä.

Organisoidulla seuralla ja toiminnalla päästään systemaattisempaan kehittymiseen

SHA:n toimintakauden loppupuolen (toukokuu 2019) aikana on käyty seuroissa seurakäynneillä, joissa on käsitelty ja keskusteltu seuran johtamisen, valmennustoiminnan johtamisen ja valmennustoiminnan muutoksia ja kehittymistä kahden yhteistyövuoden aikana. On todettava, että seurat ovat erilaisia ja jokaisella seuralla omanlaisensa tapa organisoida seura ja sen toiminta omalla alueellaan.

Jokaisella alueella ja sen alueen seuralla on olemassa omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä uhat ja mahdollisuutensa. Näitä tulee, tai tulisi, säännöllisin väliajoin arvioida ja ennakoida jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä oman seuran alueessa ja Suomessa yleisesti. Toiminnan kehittäminen on valinta, johon kaikilla on mahdollisuus.

 

”Selkeästi organisoitu, selkeillä tavoitteilla ja selkeällä toiminnalla toimiva seura kehittyy tavoitteidensa mukaisesti ja saavuttaa tuloksia.”

Yleinen näkemykseni (valmentajamielisellä kirjoittajalla) on, että selkeästi organisoitu, selkeillä tavoitteilla ja selkeällä toiminnalla toimiva seura kehittyy tavoitteidensa mukaisesti ja saavuttaa tuloksia – aivan kuten selkeästi organisoitu joukkue, selkeällä tavoitteella ja toiminnalla pelaava joukkue.

SHA:n kahden yhteistyövuoden aikana hyvin organisoituneet ja johdetut seurat ovat saaneet järjestettyä joukkueet kehittymisen seurantatapahtumiin ja valmennuspäälliköt ja valmentajat täydennyskoulutuksiin. Näiden seurojen osalta on syntynyt jatkuva ja säännöllinen kehittymisen seuranta pelaajien ominaisuuksien ja taitojen kehittymiselle sekä koulutus- ja oppimisprosessi seurojen valmennuspäälliköille ja valmentajille, mikä peilautuu arjen toimintaan. Seurauksena tästä seurojen valmennuspäälliköt ja valmentajat pääsevät tarkemmin kiinni siihen, mihin aikaa on käytetty joukkuetoiminnassa ja mitä on tapahtunut ominaisuuksien ja taitojen kehittymiselle kehittymisen seurantatapahtumien välissä sekä mihin tulee käyttää aikaa jatkossa, jotta kehittymistä tapahtuu myös seuraavassa kehittymisen seurantatapahtumassa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että valmentajien tulee saada hankittua lisää osaamista ja luoda keinoja kehittymiselle itse ja yhdessä muiden seuran valmentajien kanssa.

Valmentajan erikoisammattitutkinto VEAT

Valmennuspäällikköjen ja valmentajien täydennyskoulutuksesta pohjia itsensä johtamiselle ja kehittämiselle

Kuten yllä SHA:n vuosikellossa on todettu, joukkueet osallistuivat vähempään määrään tapahtumia kuin seurojen valmennuspäälliköt ja valmentajat. SHA vuosikellon mukaisessa toiminnassa kehittymisen seurantatapahtumien lisäksi kaikki muu toiminta SHA:n toiminnan vuosikellossa on valmennuspäällikköjen ja/tai valmentajien täydennyskoulutusta. Panostusta on laitettu paljon valmennuksen osaamisen kehittymiseen toiminnassamme järjestetyillä koulutustapahtumilla ja Skype sparrauksilla, jossa etäyhteydellä on keskustelu toteutetusta toiminnasta valmentajien jaksosuunnitelmia hyödyntäen.

Pian päättyvän kaksivuotiskauden, ja itseasiassa koko SHA toiminnan täydennyskoulutuksen painopisteet, ovat olleet samojen avainpainopisteiden sisällä.

Täydennyskoulutuksissa olemme paneutuneet kehittymisen seurannan datan kautta esille tulevien ja seurojen avainhenkilöiden toiveiden mukaisiin teemoihin sekä Ekkono-koulutusprosessiin. Avainpainopisteiden kautta on nostettu esiin tarkempia teemoja kuten plyometrinen harjoittelu, kilpailullisuus, murrosikäisen harjoittelu, vammojen ennaltaehkäisy, pelianalyysi (STATS), arvot & toimintatavat.

Kokonaisvaltaisessa valmennuksessa tulee ymmärtää ”iso kuva” ja sen osa-alueet. Koulutuksemme liittyvät ”isoon kuvaan” ja sen jonkin osa-alueen teemaan – eli pienempään, tarkempaan ja yksityiskohtaisempaan asiaan. Yhden teeman koulutuksen toteuttamisessa on huomattu ajoittain olevan haasteita siinä, että kun koulutuksen keskiöön on asetettu yksityiskohtaisempi asia, niin ”iso kuva” saattaa kadota eikä tätä välttämättä ymmärretä tai osata sopeuttaa oman arjen toimintaan järkevästi.

” Meidän pitää yhdessä tarkemmin tunnistaa, mihin koulutus liittyy ja miten sen saa jalkautettua omaan toimintaan.”

Tämä näkyy esimerkiksi niin, että seuran arjessa valmentaja toteuttaa plyometristä harjoittelua ilman progressiivista harjoitusohjelmaa. Pelaajat joutuvat lyhyessä ajassa liian kovaan kuormitukseen, joka saattaa aiheuttaa vammoja herkemmin, koska pelaajien elimistö ei ole totutettu harjoitteluun vaiheittain ja asteittain nousevalla kuormituksella. Meidän pitää yhdessä tarkemmin tunnistaa, mihin koulutus liittyy ja miten sen saa jalkautettua omaan toimintaan.

Järjestämämme täydennyskoulutus on aina, ja myös jatkossa, pyritty toteuttamaan niin, että oppijat itse ovat aktiivisia oppijoita sekä rakentavat uutta tietoa ja laadukkaampaa käytännön toteutusta. Valmentajan kehittyminen on paljon valmentajasta itsestään kiinni, miten hän keskittyy ja miten hän motivoituu sekä mistä ja miten hän hankkii tietoa. Valmentajan osaamisen kehittymistä tukee seuran valmennuslinja, seuran sisäinen valmentajakoulutus ja seuran valmennuspäällikkö sekä kaikki koulutus (missä tahansa), jossa teoria- ja käytäntöpohjaisen koulutuksen ohella verkostointi ja keskustelut sekä ajatustenvaihdot seuran ja muiden valmentajien kesken antavat lisäarvoa.

 

Itseään kehittävä valmentaja kehittää pelaajia tehokkaammin

Valmentajan osaamisen kehittyminen on prosessi, jota arjen valmennusprosessi tukee. Valmennusprosessin tekijöihin (analyysi-tavoitteet-suunnittelu-toteutus-seuranta) pääsee hyvin kiinni kehittymisen seurantatapahtumien kautta mutta toki tämän tulisi olla jatkuvaa arjen toiminnan peilaamista esimerkiksi yksittäistä harjoitetta koskien. Valmentajan tulee tietoisesti tarkkailla omaa toimintaansa ja perustella tekemänsä valinnat.

Kun valmentaja näkee pelaajan vielä kokonaisvaltaisemmin, ymmärtää sen osa-alueet ja ottaa kaiken mahdollisen irti kehittymisen seurantatapahtumien datasta, hän pääsee tarkempaan kuvaan pelaajasta ja pääsee todella näyttämään pelaajan kehittymisen hänelle selkeästi sekä luomaan kehittymisen seuraavat tavoitteet yhdessä pelaajan kanssa.

Uskon edelleen, että jalkapalloileva lapsi/nuori kasvaa ja kehittyy ympäri maailman samojen kasvu- ja kehitysperiaatteiden mukaisesti. Erot osaamisen tasossa ja osaamisen kehittymisessä tulevat lapsen/nuoren ympäristön, olosuhteiden, kulttuurin ja valmennuksen vaikutuksesta. Paremmin valmentava valmentaja saa pelaajat kehittymään harjoituksissa ja välittää toimintansa kautta pelaajille ”kipinän” harjoitella omalla ajalla. Valmentaja pystyy vaikuttamaan oman toimintansa kautta luomalla joukkueharjoituksille optimaalisen toimintaympäristön ja pystyy vaikuttamaan siihen mikä on joukkueen (seuran) sisäinen kulttuuri ja toimintatavat, joka välittyy myös pelaajille asennoitumiseen lajia kohtaan ja itsensä kehittämiseen.

Hans Lahti, SHA:n valmennus- ja koulutuspäällikkö

Huoneentaulu ohjaa toimintaa – psyykkisen valmennuksen prosessi salibandyn poikien U19-maajoukkueessa

Salibandyn poikien U19-maajoukkue starttasi bussilla Eerikkilästä kohti Kanadan MM-kisoja toukokuun 3. päivänä 2019. Reilun vuoden yhteinen prosessi oli takana ja loppuhuipennus edessä. Edellisenä päivänä vielä palauteltiin paritehtävän kautta mieleen vuoden prosessin aikana opittuja asioita, joita tultaisiin hyödyntämään kisoissa:

  • keskittyminen olennaiseen pelissä
  • positiivinen ajattelu ja kaverin tsemppaus
  • tunteiden tunnistaminen à keskittyminen olennaiseen
  • sisäisen puheen/ vahvuuslauseen hyödyntäminen virheen jälkeen
  • omien vahvuuksien esille tuonti
  • positiiviset tunteet
  • uskallus pelata
  • keskittyminen joukkueen yhteiseen pelitapaan pelissä

Listassa kiteytyy hyvin asioita, joita joukkueen kanssa on työstetty vuoden prosessin aikana (kuva 1), osana Eerikkilän ja Salibandyliiton välistä strategista kumppanuutta.

Olennaista prosessissa on ollut psyykkisen osuuden liittäminen kiinteästi osaksi joukkueen kokonaisvalmennusta sekä yhteistyö valmennustiimin kanssa. Pelaajien kanssa toteutetun prosessin rinnalla käytiin valmennustiimin kanssa jatkuvaa keskustelua ja mietittiin, miten hyödyntää pelaajien työstämiä yksilötehtäviä ja ryhmätöitä pelaajien kehittymisen tukena. Pelaaja pelaajalta käytiin läpi heidän vahvuuksiaan, ajatteluaan ja toimintaansa sekä yhdistettiin tätä tietoa pelaajien toimintaan kentällä ja kentän ulkopuolella. Mietinnässä oli, miten eri pelaajien kanssa olisi hyvä toimia, jotta he saisivat parhaiten tukea oman potentiaalinsa tavoittelussa. Valmennustiimi hyödynsi pelaajien tuotoksia myös pelaajakohtaisissa keskusteluissa.

Kuva 1. Salibandyn U19 maajoukkueen psyykkinen prosessi kohti Kanadan MM-kisoja.

 

Tavoitteenasettelusta liikkeelle

Tavoitteet antavat energiaa, ohjaavat toimintaa ja tekevät arvioinnin mahdolliseksi. Joukkuelajeissa on olennaista olla tavoitteita sekä joukkuetasolla että yksilötasolla. Sitoutuminen joukkueen yhteisiin tavoitteisiin mahdollistaa joukkueen yhtenäisyyden, asettaa vaatimustason joukkueen tekemiselle ja maalin, jota kohti töitä tehdään. Yksilötason tavoitteiden asettaminen ohjaa yksilön toimintaa arjessa ja mahdollistaa yksilötason kehittymisen arvioinnin. Yksilön kehittyessä joukkueestakin tulee parempi.

Tavoitteen asettelu joukkuetavoitteista aloitettiin miettimällä pienissä ryhmissä seuraavia kysymyksiä liittyen Kanadan MM-kisoihin:

  • Mitä tulosta tavoitellaan?
  • Minkälaista peliä haluamme pelata?
  • Minkälaisia ovat joukkueen pelaajat?
  • Minkälainen on joukkueen henki/ilmapiiri?

Näiden kysymysten yhteenvedon jälkeen jatkettiin työstöä pohtimalla mitä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii konkreettisesti maajoukkuetoiminnassa, seuratoiminnassa ja omalla ajalla. Olennaista oli ymmärtää, että seuratoiminnassa ja omalla ajalla tehdyt asiat luovat perustan maajoukkueessa toimimiselle ja maajoukkueen menestymiselle. Tätä tukemassa olivat maajoukkueleirit, jotka keskittyivät ennen kaikkea maajoukkueen yhteiseen pelitapaan ja tekemiseen.

Ryhmätöiden tuloksena syntyi kuvassa 2 oleva joukkueen ”huoneentaulu”, joka on ohjannut joukkueen toimintaa kesästä 2018 asti. ”Huoneentaulua” on hyödynnetty matkan varrella arvioimalla omaa toimintaa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Miettimällä yhdessä tavoitteiden saavuttamisen hyötyjä ja keinoja on tuettu pelaajien motivaatiota ja halua tehdä töitä tavoitteiden eteen.

Kuva 2. Joukkueen kesällä 2018 määrittämä ”huoneentaulu” kohti Kanadan MM-kisoja.

Helmikuussa 2019 pelaajat tiivistivät tästä kokonaisuudesta joukkueen vahvuuslauseeksi seuraavan lauseen ”Olemme voitontahtoisia joukkuepelaajia, jotka pelaavat yhtenäisesti rohkeaa ja kurinalaista peliä”. Lause koristi kisoissa joukkueen oman tilan ”leijonanluolan” seinää.

Itseluottamuksen tukeminen onnistumisten ja vahvuuksien kautta

Itseluottamuksen pohjana on pelaajan osaaminen salibandykentällä. Kun pelaaja kokee, että pallo pysyy lavassa, hän ehtii ja jaksaa ja joukkuepelaaminen on selvää, syntyy perusta hyvälle itseluottamukselle. Tämä perusta syntyy luonnollisesti laadukkaan ja määrällisesti riittävän harjoittelun kautta. Onnistumiset ja kehittyminen sekä niiden näkyväksi tekeminen arjessa tukevat itseluottamuksen vahvistumista.

Yksi osa kehittymisen näkyväksi tekemistä tässä prosessissa oli Eerikkilässä toteutettu kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta. Testien ja itsearviointien kautta jokaisella leirillä seurattiin pelaajien kehittymistä. Pelattujen maaotteluiden kautta saatiin näkyväksi pelaamisen kehittymistä. Valmentajat käyttivät paljon aikaa pelaajakohtaisten videoklippien tekemiseen ja jakamiseen pelaajille onnistuneista suorituksista. Maaotteluiden jälkeen pelaajat arvioivat omaa pelaamistaan artikkelin kirjoittajan väitöskirjassa kehitetyn koettujen pelitaitojen itsearvioinnin kautta. Tästä pelaajat ja valmentajat saivat tärkeää informaatiota pätevyyden tunteesta pelin eri osa-alueilla kansainvälisessä ympäristössä.

Prosessin aikana käytettiin paljon aikaa onnistumisten miettimiseen ja esille tuomiseen. Pelaajien haluttiin näkevän tekemisessään ennen kaikkea onnistumisia ja positiivisia asioita, jonka kautta heidän itseluottamuksensa vahvistuu. Pelaajat miettivät, mitä heille tarkoittaa pieni onnistuminen, suuri onnistuminen ja valtava onnistuminen. Jokaisen pelin jälkeen pelaajat miettivät onnistumisiaan ja sanoivat ne ääneen tai kirjoittivat ylös. Lisäksi prosessin aikana syntyi pelaajien hyväksi kokema tapa kertoa pelin jälkeen viisikoittain toisilleen ketjukavereiden onnistumisia pelistä. Olennaista oli löytää tuloksesta riippumatta jokaisesta pelistä onnistumisia – myös pieniä sellaisia. Tätä tapaa jatkettiin vielä MM-kisoissakin.

Prosessin aikana pelaajat miettivät vahvuuksiaan ihmisenä ja salibandyn pelaajina. Jokaiselle pelaajalle määriteltiin omat vahvuuslauseet, joiden tavoitteena oli tuoda energiaa ja muistuttaa pelaajia vahvuuksistaan vaikeinakin hetkinä. Viimeistelyleirillä juuri ennen kisoihin lähtöä pelaajat vielä saivat valita yhden tärkeimmän oman vahvuuden, joka tulee palvelemaan joukkuetta Kanadassa. Näitä olivat muun muassa voitontahto, positiivisuus, rauhallisuus, huumori, fyysisyys, rohkeus ja sitoutuminen.

Ajattelun kehittäminen suoritusta tukevaksi

Tunteet, ajattelu ja toiminta ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Tavoitteena prosessissa oli auttaa pelaajia ymmärtämään ja säätelemään omia tunteitaan ja ajatteluaan omaa toimintaa tai suoritusta tukevaksi. Prosessi aloitettiin opettelemalla tunnistamaan tunteita ja ajatuksia sekä erilaisten tunteiden ja ajatusten vaikutusta pelaajan suoriutumiseen kentällä. Pelaajat kirjasivat ylös pelin aikana tunnistamiaan tunteita ja ajatuksia sekä tilanteita, joissa niitä ilmeni. Tunteita ja ajatuksia luokiteltiin hyödyllisiksi tai haitallisiksi ja miellyttäviksi tai epämiellyttäväksi. Tunteita ja ajatuksia opeteltiin hyväksymään ja mietittiin, miten kohdistaa ajatukset olennaisiin asioihin pelin aikana ja muulloinkin. Tavoitteena oli päästä positiiviseen noidankehään, jossa positiiviset ajatukset aiheuttavat positiivisia tunteita, jotka vaikuttavat positiivisesti suoritukseen.

Ajattelun kehittämisen työkaluna hyödynnettiin sisäistä puhetta. Pelaajat pohtivat, millainen ajattelu vaikuttaa suoritukseen positiivisesti ja negatiivisesti sekä millaisessa tilanteessa he haluaisivat muuttaa ajatteluaan. Tähän tilanteeseen he miettivät itselleen lyhyen positiivisen sisäisen puheen, jonka he voivat sanoa itselleen, kun haastava tilanne tulee eteen. Tätä hyödynnettiin vielä viimeistelyleirillä toukokuussa, kun pelaajat kehittivät kisoihin itselleen suoritusta tukevan ajatuksen tai sisäisen puheen.

Yhteenvetoa

Prosessin ensisijaisena tavoitteena oli auttaa pelaajia ja valmennustiimiä kohti Kanadan MM-kilpailuja asetettuja tavoitteita. Joukkueen asettama tavoite maailmanmestaruudesta jäi saavuttamatta. Pronssimitali saavutettiin ammattimaisen kokonaisprosessin ja valtavan työn kautta. Se on ainutkertainen saavutus monelle pelaajalle ja valmentajalle. Joukkue pelaajineen ja valmennustiimeineen voi olla ylpeä tekemisestään ja suorituksestaan kisoissa sekä kokonaisprosessista tuloksen takana. Kyseessä oli yhteinen oppimisprosessi, jonka opit ja kokemukset jäävät elämään niin pelaajille, valmennustiimille kuin allekirjoittaneellekin ja ovat edelleen hyödynnettävissä ja syvennettävissä salibandymaajoukkueiden toiminnassa tulevaisuudessakin.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Valmentaja-lehdessä 3/2019.

 

 Hannele Forsman
Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

Kuvat: Salibandyliitto

Kansainvälisen huippusalibandyn vaatimukset ja pelin evoluutio

Salibandyn visiossa 2028 on määritelty kaksi strategista tavoitetta, jotka ovat seuraavat:

1 ) Suomen suurin joukkuepeli
Olemme sekä harrastajien että lisenssipelaajien määrällä mitattuna Suomessa eniten pelattu joukkuepeli. Kehitämme salibandya ja sählyä sekä niihin liittyvää sarja- ja muuta toimintaa siten, että yhä useampi voi ottaa lajin omakseen.

2 ) Suomi on maailman paras
Suomalaiset ovat maailman parhaita salibandypelaajia ja suomalaiset seurat ovat maailman parhaita salibandyseuroja. Suomi on maajoukkuetasolla maailman paras salibandymaa. Teemme systemaattista ja pitkäjänteistä kehitystyötä, jotta pelaajamme, joukkueemme, seuramme ja tapahtumamme ovat salibandymaailman parhaita.

Lähestyn tässä artikkelissani salibandyn strategiaa, Suomi on maailman paras, pelin kautta. Pohdin asiaa pelin evoluution ja erityisesti kansainvälisen huippusalibandyn ja sen kehittymisen näkökulmasta.

Kyösti Lampinen kirjoitti E.Blogissa 6.11.2018 huippu-urheilun mukaisesta toiminnasta. Kyseinen kirjoitus antaa hyvän lähtökohdan myös salibandyn strategian toteuttamiselle. Joukkuepelin ja pelaajakehityksen näkökulmasta on ymmärrettävä kansainvälisen pelin vaatimukset ja erityisesti pystyttävä jäsentämään oleelliset laatutekijät tuloksen taustalla. Tulevaisuudessa on päästävä yhä konkreettisemmin kiinni pelin laadulliseen analyysiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelin ja valmennusosaamisen kehittäminen perustuu yhä voimakkaammin faktoihin, ei mielipiteisiin. Näin tavoitteiden saavuttaminen ja pelaajakehitys perustuu todennäköisyyksiin, ei poikkeavuuksiin tai sattumiin.

”Pelin ja valmennusosaamisen kehittäminen perustuu yhä voimakkaammin faktoihin, ei mielipiteisiin.”

Maajoukkuetoiminnassa meillä suomalaisilla on tästä erinomainen esimerkki, joka huipentui vuoden 2010 ylivoimaiseen suoritukseen MM -kotikisoissa. Suorituksen lopputuloksena oli murskaava esitys MM -finaalissa ja ylivoimainen MM -kulta. Suorituksen arvoa nosti entisestään kotikisojen tuoma henkinen painetila. Olosuhteet huomioiden ottelun läpivienti kaikilla mittareilla oli mielestäni täydellinen. Hartwall Areenan yli 13 000 katsojaa näkivät, että Suomen salibandymaajoukkue ei jättänyt pienellekään sattumalle sijaa.

Suomi oli vuoden 2010 kotikisoihin lähdettäessä hallitseva maailmanmestari. Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus tuli vuonna 2008 Prahan MM-finaalin tiukkojen vaiheiden jälkeen. Tero Tiitun jatkoaikamaali pysäytti O2 Areenan kellot ja länsinaapurimme voittoputken miesten MM finaaleissa. Vuoden 2008 mestaruus ei synnyttänyt vääriä mielikuvia, sillä yksittäinen pomppu, tuomarivirhe tai vastaava olisi saattanut vaikuttaa merkittävästi ottelun lopputulokseen. Kun 2000-luvun lopun menestystä katsoo isosta kuvasta ja koko valmennusprosessin kautta, niin määrätietoisen työn ensimmäiset viivat piirrettiin vuoden 2004 MM -kisojen jälkeen. Suomi oli jäänyt ulos MM -finaalista.

Täytyy muistaa, että huippu-urheilussa menestyminen edellyttää aina valmennuksen eri osa-alueiden kokonaisvaltaista hallintaa ja kehittämistä. Vahvan kollektiivin/joukkuepelaamisen, yksilön teknis-taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien rinnalle merkitykselliseen rooliin nousevat psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet ja niiden tietoinen kehittäminen.

Suomen miesten maailmanmestaruusjoukkueissa on ollut vahva hallinnan tunne. Tämä on näkynyt levollisena ryhmänä kentän ulkopuolella. Kun kisaviikon huipennus ja MM-finaali on käynnistynyt, tunnetila on näkynyt keskittyneenä pelin läpivientinä. Yksittäisissä pelitilanteissa toiminta on ollut ennakoivaa ja valpasta, niin yksilö- kuin kollektiivitasolla. Valmistautumisen kautta kyvyt ja sen hetken haaste ovat olleet tasapainossa.

 

Puolustus- ja maalinestopelin kehityksellä sattuman yläpuolelle

Kansainvälistä menestymistä tavoiteltaessa on ymmärrettävä pelin vaatimukset ja lainalaisuudet niin puolustus kuin hyökkäyspelin osalta.

Kun Suomi voitti kaksi perättäistä maailmanmestaruutta 2008 ja 2010, oli pelitavan kehityksessä keskeisenä kivijalkana puolustus- ja maalinestopelin kehittämisprosessi. Aluepuolustuksesta siirryttiin alueelliseen 1 vs. 1 -pelitapaan. Erityisesti omalle puolustusalueelle siirryttäessä ensimmäinen paine pallolliseen pidettiin kovana. Kun samanaikaisesti taustalla pallottomia hyökkääjiä puolustavien pelaajien roolissa aktiivisuus ja ennakointi (merkkauspeli ja sijoittuminen) kehittyivät. Oman puolustusalueen pelitavallinen ideologia muuttui sovituissa tilanteissa jopa 5 x 1 vs. 1 -peliksi.

Pelitavassa korostui puolustuspelin pelitilanneroolikierto. Pelitavallisella muutoksella pallotonta hyökkääjä vastaan pelaavan puolustajan roolin vaihduttua pallollista pelaajaa puolustavaksi viive väheni ratkaisevasti. Painottoman puolen puolustavien pelaajien merkkauspelillä ja sijoittumisella eliminoitiin myös alueelliset ylivoimat. Muutoksella pääsimme tilanteeseen, jossa kykenimme pitämään vastustajan hyökkäävät pelaajat jatkuvan paineen. Tämän seurauksena vastustajan pallonhallintapeli vaikeutui maalinteon kannalta strategisesti tärkeillä alueilla. Näin vastustajan laadukkaiden maalipaikkojen määrä peleissä väheni merkittävästi.

Maalinestopelin kehittymisessä tärkeä tekijä on ollut myös kenttäpelaajien ja maalivahdin välinen yhteistyö. Maalivahdin näkökulmasta pitkä diagonaali- tai poikittaissyöttö yhdistettynä suoraan syötöstä laukaukseen on ollut salibandyssa varsin potentiaalinen/vaarallinen maalipaikka, koska maalivahti joutuu ”pitkään” poikittaisliikkeeseen. Suomen maalinestopelissä puolustajalla on selkeä peittovastuu painottoman puolen hyökkäävästä pelaajasta/pelaajista. Näin maalivahdin poikittaisliikkeen vaatimus organisoidussa puolustuspelissä kentän on muuttunut yhteistyön kautta ratkaisevasti. Painottomalle puolelle tulleiden maalintekotilanteiden laatua on pystytty sijoittumisen ja peittopelin kautta heikentämään.

 

Suomi on määritellyt hyökkäyspelin vaatimukset huippusalibandyssa 2010 -luvulla

Organisoitua puolustuspeliä vastaan laadukkaiden maalipaikkojen synnyttämisessä vaatimustaso on nostettu 2000-luvulla uudelle tasolle, mikä johti tilanteeseen, että hyökkäyspeliä täytyi alkaa ajattelemaan uudella tavalla. Suomen kovimmat kilpailijamaat olivat kovan haasteen edessä, erityisesti Ruotsi oli uudessa tilanteessa. Suomen puolustus- ja maalinestopelin kehitystyön tuloksena heidän pelitapansa vahvuudet hyökkäyspelissä oli eliminoitu.

Suhteellisen staattinen pelin avaaminen organisoitua puolustusta vastaan ei synnyttänyt entiseen malliin hyökkäyspelin jatkumoita. Hyökkäysalueen pelissä alueelliset ylivoimatilanteet vähenivät Suomen pelitavan muutoksen alla. Ruotsalaisen tullessa pallolliseksi pelaajaksi oli haltuunottohetkellä paine vastassa. Tämän seurauksena heidän hyökkäyspelinsä rytmi ja pallonhallinta rikkoutuivat. Jatkuvan paineen alla myös yksilön teknis-taktista osaamista mitattiin uudella tasolla pelin evoluution edessä.

Suomen puolustuspelin pelitavallinen valinta on määritellyt suunnan 2010-luvun hyökkäyspelille. Alueellisen 1 vs. 1 -pelitavan tavoitteena on saada vastustaja pelaamaan hyökkäyspeliä paineen alla. Tämän seurauksena 2010-luvun hyökkäyspelissä on korostunut tilan optimaalinen hyödyntäminen suhteessa vastustajaan. Laadukasta hyökkäyspeliä ei paineen alla pysty synnyttämään ilman kollektiivista ennakointia. Pelin evoluutiossa olemme tilanteessa, että hyökkäyspelin perustuessa pelkkään toimintaan ja reagointiin, ei synny toistettavuuksia, joilla synnytetään laadukkaita maalipaikkoja.

 

Mikä lisää ja mikä vähentää todennäköisyyttä onnistua?

Yleinen pelin statistiikka/tilastointi ei useinkaan anna käytännön valmennusprosessiin riittävää informaatiota pelin kehittämisestä. Tilastojen kautta ei löydetä riittävällä tarkkuudella asioiden syy-seuraussuhteita. Vuoden 2017 loppupuolella Salibandyliiton ylemmän tason valmentajakoulutuksissa on lähdetty tekemään ja tutkimaan syvällisemmin pelianalyysia. Tavoitteena on ollut löytää laadullisia mittareita ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan lisätä merkittävästi hyökkäyspelin jatkumoita ja sitä kautta nostaa laadukkaan maalipaikan todennäköisyyttä.

Merkittävä lähtökohta pelianalyysin tutkimisessa on ollut, että kansainvälisessä huippupelissä ei juurikaan hukata palloa keskialueella, mikä mahdollistaa vaarallisen tilanteenvaihdon ja sen seurauksena vastahyökkäyksen käynnistämisen. Huippusalibandyssa myöskään puolustusalueen tilanteenvaihdoista (kääntöpeli) pystytään yhä harvemmin luomaan suoraa maalipaikkaa. Syynä tähän on pallonhallintapelin korkea taso ja sitä kautta tasapainon säilyminen läpi ottelun. Esimerkiksi Riian MM-finaalissa joukkueille tuli keskimäärin 4–6 tilaisuutta erää kohti lähteä muodostamaan vastahyökkäyksestä maalipaikka. Tästä yhteenvetona voidaan todeta, että pelkkä vastahyökkäyspelaaminen ei nykypäivän huippusalibandyssa riitä, kun tavoitteena on tehdä huipputulosta.

Edellisten kappaleiden taustoihin peilaten 2010-luvun huippusalibandy vaatii joukkueelta kykyä pelata organisoitua puolustusta vastaan pallonhallintapeliä korkealla tasolla. Tässä kontekstissa pelkkä pallonhallinta ilman kollektiivisesti tuotettua maalinteon uhkaa ei kasvata maalintekemisen todennäköisyyttä, eikä voittamista. Tämän päivän huippujoukkueen vaatimus on kyetä muodostamaan hyökkäyspelin jatkumoita vastustajan puolustusalueella.

Tilan käytön optimoinnista yhteinen näkemys


Pelin tutkimisen ja analyysien kautta olemme löytäneet muutamia indikaattoreita, mistä on olemassa yhteinen näkemys löytyneiden toistettavuuksien kautta. Tilan käyttö ja erityisesti kollektiivitasolla tilan käytön optimointi on asia, minkä on todennettu parantavan hyökkäyspelin laatua. Tämä ilmiö toistuu huippusalibandyssa kansainvälisessä ottelussa sekä kansallisesti huippuseurajoukkueiden pelissä. Kun indikaattorina on tilan käyttö, niin suoritusstandardin voidaan katsoa olevan yksinkertaistettuna kaksi kertaa tyhjään tilaan pelaaminen, kun ollaan päästy vastustajan hyökkäysalueelle. Tämän standardin toteutuminen mahdollistaa hyökkäyspelin jatkumot, eikä altista pallollista pelaajaa suoraan kovaan paineeseen pienessä/ahtaassa tilassa.

Organisoitua puolustusta vastaan hyökätessä (pelin avaaminen) puhumme salibandyssa järjestäytyneestä hyökkäyksestä (JH). JH-tilanteissa tilan käytön optimoinnin tavoitteena on synnyttää vastustajan puolustusalueelle laadullinen ylivoima. Laadullisen ylivoiman keskeinen periaate on, että joukkueen vastaanottavien pelaajien sijoittuminen vastustajaan nähden on edullinen. Merkittävin tavoite on, että vastustajaan nähden luodaan etu seuraavalle toiminnolle tai valinnalle. Käytännössä pelaaja on sijoittunut niin, että tullessaan pallolliseksi on edellytykset tehdä peliä edistäviä valintoja. Laadullinen ylivoima mahdollistaa laadukkaan suoran hyökkäyksen tai pallonhallinta hyökkäyksen.

Järjestäytyneen hyökkäyksen avainasiat:

  1. Pelin rytmittäminen
    • Kontrolloi pelitempoa JH-vaiheessa
      • Nopeuta pelitempoa, kun pääset käyttämään tilaa eteenpäin kohti hyökkäysaluetta.
      • Hidasta tempoa ja käytä tilaa, kun et pääse eteenpäin kohti vastustajan maalia.
  1. Vastustajan 1-tason taakse tai puolustusryhmityksen/-muodon sisään pelaaminen, mikä lisää mahdollisuuksia tilan optimointiin ja sitä kautta maalinteon todennäköisyyden kasvattamiseen tai antaa pelin hallintaan enemmän vaihtoehtoja.
    • Vastaanottavien pelaajien sijoittuminen hyökkäysalueella suhteessa vastustajaan huomioiden tila ja aika määrittävät mahdollisuuden saavuttaa laadullisen ylivoiman.

Seuraavien videoklippien avulla on pyritty havainnollistamaan laadukkaan hyökkäyspelin takana olevat ilmiöt, joita nostin tässä artikkelissani esille.

Esimerkkejä kollektiivisesta tilankäytön optimoinnista, jotka mahdollistavat laadullisten ylivoimatilanteiden synnyttämisen sekä antavat mahdollisuuden pallonhallintaan esimerkiksi johtoasema pelaamisessa.

Hyökkäyspelin laadukas toteuttaminen ei synny pelkän luovuuden varassa, mutta ei myöskään pelitavan kaavaisesta toteutuksesta. Valmentajalla täytyy olla ymmärrys pelin isosta kuvasta, josta johdetaan pelitavan periaatteita niin hyökkäys- kuin puolustuspeliin. Oman näkemykseni mukaan pelitavan tärkein tehtävä on auttaa pelaajia havaitsemaan joukkuepelin kollektiivisia tavoitteita yhtenäisesti. Parhaimmillaan pelitapa antaa yksittäiselle pelaajalle informaatiota ”oikeiden valintojen” tekemiseen joukkuepelin tavoitteiden suunnassa. Huippusalibandyn tila-aikavaatimukset huomioiden pelitavan toteuttaminen edellyttää tarkoituksenmukaista ja nopeaa päätöksentekoa. Tämä ei ole mahdollista ilman ymmärrystä, mihin havainnointi tulee kohdentaa (mitä katsotaan). Havainto–analyysiprosessi auttaa ennakoimaan ennalta-arvaamattomia pelitilanteita. Tällä tavalla yksittäinen pelaaja kykenee luomaan etua suhteessa vastustajaan. Tämä heijastuu kollektiivisessa pelaamisessa pelin rytmin ja virtauksien hallintaan.

Salibandyn huippu-urheilupäivät pidetään Eerikkilässä 18.–19.5.2019. Tulevassa tapahtumassa peli on keskiössä. Aallonharjalla pelaaminen edellyttää jatkuvaa valppautta. Seuraavaan ajatukseen on hyvä kiteyttää pohdintani. ”Pelattavuus on hyve, jonka varassa laji aidosti kehittyy”. Lauseeseen kiteytyy pelin ja valmennuksen hienous ja haasteet.

Miikka Lamu

Valmennus- ja koulutuspäällikkö, FBA Floorball Academy
Valmennuspäällikkö, Salibandyliitto

 

Nuori suomalaisjalkapalloilija ulkomailla – millaista se on?

 

Olen viime aikoina saanut lukea SHA Elite -toiminnassa toteutettujen kyselyjen kautta satojen suomalaisten nuorten jalkapalloilijoiden uratavoitteista. Suurin osa pelaajista tavoittelee pelaavansa uransa huippuvaiheessa ulkomailla ammattilaisena. Yhä useampi pelaaja siirtyy ulkomaille jo nuorena, 16-vuoden iässä. Minkälaisen maailman pelaajat ulkomailla kohtaavat? Miten harjoittelu, pelaaminen, muu elämä, valmentajien ja muiden pelaajien toiminta eroaa suomalaisesta toimintaympäristöstä?

Näihin kysymyksiin meillä kaikilla jalkapallon parissa toimivilla on jonkinlainen näkemys ja mielipide. Halusin kuitenkin kysyä asiasta niiltä, jotka erot parhaiten tuntevat eli ulkomaille siirtyneiltä nuorilta suomalaisilta pelaajilta. Haastattelin asiaan liittyen viittä nuorena ulkomaille siirtynyttä poikaa ja kahta tyttöä. Pelaajat ovat syntyneet vuosina 1999–2002 ja pelaavat Englannissa, Hollannissa, Italiassa, Ruotsissa ja Saksassa. Pelaajat vastasivat alla oleviin kysymyksiin sähköpostin välityksellä marraskuussa 2018.

 

  1. Mieti normaali harjoitusviikkoasi nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot viikkotasolla laji- ja oheisharjoittelun määrässä? Mitkä ovat keskeisimmät erot arkielämässä (eläminen aamusta iltaan)?
  2. Kuvaa normaali arkipäiväsi ulkomailla alkaen aamuherätyksestä päättyen nukkumaan menoon illalla.
  3. Mieti yksittäistä jalkapalloharjoitusta nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot harjoitusten sisällöissä, intensiteetissä ja kuormittavuudessa? Mitkä ovat keskeisimmät erot valmentajien toiminnassa? Mitkä ovat keskeisimmät erot pelaajien tasossa ja toiminnassa?
  4. Mieti pelaamiasi pelejä nyt ulkomailla ja aikaisemmin Suomessa. Mitkä ovat keskeisimmät erot pelien tasossa, intensiteetissä ja kuormittavuudessa? Mitkä ovat keskeisimmät erot peliin valmistautumisessa ja pelin jälkeisessä toiminnassa? Mitkä ovat keskeisimmät erot valmentajien ja pelaajien toiminnassa?
  5. Kuvaa oman kehittymisprosessisi suunnittelua ja seurantaa ulkomailla. Miten asetatte tavoitteita kehittymiseesi viikko-, jakso-, vuositasolla tai pidemmällä aikavälillä? Miten seuraatte kehittymistäsi ja tavoitteiden saavuttamista? Kuinka usein ja kenen kanssa keskustelet tavoitteistasi ja kehittymistäsi? Eroavatko nämä toimintatavat jotenkin siitä, miten asioita tehtiin Suomessa?

 

Pelaajilta saamieni vastausten kautta esiin nousi viisi valmennuksellista teemaa:

  1. Harjoittelu
  2. Kilpailullisuus
  3. Fyysisyys
  4. Vaatimustaso
  5. Kehittymisprosessit

 

Näiden teemojen alle olen koonnut pelaajien kokemuksia toiminnan eroista Suomessa ja ulkomailla. Jokaisen otsikon alla on suoria lainauksia pelaajien vastauksia ja lyhyt yhteenvetokappale.

Harjoittelu

Pelaajien kokemuksia:

”Keskeisimmät erot laji- ja oheisharjoittelun määrässä on etenkin yksilöllisten taitojen ja fysiikan treenaaminen. Harjoitusmäärätkin ovat ehkä hieman korkeammat, mutta harjoittelu viedään yksilöllisellä tasolla pidemmälle kuin Suomessa”

”Joukkueharjoituksien määrässä ei eroa Suomeen, mutta täällä on viikoittain enemmän yksilötreenejä”

”Täällä luotetaan omaan tekemiseen niin paljon, ettei vastustajaa käydä sen kummemmin läpi, esim. Pelipäivänä on koko viikon ainut palaveri vastustajasta, kun suomessa käydään melkein koko viikko vastustajaa läpi treeneissä/palavereissa.”

”Suomessa pelataan yleisesti vähemmän pelejä maaleihin, eivätkö valmentajat usein keskeytä pelejä, vaan enemmänkin puhuvat kentän laidalta. Harjoituksissa useampi pelaaja on taitavampi kuin suomessa”

”Useammat treenit kuin Suomessa. Treenien taso kovempi. Ei vain tulla treenaamaan, vaan haluaa-pitää kehittyä. Niin useat treenit, ettei jää vapaa aikaa niin paljon kuin Suomessa. Treeneihin ei tarvitse käyttää matkustus aikaa koska kentät ovat vieressä.”

”Esim. tänään maanantai: 7.45 herätys, 8.20 lähtö treeneihin. Treenit 10.30, lounas n. 12.30, 14.00 sali, 15.30 kieltä, kotona n. 17.00, Ruoka 18.00, ja illan otan iisisti, lepäilemässä vain. N 22.30-23 nukkumaan”

“Harjoittelumäärä: Joukkueharjoituksien määrässä ei eroa Suomeen, mutta täällä on viikoittain enemmän yksilötreenejä. Tietyille pelaajille kohdistettuja treenejä (esim. viikoIttain 2 salitreenit ja 2-3 treenit kentällä) 

“Arkielämä: Ei enää perinteistä superaikaisin heräämistä ja aamutreeneihin/kouluun lähtöä. Aamutreenit vasta klo 10 aikaan (jos koulupäivä, niin käydään ensin pari tuntia siellä ja sitten tullaan treenaamaan välillä). Ruoka erilaista. Suunniteltu hyvin urheilijan arkeen sopivaksi. Herkutellakin saa kohtuudella kerran viikossa (yleensä pelien jälkeen viikonloppuna).” 

Yhteenveto

Pelaajien kokemukset ulkomailta kertovat, että joukkueharjoittelun määrä on suurin piirtein samalla tasolla Suomessa ja ulkomailla. Harjoitteluun laatuun liittyviä eroja ovat:

  • harjoittelun suurempi yksilöllisyys
  • kovempi intensiteetti ja vaatimustaso.

 

Lisäksi ulkomailla päivät on rakennettu urheilun lähtökohdista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että treenataan kaksi kertaa päivässä ja treenien välissä opiskellaan muutaman tunnin ajan. Kokonaiskuormituksen kannalta olennaista on, että aikaa ei mene ylimääräiseen matkustamiseen, vaan sekä urheilu että koulu toteutetaan samassa paikassa.

 

Kilpailullisuus

Pelaajien kokemuksia:

”Isoimmat erot syntyvät halusta voittaa, ja pelipaikkojen kilpailusta. Loppupelejä ei saa ikinä hävitä, muuten tulee paskaa niskaan valmentajilta ja omilta pelaajilta.”

”Jokaisessa harjoituksessa pitää antaa 110%, ja olla paras.

”Harjoittelun ero ei ole iso, täälläkin treenataan kovaa, mutta ainoa mikä täällä on se kovuus ja kilpailu on paljon isompi”

”Minun pitää näyttää joka pelissä, että olen hyvä. En mieti hirveästi mitä muut ajattelevat, pelaan vain omaa peliäni.”

”Kilpailu on kovaa”

Yhteenveto

Yksi selkeimmistä eroista Suomessa ja ulkomailla on kilpailun määrä. Pelaajat kokevat, että ulkomailla voittamisen halu ja kilpailu pelipaikoista on merkittävästi suurempaa kuin Suomessa. Tämä johtaa siihen, että joka päivä pitää harjoituksissa antaa kaikkensa ja näyttää olevansa paras. Tämä taas tekee jokapäiväisen harjoitusympäristön kilpailusuuntautuneeksi ja vaativaksi, jolloin pelaajat ruokkivat joka päivä myös toistensa kehittymistä. Kilpailutilanne myös haastaa pelaajia kehittymään, sillä jos kehitystä ei tule toivotulla tavalla, edessä on vaihtopäivät.

Vaatimustaso

Pelaajien kokemuksia:

”Jokaisessa harjoituksessa pitää antaa 110%, ja olla paras. Esim. Suomessa syöttötreeneissä saatetaan syötellä löysällä tempolla ja vähän sinnepäin, kun täällä taas joka ikinen syöttö pitää tulla kovaa kuin laukaus, oikealle jalalle, oikeaan aikaan. Ensimmäisen kosketuksen pitää olla timanttinen, ja kaikki pitää tehdä täydessä juoksuvauhdissa. Vaatimustaso valmentajilla ja myös pelaajilla, on paljon kovempi kuin Suomessa. Uskon että tämä, on suurin ero miksi Suomessa ei pärjätä niin hyvin kuin maailmalla jalkapallossa, eli päivittäisen tekemisen vaatimustaso.”

”Mennään kentälle ja meillä on aina omat valmentajat, jotka auttavat meitä parantumaan siinä missä on huono ja ne kertovat yleensä, miten se tehdään ja kuinka paljon pitää harjoitella. Täällä se taso on todella korkea verrattuna Suomeen, koska kaikki on todella taitavia ja hyviä. Pitää olla tehdä kaikki 100%.”

”Pitkiä palloja ja roiskaisuja täällä ei hyväksytä. Pelejä pitää dominoida omalla pelitavalla. Myös tämä liittyy vaatimustasoon treeneissä, mikä heijastuu suoraan peleihin.”

“Valmentajat odottavat peleistä vahvasti sitä, mitä on viikolla treenattu ja pysymään niillä paikoilla, joilla valmentaja haluaa, että pelaaja on.” 

”Treenikuri on kova ja meno ammattimaisempaa.”

”Yksittäisissä harjoituksissa huomaa selvän eron suomalaisten treeneihin. Kun valmentaja kutsuu pelaajat koolle, keskittyminen treeneihin alkaa, eikä kukaan pelaaja höpöttele enää mitään.”

”Valmentajat vaativat enemmän pelaajilta”

Yhteenveto

Toteutetuissa haastattelussa jokainen pelaaja toi esille tavalla tai toisella kovemman vaatimustason ulkomailla. Pelaajat kuvaavat valmentajien vaativan aktiivisesti laatua yksittäisissä taitosuorituksissa ja pelitapaan liittyvissä asioissa. Valmentajat kertovat, mitä asioita odottavat pelaajilta, miten asioita voidaan kehittää ja sitten myös vaativat pelaajien tekevän asioita halutulla tavalla. Kokonaistoiminta on ammattimaisempaa, kuri kovempi ja keskittyminen valmentajan kuuntelemiseen itsestään selvää. Motivoituneet pelaajat luovat myös itse oman kehittymisen halunsa ja asenteensa kautta vaatimustason harjoituksiin.

 

Fyysisyys

Pelaajien kokemuksia:

“Joukkue taitotasoltaan tasaisempi. Joukkueen heikoinkin pelaaja on todella hyvä pelaaja. Pelaajat fyysisiä/urheilullisempia kuin Suomessa. ”

”Pelit täällä on paljon kovempia. Täällä saa pelata todella kovaa ja myös intensiteetti on paljon korkeampi ja pitää keskittyä koko ajan.”

”Peleissä on nopeampi tempo samasta syystä kuin harjoituksissa. Pelaajat ovat taitavampia ja paremmassa fyysisessä kunnossa. Täten pelit ovat myös raskaampia. Myös pelityyli on aggressiivisempi kuin Suomessa suurimmalla osasta joukkueista”

“Peleissä pitää juosta paljon enemmän kuin Suomessa. Ei ole aikaa turhille kosketuksille.” 

”Harjoituksissa on yksinkertaisesti nopeampi tempo, koska pelaajat ovat taitavampia. Sisällössä ei ole merkittäviä eroja mielestäni. Valmentajien toiminta on aina yksilöllistä, joten sitä on vaikea määritellä. Jokainen pelaaja on hyvällä taitotasolla ja fyysisessä kunnossa, jota kaikki pelaajat Suomen joukkueissa ei välttämättä ole.”

”Treenien tempo on kovempi, mikä lisää kuormittavuutta. Toisaalta treenit ovat usein paljon lyhyempiä kuin Suomessa. Pelaajat ovat teknisesti taitavampia kuin suomalaiset ihan perusasioissa, joten kaikki pitää tehdä nopeammin. Pelaajien taktinen osaaminenkin on parempaa. Pre-seasonilla juoksemme melkein joka treenien jälkeen intervallijuoksuja kentän pituussuunnassa. Niihin käytämme aikaa noin vartin. Pelaajat, jotka eivät pelaa niin paljon kaudella harjoittelevat usein pelipäivän jälkeen enemmän ja pelaavat tempopelejä.” 

”Pelien intensiteetti on kova. Pelissä tarvitsee tehdä paljon töitä ja juosta useita kilometrejä enemmän kuin Suomessa. Kaikki asiat pitää tehdä nopeammin, koska aikaa on vähemmän pelitilanteissa.”

”Tempo peleissä on kovempi; kovemmat pelit, vastustajat kovempi tasoisia.”

Yhteenveto

Pelaajien kokemusten mukaan suurin ero harjoittelussa Suomen ja ulkomaiden välillä on kovempi intensiteetti harjoituksissa ja peleissä ulkomailla. Pelaajat kokevat, että pelaajat ovat ulkomailla fyysisempiä, taitavampia ja kilpailullisempia, mikä nostaa automaattisesti treenien ja pelien tempoa ja kuormittavuutta. Aikaa ja tilaa on vähemmän, joten asiat pitää tehdä nopeammin. Juoksumäärät treeneissä ja peleissä ovat isompia ulkomailla kuin Suomessa.

 

Kehittymisprosessit

Pelaajien kokemuksia:

“Suomessakin asetettiin tavoitteita. Seurattiin vähän harvemmin, mutta se toimi myös minua hyvin motivoivana.” 

”Täällä se on enemmänkin itsestään kiinni, haluatko kehittyä. Valmentajat ja fysiot antavat tilaa pelaajalle, jotta pelaajat päättäisivät itse tavoitteistaan, ja kehittymisestään. Pitää itse tulla nykimään hihasta, jos haluaa itse apua johonkin tiettyyn juttuun. Tietysti valmentajat antavat neuvoja ja ohjeistavat treeneissä ja peleissä, mutta yksilöllisesti pitää olla itse valmis ottamaan vastuuta omasta kehittymisestään. Myös kehityspalavereja on huomattavasti vähemmän mitä Suomessa.”

”Katsotaan yhdessä mitä tein hyvin ja mitä en tehnyt hyvin ja mitä pitää parantaa. Kyllä siinä kehittyy ihan sikana pelaajana, kun tietää mitä pitää harjoitella ja mitkä ovat vahvuuksia”

”Keskustelen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta lähes viikoittain ns. talenttivalmentajan kanssa. Käymme läpi klippejä jne. Toimintatavat ovat intensiivisempiä kuin Suomessa, mutta loppujen lopuksi oma kehitys on vain ja ainoastaan pelaajan omalla vastuulla. Seurani tosin tarjoaa tähän erinomaiset puitteet”

”Ulkomailla ei keskitytä niin paljon yksilöiden kehittämiseen. Joukkueen kehittyminen menee yksilöiden edelle. Joudun miettimään tavoitteitani itse. Kysyn välillä apua Suomesta vanhoilta valmentajiltani. Tavoitteita ei kyselty eikä mitään suunnitelmia tehty ensimmäisellä kaudella. Kun uusi valmentaja tuli, hän halusi jutella tavoitteistani ja antoi tehtäväksi tehdä niistä suunnitelman. Katsoimme sen sitten yhdessä läpi ja juttelimme paljon tavoitteistani.”

”Ulkomailla oman kehityksen seuraaminen ja varmistaminen jää enemmänkin omalle vastuulle.”

”Puolivuosittain otetaan kuntotesti ja juoksutesti. Kehitystä seurataan koko ajan peleissä ja se vaikuttaa jatkomahdollisuuksiin.”

Yhteenveto

Pelaajien vastauksista nousee esille itseohjautuvuuden ja pelaajan oman vastuun merkitys omassa kehittymisprosessissa. Valmentajat auttavat pelaajia kehittymisessä, mutta pelaajan on oltava itse kiinnostunut omasta tekemisestään ja kehittymisestään. Olennaista on, että pelaajilla on tavoitteet ja kehittymistä tavoitteiden mukaisessa toiminnassa seurataan. Aiemmin esille tullut kilpailullisuus ohjaa kehittymisprosessia luonnollisesti, koska jos pelaaja ei kehity riittävästi, jonossa on iso joukko pelaajia tulossa hänen tilalleen.

Lopuksi

Kirjoituksen tarkoituksena oli tuoda esille suomalaisten nuorten ulkomaille siirtyneiden pelaajien kokemuksia harjoittelusta ja elämästä ulkomailla, ja sitä kautta herättää ajatuksia/ keskustelua siitä, miten voimme lapsuus- ja nuoruusvaiheessa kehittää toimintaamme niin, että se tukee yhä paremmin pelaajien kehittymistä ja valmistautumista elämään jalkapalloammattilaisena ulkomailla.

Suuri joukko pelaajia Suomessakin tavoittelee unelmaa jalkapalloammattilaisuudesta, joten sekä pelaajien että heidän kehityksestään/ kasvatuksestaan vastaavien henkilöiden on tärkeä ymmärtää, millainen maailma nuoria pelaajia ulkomailla odottaa. Toivottavasti tämä kirjoitus osaltaan lisäsi tätä ymmärrystä.

 

 

 

 

 

 

Hannele Forsman
Eerikkilän valmennuskeskuksen kehityspäällikkö

 

 

Huippu-urheilun vaatimusten mukainen toiminta lapsesta aikuiseksi

Eerikkilän valmennuskeskus on vuodesta 2011 asti keskittynyt huippu-urheiluvaatimusten mukaisen toiminnan kehittämiseen jalkapallossa ja salibandyssa lapsista aikuiseksi yhteistyössä seurojen ja lajiliittojen kanssa. Paljon hyvää on tapahtunut, ja tapahtumassa. Töitä on kuitenkin vielä paljon jäljellä. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan ja toisaalta kirkastamaan sitä, mitä huippu-urheilun vaatimusten mukainen toiminta on oikeasti päivittäisessä toiminnassa ja missä menemme niiden suhteen käytännössä.

Yleisiä lähtökohtia huippu-urheilun mukaiseen toimintaan

Suomalaisessa urheilukeskustelussa useimmiten unohtuu ne yleiset periaatteet, mitä huippu-urheilussa menestyminen edellyttää. Huippu-urheilu ei ole kaikkia varten eikä se ole kompromissien tekemistä. On ymmärrettävä mitä tavoitellaan ja minkälainen on kansainvälisen tason huippupelaaja nyt ja tulevaisuudessa.  Asioiden kehittämistä ja toteuttamista pitää perustaa faktoihin eikä mielipiteisiin. Toisaalta kehittämistä sekä tavoitteiden saavuttamista on perustettava todennäköisyyksiin ei poikkeuksiin.

Tulokulmana asioihin pitää olla huippu-urheiluvaatimusten mukainen toiminta, ei dropout-ilmiö – osa lopettaa joka tapauksessa kaikilla elämän aloilla, eri harrastuksissa. Edellä mainittu tarkoittaa, että potentiaaliset/lahjakkuudet pitää tunnistaa paremmin, jotta vähiä resurssejamme voidaan kohdentaa tehokkaammin. Meidän on pystyttävä kehittämään pelaajia samassa kehitysaikataulussa kuin muut maat. Meidän on tiedettävä mitä pitää olla eri ikävaiheessa, jotta ennuste pysyy hyvänä.  Raadollisin asia kuitenkin on se, että meidän on tehtävä vähintään yhtä paljon töitä kehittymisen eteen kuin muissa maissa.

Kovat asiat, joissa emme voi tinkiä

  1. Valintakriteerit

Meillä pitää olla erittäin selvät valintakriteerit, jotka ovat johdettu faktoista. Minkälainen on potentiaalinen urheilijan alku eri kehitys-/ikävaiheissa, jolla on mahdollisuudet kansainväliselle tasolle aikuisena? Tai ihan samalla tavalla, minkälainen on se valmentaja tai valmennuspäällikkö, joka osaa oman hommansa seurassa tai joukkueen valmentajana, että syntyy toimintaympäristö, jossa pelaaja voi oikeasti kasvaa ja kehittyä? Osatekijöinä edellä mainittuun on sitoutuminen, kasvun asenne sekä lajiin ja urheiluun liittyvät perusvalmiudet laaja-alaisesti. Valmennus-/valmentautumisprosessi värittyy suunnitelmallisuudelle ja dokumentoinnille tuloksena päämäärätietoista toimintaa. Se tarkoittaa jatkuvaa prosessia, jossa analyysin- tavoiteasetannan-toteutuksen-kehittymisenseurannan kautta syntyy koko ajan syvenevää osaamista, toimintatapoja sekä todennettavaa kehitystä. Toiminnassa on  ”kehittäviä ärsykkeitä päivittäisessä arjessa”, se edellyttää tasoryhmiä, tasalaatuisia ryhmiä, korkeaa tavoitteista johdettua vaatimustasoa sekä kilpailullisuutta.

  1. Kokonaisvaltainen kehittäminen ja kehittymisen seuranta

Toiminnassa on kokonaisvaltaisen kehittämisen ja kehittymisen seurannan ote. Menestyksen mahdollisuuden synnyttäminen edellyttää, että fyysiset ominaisuudet saadaan tasolle, joka antaa suoritusreserviä harjoitteluun ja pelaamisen. Meillä ei ole tämä asia kunnossa yleisesti ottaen.  Lajiosaamisen kehittäminen ja sen todellinen kehittymisen seuranta. Tämä tarkoittaa teknis-taktisten valmiuksien tilaa kollektiivisessa toiminnassa, omassa pelipaikka- ja pelitilannerooleissa kansainvälisen tason tila-aikavaatimuksissa. Tähän tarvitaan merkittävää valmentajien ja pelaajien osaamisen kehittämistä sekä kehittymisen seuranta faktojen keräämistä sekä kykyä tulkita niitä oikein, johtaa ja toteuttaa faktojen pohjalta päivittäisen arjen tekemistä. Kaiken kaikkiaan kaikilla valmennuksen osa-alueilla tulisi kolmen kuukauden välein katsoa kehittymisen seurannan kautta peiliin nähdäkseen, onko harjoittelu ja kokonaistoiminta kehittänyt pelaajia vai ei.

Me tarvitsemme vaikuttavampaa ”pelaamaan oppimista” ja se ei ole yksin pelaajista kiinni.  Puhtaasti pelaajan näkökulmasta katsottuna, pelaajalla pitää olla selkeä pelaamisen liittyvä vahvuus, jonka varassa kansainväliselle kentille voi kurkottaa. Miksi suomalainen pelaaja haluttaisiin ulkomaille ellei hänellä ole jotain timantiksi hiottavaa vahvuutta, joka antaa lisäarvoa kansainvälisen tason toimintaympäristöön?

  1. Harjoittelun ja pelaamisen laatu ja määrä

Kun puhumme harjoittelun ja pelien määrästä ja laadusta, niin olemassa olevat faktat ovat: Suomalaisessa joukkueurheilussa harjoitellaan merkittävästi vähemmän kuin eri yksilölajien valmentautumisessa. Tämä koskee toimintaa kaikissa ikäluokissa sekä erityisesti se liittyy myös yleiseen kokonaisliikunnan määrään. Suomesta ei syntyisi ainoatakaan yksilölajien kansainvälisen tason urheilijaa, mikäli niissä harjoiteltaisiin määrällisesti kuten harjoitellaan keskimäärin suomalaisessa joukkuepalloilukulttuurissa. On täysin selvää, että joukkuepalloiluissa oleellista on laji ja lajin teknis-taktiset valmiudet. Kuitenkin meillä on iso osa valmentajia, jotka eivät oikeasti ymmärrä joukkuetaitolajissa menestymisen fyysisiä vaatimuksia. Fyysisiä valmiuksia ei osata kehittää osana lajiharjoittelua (teknis-taktisten valmiuksien ohessa) tai ei osata yhdistää lajin taitoharjoittelua ja fyysistä erillisharjoittelua järkeväksi kokonaisuudeksi kokonaiskuormittumisen, ominaisuuksien kehittämisen tai tason säilyttämisen lähtökohdista.

Pelien määrä Suomessa ei ole ongelma. Haaste on pelien laatu.  Tämä laatuhaaste tulee esille 1) minkä tasoisten vastustajien kanssa pelataan ja ennen kaikkea 2) minkälainen juoni on harjoittelusta peleihin: mitä kollektiivisia ja/tai pelipaikkakohtaisia tavoitteita meillä on ollut harjoittelussa ja miten me niitä jalkautamme ja seurataan itse peleissä. Me kaikki ymmärrämme, että pelaaminen sinänsä opettaa meille tiedostamattomasti pelaamisen elementtejä. Kuitenkin on niin, että sen rinnalla on oltava juonellista pelaamaan oppimista, niin joukkueen kollektiivisen toiminnan kuin myös pelaajan pelipaikkakohtaisen pelitilanneroolien näkökulmasta.

  1. Kasvu kansainvälisyyteen

Kansainvälisestä näkökulmasta katsoen suomalainen jalkapallopeli on iästä riippumatta pelinopeuden osalta pääasiassa hidasta.  Suomalainen jalkapallopeli ei välttämättä anna kehittäviä ärsykkeitä riittävästi pelaajan teknis-taktisten valmiuksien kehittymiseen vaativiin tila-aika vaatimuksiin.  Syyt tähän ovat teknis-taktisissa ja fyysisissä valmiuksissa sekä niiden oppimaan saattamisessa.

On selvää, että meidän pitää kansainvälistyä. Tämä tarkoittaa, että pelaaja joukkueen jäsenenä ensin tutustuu toimimiseen ulkomailla niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Tähän on jo nyt riittävät mahdollisuudet niin seurajoukkue- kuin maajoukkuetasollakin. Seuraava vaihe on yksin tai tukihenkilön avustamana tutustua ja oppia elämään kansainvälisessä toimintaympäristössä vähitellen. Hyvä on myös heti ymmärtää, että kansainvälistymisen yksi keskeinen osa on kyetä kommunikoimaan vieraalla kielellä.

  1. Kokonaiskuormituksen hallinta

Kokonaiskuormituksen hallinta on yksi keskeisimmistä haasteistamme. Ensimmäisenä nousee esiin urheilulliset elämäntavat. Syöminen ja nukkuminen eivät ole meillä riittävästi hallinnassa lapsi- ja nuorisovaiheessa, ja se syö pohjaa arjen koulutyötä sekä urheilulta. Samoin lapsemme ja nuoret ovat päivittäin 2–4 tuntia ”matkalla” johonkin ja se on pitkässä juoksussa kuluttavaa.

Koulun ja urheilun yhdistäminen on joukkuelajissa edelleen erittäin haastavaa. Kysymys ei ole siitä, kuinka koulusta pääsee harjoittelemaan. Kysymys on siitä, että miten päivittäin pelaaja kuormittuu jo matkustamisesta kodin, koulun ja harjoittelupaikkojen välillä tai siitä, miten pelaaja menestyy sekä koulussa että harjoituksissa paremmin. Tämä vaatii ihan uudenlaista ajattelua meiltä kaikilta.

Aivan samalla tavalla meidän tulee kehittää yhteistä näkemystä sekä yhteistoimintaa merkittävästi paremmaksi pelaajan kokonaisvaltaisessa eteenpäin viennissä akselilla pelaaja-seuravalmentaja- kouluvalmennus-liittovalmennus. Tällä hetkellä voi olla niin, että kaikki yrittävät pelaajan parasta ja tuloksena voi kuitenkin olla hämillään oleva, epätietoinen ja väsynyt pelaajanalku, jolta on itseluottamus ja energia syöty.

Pehmeät asiat – jotka sen laadun pääasiassa ratkaisevat

Meidän yhteiset toimintatavat ja -periaatteet ovat laadun avaintekijöitä. Meillä kaikilla pitää olla kasvun asenne. Se tarkoittaa, että harjoittelu tekee mestarin – menestys tulee työn kautta.

Meidän pitää oikeasti sisäistää, että valmennus, toimiminen valmennustoimintaympäristössä, on ”ihmissuhdetyötä” ja tiimityöskentelyä. Se tarkoittaa kaikkien kunnioittamista ja arvostamista. Yksikertaisimmillaan se on sitä, että kun asioista on sovittu, niin ne myös tehdään ajallaan tai asioita työstetään oikeasti yhdessä ja päätetään yhdessä. Tämän kaiken perusta on siis kaksisuuntainen vuorovaikutus, jonka osat ovat kuunteleminen ja sanominen.

Urheilijan tulokulmasta toiminnassa pitää olla urheilijakeskeisyyttä ja toisaalta pitemmällä aikajänteellä urheilijalähtöisyyttä, joka tarkoittaa, että kasvatamme yhteistyötuloksena urheilijasta vähitellen oman kehittämisen moottorin.

Valmennusprosessin keskeisin ja myös se vaativin asia osaamiselle on, että voimme osoittaa kehittymistä päivittäisessä arjessa. Se synnyttää tasapainotunteita (iloa ja tyytyväisyyttä), jotka antavat meille energiaa jaksamiseen sekä tukee myönteisen elämisen elämistä.

Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin.

Kyösti Lampinen, Eerikkilän valmennuskeskuksen johtaja

Tule kuulemaan lisää aiheesta suomalaisen jalkapallon kehityspäiville 8.-9.12.2018 -> lisätietoa täältä >>

ARVOT JA TOIMINTAKULTTUURI – PUNAINEN LANKA VAI SANAHELINÄÄ?

 

Arvot ovat voimakkaita suunnannäyttäjiä ja parhaimmillaan ne toimivat majakkoina ohjaten toimintaa toivottuun suuntaan. Toimintakulttuuri puolestaan kuvastaa muun muassa hyväksyttyjä toimintotapoja, normeja, tavoitteita sekä toiminnan laatua. Arvojenmukaisen toiminnan ja toimintakulttuurin kehittämistä pidetään tärkeinä asioina, mutta liian usein asia jää kliseeksi tai vain puheen tasolle.

Eerikkilä on halunnut kehittää seurojen kanssa yhteistyötä ja olemmekin käyneet arvojenmukaisen toiminnan terävöittämisprosessin SHA-yhteistyöseurojen kanssa. Kirjoituksen tarkoituksena on avata arvojen mukaisen toiminnan merkitystä sekä tuoda konkreettinen esimerkki, kuinka seurat pystyvät luomaan samanlaisen prosessin omassa ympäristössään.

Arvolähtöinen yhteistyö kaiken lähtökohta

Valmennuksen yhtenä päätehtävänä on siirtää asiantuntijan eli valmentajan osaamista käytäntöön. Toimintakulttuuri ja arvot puolestaan ratkaisevat kuinka tämä prosessi toimii. Mikä tekee arvoista ja toimintakulttuurista haastavan on, että ne toimivat samalla mekanismilla kuin luottamus. Mikään näistä ei ole ilmoitusluontoinen asia, eikä muutos tapahdu hetkessä. Aivan kuten luottamus, niin myös arvot ja toimintakulttuuri vievät oman aikansa ja jos haluamme todellista muutosta ja kehitystä, niin edessä on useamman vuoden systemaattinen prosessi.

Eerikkilässä panostetaan jatkuvasti arvolähtöisen yhteistyön kehittämiseen. Osa sitä oli myös SHA-seurojen valmennuspäälliköiden kanssa toteutettu prosessi, jonka tarkoituksena oli antaa malli, miten voimme toimia tietoisemmin arvojemme mukaisesti päivittäisessä arjessa.

Eerikkilän arvot ovat: yhteistyö, tuloksellisuus, iloisuus sekä kunnioitus ja arvostus. Kuinka arvot näkyvät Eerikkilän toiminnassa? Yhteistyö seurojen kanssa on mahdollistanut järjestelmällisen prosessin, joka näkyy vuosikellosta. Yhteistyön avulla olemme päässeet tuomaan kokonaisvaltaisen valmennuksen järjestelmällistä ja faktaan perustuvaa tietoa seuroille. Tuloksellisuus näkyy kokonaisvaltaisen prosessin kehityksenä, jossa seurat saavat sparrausta toimintansa kehitykseen ympäri vuoden. Urheilijoiden kehitystä on mitattu ja seurattu vuosia ja yhteistyön voimin tulokset ovatkin kehittyneet useista eri näkökulmista (mm. fyysinen, psyykkinen ja tekninen).

Kuva 1: SHA-toiminta vuosikellossa

Iloisuus puolestaan näkyy joka päiväisessä yhteistyössämme. Iloisuus muodostuu pienistä joka päiväisistä asioista, kuten toisen ihmisen kohtaamisesta, positiivisestä asenteesta ja toimivasta yhteistyöstä. Työtä tehdään siis tosissaan, mutta pieni pilke silmäkulmassa. Kunnioitus ja arvostus näkyvät parhaiten ihmisten ja yhteistyön kunnioituksena. Ihmisiä ja heidän mielipiteitä huomioidaan ja kohdellaan reilusti. Eri mieltä saadaan olla, mutta on myös tärkeää pystyä perustelemaan oma mielipide. Yhteistyön kunnioittaminen voidaan tiivistää sovittujen asioiden tekemisenä ajallaan. Nämä arvot olivat lähtökohtana Eerikkilän ja SHA yhteistyöseurojen väliselle prosessille.

Prosessi

Miten Eerikkilän ja SHA-yhteistyöseurojen prosessi alkoi? Ensimmäiseksi osallistujat jaettiin neljään eri ryhmään ja jokaisella ryhmällä on A4-paperi, jossa lukee yksi neljästä arvoista. Yhdellä ryhmällä siis iloisuus ja toisella tuloksellisuus ja niin edelleen. Alun ideana on, että jokaisella ryhmällä on 5–10 minuuttia aikaa kirjoittaa asioita, mitä tämä arvo käytännössä tarkoittaa, tai miten se näkyy toimintana. Esimerkiksi urheilijan näkökulmasta tuloksellisuus voi näkyä keskittymisenä, sisukkuutena ja haluna kehittyä. Tämän jälkeen jokainen ryhmä kiertää kaikki neljä pistettä ja täydentää omia ideoitaan muiden kirjoitusten lisäksi.

Kun ryhmät ovat kiertäneet kokonaisen kierroksen ja palanneet takaisin ensimmäiselle pisteelle, seuraa uusi tehtävänanto. Ryhmille annetaan 5–10 minuuttia aikaa valita omasta mielestään tärkeimmät asiat kyseisen arvon kohdalta ja esitellä ne muille ryhmille. Tämän lisäksi ryhmä saa kertoa oman mielipiteensä nykyisestä tilanteesta. Jokaisen ryhmän tulee siis kertoa muille, kuinka tämä kyseinen arvo näkyy käytännössä, missä menee tällä hetkellä hyvin ja missä on vielä kehitettävää. Esityksen pituus on noin 5–10 minuuttia.

Ryhmät tulevat vuorotellen esiintymään ja esityksen tarkoituksena on myös herättää keskustelua. Jokaisen esityksen jälkeen, muut ryhmät saavat lisätä omia mielipiteitään ja kaikki esille tulleet asiat kirjataan ylös. Kun jokainen ryhmä on käynyt esiintymässä, on yhteistuloksena muodostunut prosessi, jossa osallistujat ovat itse päässeet luomaan arvojen mukaisia toimintatapoja, jotka tuodaan konkretiaan päivä-, viikko- ja kuukausitasolle. Esityksistä tehdään yhteenveto, johon osallistujat sitoutuvat allekirjoituksellaan.

Kuva 2. Sovittujen toimintatapojen yhteenveto

Miksi tämänkaltainen prosessi? Ensinnäkin asiaa voi lähestyä itsemääräämisteorian näkökulmasta. Kun valmentajat pääsevät itse osallistumaan ja vaikuttamaan tuleviin toimintatapoihin, sitouttaa se heitä jatkossa paljon enemmän kuin ylhäältä alas tullut käskytys. Valmentajat pääsevät yhdessä työskentelemään ja luomaan arvolähtöisiä toimintatapoja, joka lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toimii myös loistavana ryhmäytymisharjoituksena. Toimintatapana aktiivisemmat menetelmät, kuten toisten opettaminen, on todettu olevan paljon vaikuttavampi pitkäkestoisen oppimisen kannalta, verrattuna perinteisiin luentoihin ja keskusteluihin.

Kokonaisuudessaan prosessiin aloitukseen kuluu 1–3 tuntia ja sen jälkeen seuraa prosessin tärkeimmät vaiheet: seuranta ja analysointi. Toimintatapojen rakentamisen jälkeen on elintärkeää pitää prosessi elossa. Ilman systemaattista seurantaa ja analysointia prosessi unohtuu nopeasti ja sen vaikuttavuus laskee dramaattisesti. Koulutuksen jälkeen eräs seura tekikin edellä mainitun prosessin ja alkoi seurata arvojensa näkyvyyttä ja toimivuutta. Arvojen toimivuutta arjessa mitattiin kuuden viikon välein, jolloin seuran toimihenkilöt arvioivat omaa ja seuran toimintaa. Asteikko voi olla esimerkiksi (vihreä = hyvällä mallilla, keltainen = parannettavaa ja punainen = paljon parannettavaa). Tällä tavalle prosessi ei tule juurikaan viemään ylimääräistä aikaa, mutta vaikuttaa tietoisesti tapaan toimia, johtaa ja valmentaa.

Kirjoituksen myötä toivomme seurojen miettivän myös omien arvojen ja toimintatapojen päivitystä. Mikä on tämän hetken tilanne, missä ovat haasteet ja kuinka tilannetta terävöitetään? Kuinka arvojenmukainen toiminta näkyy pelaajissa ja valmentajissa? Missä valmentajat ja pelaajat tarvitsevat tällä hetkellä eniten tukea? Jos seuran arvo on esimerkiksi tuloksellisuus, niin pelaajan näkökulmasta yhtenä suurempana haasteena on kokonaiselämän hallinta. Kuinka voimme siis tukea tavoitteellista pelaajaa arvojemme mukaisesti? Pelaajalle voidaan tarjota tukea ja resursseja hyvinkin yksinkertaisella mallilla, mutta seurannan on tärkeää olla systemaattista. Tässä esimerkki miltä keskustelu malli voi osin näyttää:

Kuva 3: Esimerkki keskustelu malli

Mikä on siis tämän hetken tilanne seurassasi ja kuinka tilannetta voitaisiin terävöittää? Kuten Eerikkilän Valmennuskeskuksen johtaja Kyösti Lampisella on tapana sanoa: ”Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin”.

Aleksi Tossavainen
Kouluttaja / Koulutussuunnittelija
Eerikkilän Urheiluopisto

Lähteet:

Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The” what” and” why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological inquiry, 11(4), 227-268.

Lalley, J., & Miller, R. (2007). The learning pyramid: Does it point teachers in the right direction. Education, 128(1), 16.