Jalkapallo vaatii aikaista kiinnittymistä – SHA:n toiminta laajenee!
Perjantaina 17. toukokuuta 2013 |
Suomessa käydään, niin jalkapallopiireissä kuin yleensä urheilupiireissä, vilkasta keskustelua aiheista paljonko pitää harjoitella, monipuolisuus, montaako lajia pitää harrastaa, milloin pitää erikoistua. Yleisesti ottaen keskustelu jää kokoajan liian pinnalliseksi. Perustelut suuntaan tai toiseen eivät perustu faktoihin. Lisäksi erilaisista selvityksistä/ tutkimuksista vedetään painavia johtopäätöksiä kevyin perustein, kun on keskitytty vain johonkin taulukkoon, eikä ole perehdytty riittävästi selvitysten/ tutkimusten toteutustapaan ja sisältöihin.
Tässä alla on teille tutkimusfaktaa jalkapallosta sekä niiden pohjalta tekemiäni johtopäätöksiä. Toivon, että tämä avaa keskustelumahdollisuuksia teidän kaikkien omassa toimintaympäristössänne.
Tässä esittämäni tutkimusfaktat ovat esitetty 2012 julkaistusta Journal of Sport Sciences -lehdessä (Ford ym. The Developmental activities of elite soccer players aged under-16 years from Brazil, England, France, Ghana, Mexico, Portugal and Sweden). Artikkelissa kerrotaan seitsemän huippujalkapallomaan (Brasilia, Englanti, Ranska, Ghana, Mexico, Portugali, Ruotsi) nuorten eliittipelaajien harjoittelun ja pelaamisen määristä alle 16-vuotiaana. Tutkimuksessa oli mukana 328 pelaajaa, jotka olivat saaneet 16-vuotiaana sopimuksen huippuseuran akatemiaan. Mukana oli kuudesta maasta 50 pelaaja ja Ghanasta 28 pelaaja.
Jalkapallon tekemisen määrä alle 16-vuotiaana
Tutkimuksessa oli jalkapallo tekeminen jaettu kolmeen osaa: 1) omalla ajalla toteutettu vapaamuotoinen tekeminen, esimerkiksi pihapelit 2) tavoitteellinen jalkapalloharjoittelu joukkueen kanssa ja omalla ajalla 3) viralliset pelit. Kokonaisuudessa oli esitetty:"montako tuntia vuodessa näitä kolmea asiaa on tehty"
| Omalla ajalla |
Ohjattu tekeminen |
Pelit |
|
| keskiarvo-maksimi | keskiarvo-maksimi |
keskiarvo-maksimi |
|
| 6-vuotiaana |
200-400h |
100-230h |
20-80h |
| 10-vuotiaana |
200-350h | 210-380h |
50-100h |
| 12-vuotiaana |
180-300h | 350-500h |
60-100h |
| 15-vuotiaana | 90-200h | 450-550h |
80-100h |
- ( näissä tuntimäärissä on vähennetty ne tunnit, jolloin pelaaja on ollut vammautuneena/ lomalla)
Yllä mainitut vuotuiset tuntimäärät tarkoittavat suomalaisessa jalkapallossa vuoden aikana viikkotason harjoitteluna seuraavaa, kun 6 -vuotiaat harjoittelevat 40 viikkoa vuodessa, 10 -vuotiaat harjoittelevat 44 viikkoa vuodessa, 12 -vuotiaat harjoittelevat 46 viikkoa vuodessa ja 15 -vuotiaat harjoittelevat 48 viikkoa vuodessa.
| Omalla ajalla |
Ohjattu tekeminen |
Pelit |
|
| 6-vuotiaat |
5-10h | 2,5-5,75h |
0,5-2h |
| 10-vuotiaat | 4,5-8h | 4,7-8,6h |
1,1-2,3h |
| 12-vuotiaat | 4-6,5h | 7,6-11h | 1,3-2,2h |
| 15-vuotiaat | 2-4h | 9,5-11,5h | 1,6-2h |
Johtopäätöksiä:
- On selvää, että jos haluamme kehittää alle 16-vuotiaissa "samassa aikataulussa" pelaajia kuin muissa maissa niin meidän pitää harjoitella saman verran tai enemmän kuin muissa maissa
- On selvää, että jalkapalloharjoittelun määrä antaa raamin asioille. Se mahdollistaa kehittymisen. Ratkaisevaa sen jälkeen on toiminnan laatu, jossa avainasemassa ovat valmentajien pätevyys ja osaaminen sekä olosuhdetekijät.
- Jos emme pysty kehittämään pelaajia alle 16-vuotiaissa "samassa aikataulussa" kuin muissa maissa, niin syitä pitää etsiä erityisesti harjoittelun määrästä, valmennuksen laadusta ja talviharjoitteluolosuhteista.
- SPL:n valmennuslinjaukset ja SHA:n antamat suositukset harjoittelu- ja pelimääriksi eri- ikäisissä ovat linjassa muiden maiden toteutuksen kanssa, kun tavoitteena on kehittää pelaajia lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa, joilla on mahdollisuuksia olla omissa ikäluokissaan kv.tason pelaajia. SHA:n suositukset ovat 1) alle 10-vuotiassa 8 tuntia jalkapallon joukkueharjoittelua + 8 tuntia omalla ajalla jalkapallo tekemistä viikossa ja 2) alle 12-vuotiaissa 10 tuntia jalkapallon joukkueharjoittelua + 10 tuntia omalla ajalla jalkapallo tekemistä viikossa.
Muiden lajien harrastaminen
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten nämä seitsemän eri maan potentiaaliset 328 pelaajaa olivat osallistuneet muiden lajien tekemiseen sekä mitä nämä muut lajit olivat. Tutkimuksessa kysyttiin pelaajilta "minkä muiden lajien toimintaan he osallistuivat vähintään kolmen (3) kuukauden aikana säännöllisesti". Vastauksissa ei huomioitu ollenkaan koululiikuntaa, vaan kysymys oli toiminnasta kouluajan jälkeen esimerkiksi koripalloa pihalla, käyntiä uimahallissa, käyntiä voimistelu- tai yleisurheiluseuran harjoituksissa tai voimistelua, yleisurheilua kavereiden kanssa etc.
- Ikävälillä 6-12 -> keskiarvo 2 lajia - maksimi 4 lajia
- Ikävälillä 12-15 ->keskiarvo 2-3 lajia - maksimi 4 lajia
Ikävälillä 6-12 eli 6 vuoden aikana sekä ikävälillä 12-15 eli 3 vuoden aikana pelaajat olivat siis kokeilleet / harrastaneet säännöllisesti vähintään 3 kuukauden ajan keskimäärin kahta lajia päälajin jalkapallo lisäksi.
Yhteensä nämä 328 pelaaja olivat kokeilleet alle 16-vuotiaana 27 eri lajia. Eniten kokeillut (3 kk säännöllisesti) lajit olivat yleisurheilu (80 pelaajaa), uinti (62 pelaajaa), koripallo (44 pelaajaa), pöytätennis (37 pelaajaa), tennis (33 pelaajaa), käsipallo (32 pelaajaa), lentopallo (28 pelaajaa), judo/karate (29 pelaajaa), golf (28 pelaajaa), snooker/pool (23 pelaajaa) ja pyöräily (22 pelaajaa).
Johtopäätöksiä jalkapallo tekemisestä ja muihin lajeihin osallistumisesta:
- Jalkapallo on aikaisen kiinnittymisen laji, jossa jo lapsiurheiluvaiheessa pitää tehdä paljon töitä pallon kanssa, jotta jalkojen liitetaitovalmiudet pallon ympärillä antavat mahdollisuuden kehittyä huippupelaajaksi pallonhallintataitojen osalta. Tätä "jalkojen liiketaitovalmiudet pallon ympärillä" ei voi korvata millään muulla lajilla, jossa pelivälinettä ei käsitellä jaloilla.
- Jalkapallo on aikaisen kiinnittymisen laji, jossa jo lapsiurheiluvaiheessa on opittava pelaamaan. Peliä oppii vain pelaamalla. Pelissä pelaaja tekee jatkuvasti päätöksiä. Joka tilanteessa on aina ensin mentaalinen vaihe (havainto - analyysi - johtopäätös) ja sen jälkeen on vasta toimintavaihe. Jalkapalloilijalle voi hyvin olla tukilajina toinen peli (salibandy, koripallo, jääkiekko), joka tukee pelaamisen periaatteiden oppimista.
- On väärin sanoa, että lapsiurheiluvaiheessa pitää harjoitella useita lajeja. Parempi on sanoa, että lapsiurheiluvaiheessa on hyvä olla 1-2 tukilajia, joka joko pysyy kokoajan samana tai se vaihtelee eri vuosina.
- On väärin puhua että monipuolisuuden takaa usean lajin harjoittelu. Parempi on ensin ymmärtää, mitä monipuolisuus oikeasti on (taitavuuden osatekijät, elimistön eri järjestelmien kuormittuminen sekä sosiaaliset/vuorovaikutus valmiudet) ja sen jälkeen katsoa, miten se saadaan aikaiseksi yhden tai useamman lajin kautta ja/tai mitä rutiineita liitetään yhden lajin harjoittelun lisäksi, jotta tarvittavat "laaja-alaisen monipuolisuuden kehittymisärsykkeet"voidaan taata.
Epämääräisestä konkretiaan
- Suomalaisen urheilun ongelma ei ole lajivalinta tai erikoistuminen. Tämän asian hoitaa luonnollisella tavalla lasten oma halu, olosuhdetekijät, vanhempien kukkaro sekä almanakka. Meidän pääongelmat ovat, että " ei harjoitella riittävästi" ja"tehty harjoittelu ei kehitä urheilijoitamme"
- Kilpailla, harjoitella, harrastaa, kokeilla ja tutustua ovat ihan eri tason käsitteitä. On epämääräisesti sanottu, että jokainen suomalainen urheilija, joka on päässyt kv.tasolle, on harrastanut useita lajeja. Edellä mainittu on totta, mutta siitä on tehty aivan liian vahvoja johtopäätöksiä tietämättä ollenkaan minkä verran esimerkiksi aikaa on urheilijauran varrella käytetty eri lajeihin.
- Esimerkki konkretiasta, jota ei voi ymmärtää ja tulkita helposti väärin: " Lapsena harjoittelin ja kilpailin/pelasin seurassa jalkapallossa ja jääkiekossa. Sitten aika ei riittänyt enää molempiin ja keskityin vain jalkapalloon. Käytin näihin aikaa noin 20 tuntia viikossa ympäri vuoden. Koululiikunnassa tutustuimmeuseisiin lajeihin kertaluoteisesti ja sen seurauksena kokeilimme vapaa-ajalla kavereiden kanssa talvikuukausina muutamia kertoja uusia lajeja. Pysyväksi harrastukseksinoista kokeiluista meille jäi keskiviikkoillan keilailu. Jalkapallo seurassamme valmentajat kehittivät jalkapalloharjoittelun ympärille tukitoimet/ rutiinit, jolla varmistettiin niidenkin asioiden kehittyminen, jota jalkapalloharjoittelu ei takaa varmasti. Tähän käytimme aikaa viikoittain 5 x 30 minuuttia ympäri vuoden. Lisäksi teimme joukkueemme kanssa säännöllisesti kerran viikossa telinevoimistelua tai yleisurheilua. Kuukausittain kävimme jalkapalloharjoitteiden jälkeen uimahallissa uimassa sekä sen jälkeen pidimme uimahallin kokoustilassa joukkueen kuukausipalaverin."
- Olisikohan syytä keskittyä siihen, miten rakkaus liikuntaan/ urheiluun syntyy yhden lajin kautta ja sen seurauksena tulee into kokeilla ja harrastaa, harjoitella, kilpailla muissakin lajeissa?
- Olisiko syytä määrittää mitä oma laji takaa"monipuolisuuden kehittymisestä" ja johtaa siitä tarvittavat tukitoimet, niin tukilajien kuin päälajin harjoittelun yhteydessä tehtävien tukitoimienkin osalta?
Lopuksi
- SHA:n avoin haku yhteistyöhön määräajalle 7/2013-7/2015 päättyi seuroille 30.4.2013. Avoimen haun yhteydessä julkaistiin etukäteen myös valintakriteerit, joita oli kehitetty pilottivaiheen valintakriteereistä.
- Poikaseurojen puolella kaikki SHA:n yhteistyöpilotissa mukana olleet seurat haluavat jatkaa yhteistyötä SHA:n kanssa. Tyttöseurojen puolella neljästä pilottivaiheessa mukana olleista seuroista kolme on hakenut yhteistyön piiriin myös seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Lisäksi poikapuolen seurat ovat esittäneet, että SHA toiminta jatkuisi 99-syntyneiden poikien osalta, jotka alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt pilottivaiheen loppuessa tippuisivat toiminnan piiristä. Ehkä yllämainittu kertoo myös osaltaan siitä, että seurat ovat olleet kohtuullisen tyytyväisiä nyt päättymässä olevaan kahden vuoden pilottiin.
- Olemme saaneet erinomaisia hakemuksia uusilta seuroilta niin poika- kuin tyttöpuoleltakin. Varmaa on, että SHA:n yhteistyön piiriin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi otetaan enemmän seuroja kuin pilottivaiheeseen otettiin niin pojissa kuin tytöissäkin. SHA on tähän myös valmistautumassa resursoinnin osalta.
- Oleellista on muistaa, että SHA:n tavoitteena on kehittää yhteistyössä seurojen kanssa huippujalkapallon vaatimusten mukaista lasten ja nuorten jalkapallotoimintaa. Avainasia on laadun kehittäminen, niin pelaajien kehittymisen seurannan ja valmennuspäälliköiden ja valmentajien täydennyskoulutuksen sekä seurakäyntien avulla.
- Olemme päässeet yhteiseen hyvään alkuun seurojen kanssa. Meidän pitää kuitenkin edelleen kehittää toimintaa ja tehdä asioita yhdessä seuraavalla kaksivuotiskaudella laadukkaammin/ paremmin. Nykyisyys ei riitä.
- Uskon, että pilottivaiheessa käynnistetyn "SHA työryhmätoiminnan avulla", joka tulevaisuudessakin kokoontuu 8 viikon välein ja siinä on edustettuna liiton, piirien ja yhteistyöseurojen edustajat SHA henkilöstön lisäksi, me yhdessä onnistumme ratkaisemaan uusia haasteita, tuloksena kehittyviä pelaajia ja valmentajia, laadukkaampaa päivittäisvalmennusta seuroissa, uudenlaista yhteistyötä sekä myös menestystä pilkettä silmäkulmassa.
- Yhteistyöseurat kaksivuotiskaudelle 8/2013 - 7/2015 päätetään ja informoidaan 30.5.2013 mennessä.
Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin
Kyösti Lampinen
SHA johtaja
Naisten jalkapallon lajianalyysityö
Sunnuntaina 14. huhtikuuta 2013 |SHA:n blogi:
Jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa analyyttisen tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön. Lue koko naisten jalkapallon lajianalyysityö täältä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida naisten jalkapallon teknisiä ja taktisia ominaispiirteitä kolmella eri tasolla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään millainen on suomalaisen naisjalkapallon taso suhteessa kansainväliseen huipputasoon ja tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota. Samalla pyrittiin selvittämään, kuinka kansallisen tason ottelut eroavat teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista. Raportti itsessään on tehty englanniksi, mutta tähän tiivistelmään on pyritty nostamaan muutamia tärkeimpiä löydöksiä tutkimuksesta.
Analyysiin valittiin kolme ottelua naisten jalkapallon MM-kisoista 2011, kolme Suomen naisten A-maajoukkueen ottelua vuosilta 2011 ja 2012 sekä kolme kärkijoukkueiden välistä ottelua Naisten Liigasta kaudelta 2011. Analyysissa käytettiin kahta erilaista pelianalyysimallia. Teknisessä pelianalyysissa koodattiin kaikki pelaajien otteluissa tekemät tekniset puolustus- ja hyökkäyssuoritukset. Pelin teknisen puolen analyysiä syvennettiin lisäksi taktisella maalitilanneanalyysillä. Maalitilanneanalyysissä analysoitiin hyökkäystilanteet, jotka johtivat maalintekotilanteeseen tai sellaiseen murtautumiseen hyökkäyskolmannekselle, jossa maalitilanne olisi syntynyt mikäli viimeinen syöttö tai ratkaisu olisi onnistunut ("hukattu maalintekotilanne"). Näiden lisäksi jälkimmäinen analyysi sisälsi myös hyökkäyserikoistilanteet.
Tuloksista voidaan nostaa esiin muutamia mielenkiintoisia löydöksiä. Ensinnäkin havaittiin, että sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan pelaajat käyttivät pallollisiin suorituksiinsa enemmän aikaa verrattuna kansainvälisen huipputason pelaajiin. Ero pallonkäsittelynopeudessa oli havaittavissa jo kahden kosketuksen suorituksessa ja kasvoi edelleen, kun pelaajat käyttivät useamman kosketuksen pallollisen suorituksensa aikana. Lisäksi havaittiin, että syöttöjen kovuudessa suomalaispelaajat jäävät jälkeen kansainväliseen huipputasoon verrattuna. Mitä kovempi taso, sitä kovempia olivat myös pelaajien syötöt.
Tulosten perusteella onkin selvää, että naispelaajiemme taitoa ja pelikäsitystä tulee kehittää niin, että he kykenevät toimimaan tarvittaessa pallon kanssa nopeasti ja ovat siten valmiita suoriutumaan kansainvälisten otteluiden tempossa. On toki syytä muistaa, että vaikka nopeus pallollisessa suorituksessa ei sinällään ole aina itseisarvo, pelaajan tulee omata riittävät valmiudet toimia pallon kanssa tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti. Pelaajien syöttötaitoa, taktista osaamista ja pelikäsitystä etenkin ahtaassa tilassa ja prässin alaisena pelattaessa olisi syytä kehittää nousujohteisesti lapsesta alkaen, jotta he kykenevät toimimaan jatkossa paremmin kansainvälisten otteluiden pelitempossa.
Naisten Liigassa pelaajien syötöt suuntautuivat muita tasoja useammin eteenpäin, epäonnistuivat useammin, pallonhallintajaksojen pituus/joukkue oli lyhyempi ja yhden pallonhallintajakson aikana annettiin vähemmän syöttöjä kahteen muuhun analysoituun tasoon verrattuna. Lisäksi Naisten Liigassa suurempi osuus syötöistä suunnattiin hyökkäyskolmannekselle ja vähemmän syötöistä pelattiin keskialueella. Lisäksi keskialueelle pelatut syötöt epäonnistuivat Naisten liigassa muita tasoja useammin.
Tulokset antavat viitteitä siitä, että Naisten Liigassa (ainakin analysoidut) joukkueet pelaavat/joutuvat pelaamaan suoraviivaisemmin ja kykenevät harvoin pidempiin pallonhallintajaksoihin. Koska myös naisten jalkapallossa pallonhallinnan ja syöttötaidon osuus on tällä hetkellä korostuneessa asemassa kansainvälisellä tasolla, voidaan ilmoille heittää kysymys siitä, kehittääkö kotimaisen sarjamme suoraviivainen pelityyli naispelaajiemme teknistä osaamista ja antaako tämä riittävästi valmiuksia pelaajien kehittymiselle vastaamaan kansainvälisten otteluiden asettamiin haasteisiin.
Naisten maajoukkue hallitsi palloa vastustajaansa enemmän kahdessa heikompaa vastustajaa vastaan pelatussa maaottelussa (Valko-Venäjä ja Skotlanti). Huomattavaa on kuitenkin, että suurin osa tästä hallinnasta tapahtui syvällä omalla kenttäpuoliskolla tai keskialueella eikä niinkään hyökkäyskolmanneksella. Etenkin Suomen puolustajien syöttömäärät olivat analysoiduissa maaotteluissa suuria vastustajiin ja muihin tasoihin verrattuna. Pallonhallinnan voittaminen sinällään on hyvä tulos, mutta heikompia vastustajia vastaan palloa tulisi hallita myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla ja toisaalta pallonhallinnalla tulisi päästä myös nykyistä tehokkaammin murtautumis- ja viimeistelyvaiheeseen. Toisaalta taas ottelussa parempaa vastustajaa (Englanti) vastaan, Suomen pallonhallintaosuus oli pienempi ja syötöt onnistuivat huonommin vastustajaan verrattuna. Onkin selvää, että pelaajien taitotasoa tulee entisestään kehittää ja A-maajoukkuepelaajat tarvitsevat jatkuvasti kansainvälisesti tasokkaita otteluita, jotta tekniset ja taktiset suoritukset onnistuvat paremmin myös otteluissa kovempia vastustajia vastaan.
Naisten maajoukkueen pelaajilla syöttöjen, haltuunottojen, kuljetusten ja syötönkatkojen määrässä tapahtui selvä pudotus ottelun toisella puoliajalla. Vastustajalla vastaavaa ja yhtä suurta pudotusta suoritusten lukumäärässä ei havaittu. Yleensä palloa enemmän hallitseva joukkue (kuten Suomi 2/3 maaottelusta) ei joudu otteluissa fyysisesti niin kovalle rasitukselle ja täten suoritusten lukumäärän olisi voinut odottaa putoavan enemmän vastustajajoukkueen pelaajilla. Suomen pelaajien fyysisiä ominaisuuksia tulisikin entisestään kehittää, jotta pelisuorituksessa tapahtuvaa laskua voitaisiin vähentää ottelun toisen puoliajan aikana. Viimeaikoina julkaistut uutiset testitulosten paranemisista antavat tosin viitteitä siitä, että kehitystä tällä saralla on tapahtunut.
Sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan joukkueiden pääsääntöinen murtautumistapa analysoiduissa otteluissa oli keskitykset laidoilta, kun taas MM-kisojen otteluissa murtauduttiin enemmän myös kentän keskisektoreilta lyhyemmillä murtavilla syötöillä. Naisten A-maajoukkueen ja Naisten liigan otteluissa myös suurempi osuus viimeisistä syötöistä lähti kentän laita-alueilta ja pienempi osuus viimeisistä syötöistä kentän keskeltä, ns. "parhaalta sektorilta" verrattuna A-maajoukkueen vastustajiin ja MM-kisojen otteluihin. Selvää on, että joukkueiden tulisi omata kyky murtautua hyökkäystilanteisiin eri tavoin ja edelleen suomalaispelaajien taitoa ja joukkueiden pelitapaa tulisi nousujohteisesti kehittää, jotta nykyjalkapallolle tyypilliset murtautumiset keskeltä onnistuisivat myös entistä paremmin.
Kaikkinensa tulokset antavat viitteitä siitä, että Suomi onnistui A-maajoukkuetasolla kohtuullisesti heikompia vastustajia vastaan, mutta pelaajien teknisiä ominaisuuksia ja taktisia seikkoja pitää edelleen kehittää, jotta ero kansainväliseen huipputasoon kaventuisi. Naisten liigan kärjessäkin olevat joukkueet ovat puolestaan analysoitujen teknisten ja taktisten muuttujien osalta jäljessä maaotteluiden ja kansainvälisen tason vaatimuksista ja tällä saralla vaaditaan edelleen kovaa työtä, jotta Naisten liigasta kehittyisi jatkossa entistä enemmän ja entistä paremmin kansainvälisten otteluiden vaatimuksiin soveltuvia pelaajia ja Naisten Liiga itsessään myös kehittyisi.
HUOM. Vastaava lajianalyysityö on tehty viime vuonna miesten jalkapallosta ja se löytyy tämän linkin takaa.
Junnufutareiden harjoittelusta ja pelaamisesta
Tiistaina 29. toukokuuta 2012 |
Sami Hyypiä Akatemian blogi:
Forsman Hannele, Sami Hyypiä Akatemian projektikehittäjä/-tutkija
Sami Hyypiä Akatemian kehittymisen seurantakonseptissa on nyt yksi kausi eletty yhdessä pilottiseurojen kanssa. On aika vetää menneen kauden tuloksia yhteen ja toisaalta alkaa valmistautumaan tulevaan kauteen. Seurakohtaisia yhteenvetoja teemme toukokuun aikana seurakäynneillä pilottiseuroissamme. Samalla keräämme palautetta menneestä ja kehitämme kokonaisuutta yhdessä liiton, piirien ja seurojen asiantuntijoiden kanssa. Alla hieman koostetta pilottiseurojemme 1998-2001 syntyneiden poikien ja tyttöjen pelaamisesta ja harjoittelusta talven 2011-2012 aikana. Seuraavassa blogissani tulen kertomaan ikäluokkien kehittymisestä kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla.
Pelimääristä
Pelimääristä olemme keränneet tietoa joukkueiden valmentajilta - syksyllä kesän peleistä ja keväällä talven peleistä. Kokonaispelimäärän lisäksi olemme kiinnostuneita kova- ja matalatempoisten pelien suhteesta sekä kansainvälisten pelien määristä. Alla esitetyt luvut ovat tapahtumissa mukana olleiden ikäluokkien keskiarvoja (pojissa noin 150 pelaajaa/ ikäluokka, tytöissä n. 60 pelaajaa/ ikäluokka).
Kokonaispelimäärä vaihteli eri ikäluokissa keskimäärin 57-88 pelin/ vuosi välillä (P98= 57, P99= 74, P00= 82, P01= 88, T00-01= 88, T98-99= 82). Kotimaisista peleistä pojat pelasivat keskimäärin 33-39% itseään parempia joukkueita vastaan ja 61-67% samantasoisia tai huonompia joukkueita vastaan. Tyttöjen kotimaisista peleistä parempaa joukkuetta vastaan pelattiin 37-44% ja samantasoista tai huonompaa joukkuetta vastaan 56-63% peleistä.
Pojat pelasivat keskimäärin 10-12 (14-17% kokonaispelimäärästä) peliä ulkomaisia joukkueita vastaan. Tytöillä vastaava pelimäärä ulkomaisia joukkueita vastaan oli 5 (5-6% kokonaispelimäärästä).
Harjoittelusta
Pelaajien harjoitusmääristä olemme keränneet tietoa harjoituspäiväkirjojen avulla. Pelaajat ovat täyttäneet valmista harjoituspäiväkirjapohjaa viikon ajan ennen syksyn ja kevään tapahtumia. Syksyn keräysajankohta oli loka-joulukuu ja kevään helmi-huhtikuu ikäluokasta riippuen. Kokonaisharjoittelumäärän lisäksi olemme kiinnostuneet erityisesti sekä ohjatun että omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrästä. Alla esitetyt luvut ovat tapahtumissa mukana olleiden ikäluokkien keskiarvoja (pojissa noin 150 pelaajaa/ ikäluokka, tytöissä n. 60 pelaajaa/ ikäluokka).
Ikäluokasta riippuen poikien keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä (kaikki liikunta) kasvoi talven aikana kaikissa ikäluokissa. Keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä viikossa vaihteli pojilla eri ikäluokissa keväällä 2012 16-21 tunnin välillä. Kokonaisharjoittelumäärä oli pojilla suurinta nuorimmilla ikäluokilla. Myös molempien tyttöikäluokkien kokonaisharjoittelumäärä kasvoi talven aikana. Keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä viikossa oli tytöillä keväällä 2012 molemmissa ikäluokissa n. 20 tuntia viikossa. Kaikissa ikäluokissa, 1998-syntyneitä poikia lukuun ottamatta, löytyi pelaajia joiden kokonaisharjoittelumäärä oli jopa 40 tuntia viikossa.
Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrä kasvoi talven aikana kaikissa ikäluokissa sekä tytöissä että pojissa. Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrä oli keväällä keskimäärin 2012 8-10 tuntia kaikissa ikäluokissa.
Omatoimisen lajiharjoittelun määrä kasvoi talven aikana 2000- ja 2001-syntyneillä pojilla ja 2000-2001 syntyneillä tytöillä talven aikana. Sekä 1998- että 1999-syntyneillä pojilla ja tytöillä omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä laski talven aikana. Eniten omalla ajalla pallon kanssa harjoittelivat keväällä 2012 nuorimmat poikaikäluokat, jotka keskimääräisesti harjoittelivat omalla ajalla jalkapalloa noin 5 tuntia viikossa. Muiden ikäluokkien keskimääräisen omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä vaihteli välillä 1,9-3,4 tuntia viikossa. Kaikissa ikäluokissa pojissa ja tytöissä löytyi yksilöitä, jotka harjoittelivat yli 10 tuntia viikossa jalkapalloa omalla ajalla.
Yhteenvetoa
Pelimääriä tarkasteltaessa voidaan nostaa esiin kolme kysymystä. Onko kokonaispelimäärä oikea? Onko kovien ja helppojen kotimaisten pelien suhde oikea? Onko ulkomaisia pelejä riittävästi?
Harjoitusmääriä tarkasteltaessa esiin nousee muutamia asioita ja yksi keskeinen kysymys. Kokonaisharjoitusmäärät, ohjattu jalkapalloharjoittelumäärä sekä joissain ikäluokissa myös omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä on kasvussa. Kaikissa ikäluokissa on yksilöitä, joiden sekä kokonaisharjoittelumäärä että jalkapalloharjoittelun määrä on erittäin hyvällä tasolla. Koko ikäluokkia tarkasteltaessa joukkueharjoittelun määrä on hyvällä tasolla, mutta omatoimisen harjoittelun määrä on liian vähäistä. Keskeinen kysymys harjoitteluun onkin, miten tuemme, kannustamme ja järjestämme olosuhteita junnufutareillemme harjoitella ja pelata jalkapalloa omalla ajalla? Tässä asiassa olemme selvästi muita maita jäljessä tällä hetkellä ja tähän on hyvä panostaa etenkin nyt kesällä, kun kesälomat alkavat ja ruoho vihertää. Tehdään siis kesällä omatoimisesta jalkapalloharjoittelusta "elämäntapa", jota jatketaan sitten ympärivuotisesti.
Girls and women's football in Finland right now
Perjantaina 11. toukokuuta 2012 |
Sami Hyypiä Akatemian blogi:
Kirjoittaja: Jeglertz Andreé, päävalmentaja naisten A-maajoukkue, tekninen johtaja naiset ja tytöt
Most of the clubs and teams in all ages has now started their season and leagues. It´s important that we are offering all young girls who want to play football a chance to do that, no matter where you are living in Finland. It´s a responsibility for all district and local clubs to offer the same possiblities for a girl as for a boy, and also important that they can start at the same age as the boys are. If there isn´t enough of players, let the girls play with boys. All the best female players in the world have played frequently in early ages with boys.
It´s important that the clubs and coaches find a good balance between games and training. It has to be more training sessions than games, with a relationship 2-4 training sessions - 1 game. In younger ages the game result is not that relevant; let the girls play in different positions, play the same amount of time, encourage the players that has trained most, have fun, try to pass the ball to each other and avoid that the goal keeper are starting the game with a goal keeper kick. As a coach it´s important that you help the players in the game; not control them. This means that you help the players that doesn´t have the ball, how they can be playable etc. The player with the ball need to make the decisions on her own and find which alternative that seems right for her. If it´s possible for the coaches to be more "in the game", on the field during games, it´s a much better help for the players. Try it during some friendly games.
Today the girls are sitting too much in front of the computer or videogames. Unfortunately they are not playing football frequent on the streets and in the parks on their spare time. This means that we need to take more responsibility as a club and as a coach to get the girls to be more active. We need to make football a year round sport and we need to encourage the players to train more on their own. We also need to offer more training possibilities during the week and the training needs to include more gamelike situations and problem solving situations. In our(FA) new Player Development Plan we focus a lot on these kinds of training contest.
If we start putting the game in the center of the training in early ages we will get players that don´t just wait for the coach to tell them what to do and how they should solve problems, they will be more independent and confident in these situations. This is important skills to develop to become an international top player.
During last year and this year we have made some changes to encourage player development, especially in B-junior league and div. 1 league structure. We need to, as I said earlier, have a good balance in relationship between games and practices. I think that we in Finland have too much focus in playing games and evaluating players in early ages, which is causing too much pressure on the coaches and players to make result all the time. We need, in all levels and ages, long term strategies and plans in clubs and districts. To put the players individual development in the center we need to have a clear picture of her pathway as a player and give them possibilities to reach their dreams.
The structure in Finland for players 16-19 years old is quite good. The players have a chance to train a lot in sport schools, in Naisten Liga clubs and national teams. Before these ages we have a good structure with good coaches in regional activities, 15-16 years old. The coaches would be able to do a much better job if they had more time with the players, but they are only semiprofessional.
We started a Sport school tournament in January. This gave us an opportunity to educate all the motivated and talented players in four different Sport schools, at the same time.
In the regional tournament in April we focused more on player development than earlier, which included training sessions and seminars. During these days the main idea was to educate and prepare as many players as possible for national teams activities.
The youth national teams (U17 and U19) both qualified for the second phase but didn´t make it to the final tournament. It´s important that everybody understand that youth national teams, and all activities connected, is to develop the player's individual and prepare them for the women's A national team. Of course we want them to win every game we play and will do everything to do that, but the main purpose is to always look at the developing from year to year, as an individual player and as a team.
If we take the U17 as an example; last year they played Nordic cup in Finland and was beaten by Sweden, Denmark and Netherlands. This year in EQ they played the same team and the result was
Finland- Sweden 2-3 (1-4 2011)
Finland-Netherland 2-1(0-3 2011)
Finland-Danmark 0-3 (0-1 2011)
As a note you can say that in the last game Finland had a chance to qualify to final round, if they had won the game. It resulted in that when the score were 0-1, Finland changed their way of playing to really try to win the game. This of course opened the team in defence and Denmark could score 2 goals in the end of the game.
Thou still they didn´t win more than one game, the development in one year was huge.
It´s also important that Finnish national teams win more international games. Winning is a habit, and if you win many games your self-confidence gets better and you really believe than you can beat everyone. But to start winning games you must first believe that you can, and this mental part we have focused a lot in all development camps for youth national teams.
Now it´s important to first of all start with the national team activities (U15) on a higher level. The players need to have a better ground when they come to their first national team camp, which means that we need to prepare the players better and earlier.
It´s also of great interest how we follow up the players and the team. Each national team player has an individual development plan that is fundamental for the player's future.
The biggest problem in Finland right now is when they are reaching the age of 19. The clubs are not able to support them financially and they have to combine full time job or studies with football. I am very impressed that the players manage to cope with this situation, but I also believe that they will not be able to do it many years. We all need to find ways to support the players to have a better life balance after 19 years old, both clubs and FA. This is one of the most important things to solve if we want to have a good A national team and a great league.
A couple of players get the chance to play abroad and be professional. That is a very good possibility for them and helps them in their own developing, but it also help the A national team. The player's gets frequently good games and they get a better life balance, and because of that they are able to have a longer carrier.
The women's A national team has an interesting summer and autumn 2012. We are leading the EQ group with 4 games left to play. Under the latest years there have been a lot of changes among the players. But the group we have now is getting more and more ready for Euro 2013, and still there are younger players that soon will be ready.
I am positive about the future; we develop many good players in Finland.
We just need to develop more "intelligent football players" in earlier ages, focus on individual development, have clubs with long term strategies and take better care of the players when they leave school.
See you on a football field during summer
/Andrée
Ei kommentteja