20-vuotias LUOPAS-koulutus – tarinoiden täyteinen juhlapäivä

Aamu alkoi aurinkoisena Eerikkilässä ja erähenkisesti pukeutuneita nuoria sekä hieman varttuneempia henkilöitä alkoi virrata Frenckel-saliin. Erä- ja luontopasopiskelijat kokoontuivat yhteen juhlimaan koulutuksen 20-vuotista taivalta sekä tapaamaan niin oman, kuin muidenkin vuosikurssien opiskelijoita ja kouluttajia.

Aamu aloitettiin juhlallisuuksilla sekä virallisilla puheilla, mutta pian niiden jälkeen suunnattiin metsään nykyisen vuosikurssin suunnittelemalle rastiradalle. Pienikin jännitys kaikkosi nopeasti ja ryhmien jakauduttua metsän eri kolkkiin, alkoi tarinoiden kertominen puolin ja toisin. Tuoreimmat tarinat kerrottiin kuluvalta vuodelta ja vanhimmat kuultiin vuoden 1997-vuosikurssilaisten suusta. Hassua kyllä, edelleen löytyi samankaltaisuuksia retkiltä ja päästiin vertailemaan, miten asiat ovatkaan todellisuudessa muuttuneet – vai ovatko?

Rastien edetessä porukka tuli entistä tutummaksi toisilleen ja tunnelma oli rento. Riippumatoista kasatulla rastilla tunnelma muuttui niinkin rennoksi, että osa taisi hieman ummistaa silmiään ja nauttia Ruostejärven laineiden liplatuksesta päivän tohinan keskellä. ”Oli niin ihanaa vain pysähtyä hetkeksi.” Huikkasi yksi vuoden 2000-kurssin naisopiskelija.

Päivän aikana ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Mörskää, eli opiskelijoiden pientä asuinmökkiä muisteltiin haikein mielin ja ihmeteltiin sen tilalle rakennettavia hulppeita huviloita. ”Noihinko uudet opiskelijat muuttavat?” Vitsaili joku Mörskän entisistä asukeista.

Illallisen jälkeen saunat lämpenivät rannassa. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti laiturin nokkaa, jossa yksi, jos toinenkin kävi vuorollaan istuskelemassa ja kuuntelemassa tovereidensa kuulumisia. Osa hiipi suoraan saunan lauteille.

Saunavuorolla sai tehdä itselleen luonnontuotteista kasvonaamion ja jopa miehet innostuivat laittamaan tuota epäilyttävää virheää seosta kasvoihinsa. Uinti ja saunominen olivat selkeästi illan kohokohtia ja siellä viivyttiin pitkään. Vesi oli lämmintä ja kirkas ilta kruunasi nostalgisen tunnelman.

Saunan jälkeen viimeiset auringonsäteet nautittiin kanoottirannassa packrafting-esityksen ohessa. Nykyisen vuosikurssin Pelle Peloton Tomi, oli rakentanut itse kumilautan, jonka toimintaa hän esitteli kaikille kiinnostuneille. Jopa käsitöistään ja hulluista rakennelmistaan tunnettu Kartsa oli haltioissaan packraftingin saloista, ehkä näemme myös Kartsan seuraavan kerran laskemassa koskia itse tekemällään lautalla?

Onnelliset LUOPAS-opiskelijat katosivat aamulla herkullisen brunssin jälkeen jokainen omaan suuntaansa ja toivottelivat hyviä metsäretkiä. Tarinat 20 vuoden ajalta jatkaa nyt matkaansa sukupolvilta toisille.

Toivottavasti tavataan taas 10 vuoden kuluttua.

Teksti ja kuvat Eeva Mäkinen