Tekstin koko A A A

Suomalaisten 10-14-vuotiaiden pelaajien tasosta ja kehittymisestä

Keskiviikkona 5. helmikuuta 2014 | Hannele Forsman

Sami Hyypiä Akatemia on kerännyt vuoden 2011 syksystä lähtien faktaa suomalaisten 10-14-vuotiaiden pelaajien tasosta ja kehittymisestä valmennuksen eri osa-alueilla. Tässä blogissa esitetty hieman yhteenvetoa vuosien 2011-2013 aikana kerätystä faktasta. Tulokset pohjautuvat SHA tapahtumiin osallistuneiden noin 150 pelaajan/ ikäluokka testituloksiin. Testeistä on tarkasteluun valittu lajitaidoista syöttötesti, fyysisistä ominaisuuksista kevennyshyppy, 10m nopeus, ketteryys ja piip-testi.

Yleinen taso - 50% pelaajista

Yleistä tasoa eri testeissä kuvaa hyvin taso, jolle asettuu 50% testatuista pelaajista. Tätä tasoa korkeammalla on siis 25% pelaajista ja matalammalla 25% pelaajista. Alla olevissa taulukoissa on poikien ja tyttöjen yleinen taso eri ikäluokissa sekä SHA:n asettamat tavoitetasot.

 

Taulukoista nähdään sekä poikien että tyttöjen osalta yleisen tason olevan kaukana tavoitetasosta. Myös tasoerot pelaajien välillä ovat suuret. Parhaat pelaajat ovat yleisen tason yläpuolella ja osa saavuttaa tavoitetasot.

Yleisen tason nostaminen kaikilla valmennuksen eri osa-alueilla on tärkeää koko suomalaisen juniorijalkapalloilun tason nostamiseksi. Kun koko joukkueen taso nousee kaikessa, takaa se enemmän kehittäviä ärsykkeitä myös joukkueen parhaille pelaajille. Joukkuepelaamisen ja yksilön pelipaikkakohtaisen pelaamisen kannalta ajateltuna on selvää, että parempi taito mahdollistaa pään ylös nostamisen ja paremman havainnoinnin sekä nopeamman ja tarkemman toiminnan pelissä. Taito, nopeus ja ketteryys mahdollistavat vaativampaan tila-aika vaatimuksiin sopeutumisen pelissä.

Johtopäätöksiä tuloksista

  • yleistä tasoa eri osa-alueilla tulee pystyä nostamaan
  • harjoittelun määrä saatava riittävälle tasolle sekä ohjatun että omatoimisen harjoittelun osalta
  • harjoittelun laatua tulee parantaa

Yleinen kehittyminen - 50% pelaajista

Harjoittelun tavoitteena on kehittää pelaajia valmennuksen eri osa-alueilla. Jotta tiedämme onko harjoittelu kehittävää, tulee sitä seurata säännöllisesti eri valmennuksen osa-alueiden mittareilla.
Alla on kuvattu 11-14-vuotiaiden poikien ja tyttöjen yleisen kehittymistä (kehittymisen taso, jolle 50% pelaajista asettuu) vuoden sisällä. Näissä ikäluokissa hyvällä harjoittelulla voidaan kehittää pelaajia vuoden aikana taitotesteissä noin 10-20% ja fyysisisä testeissä noin 5-10%.

 

Kuten tasossa niin myös kehittymisessä yleisen kehittymisen määrä vaihtelee paljon. Keskimäärin pelaajat eivät saavuta lajitaidoissa 10-20% kehittymistä ja fyysisissä ominaisuuksissa 5-10% kehittymistä vuodessa. Yksittäisiä esimerkkejä löytyy hyvin kehittyneistä ja toisaalta myös pelaajista, jotka eivät ole kehittyneet vuoden aikana ollenkaan ja ovat jopa taantuneet.

Lähtökohtaisesti nuorilla pelaajilla kehittymistä tulisi tapahtua vuodesta toiseen, jolloin uuteen kauteen päästäisiin aina lähtemään paremmalta tasolta. Jos harjoittelu ei kehitä pelaajia, on syytä miettiä onko syynä harjoittelun laatu, määrä vai molemmat. Yksilölliset erot kasvussa ja kehittymisessä toki tulee huomioida.

Tästä datasta tehdyn yhteenvedon perusteella pituuskasvu ei juurikaan selitä kehittymisestä eri osa-alueilla, joten pituuskasvusta riippumatta on mahdollista kehittyä. Lähtötasolla on enemmän merkitystä kehittymiseen (parempi lähtötaso, vaikeampi kehittyä), mutta kaikilla lähtötasoilla kehittyminen on mahdollista.

Johtopäätöksiä kehittymisestä

  • Kehittymistä tulee seurata, jotta tiedetään kehittääkö harjoittelu pelaajia
  • Harjoittelun määrä tulee nostaa riittävälle tasolle ja laatua pitää parantaa lapsuusvaiheessa niin, että se kehittää paremmin sekä taito- että nopeus-, ketteryys- ja kimmoisuus ominaisuuksia vuoden sisällä
  • Kehittymistä/ kehittymättömyyttä ei voida selittää pituuskasvulla tai lähtötasolla (vaikka paremmalla lähtötasolla kehittyminen on vaikeampaa)
  • Yksilötasolla suuret kehittymisen osoittavat kehittymisen olevan mahdollista hyvällä harjoittelulla
Ei kommentteja

Vertailua menestyneiden nuorten jalkapalloilijoiden kehityspolusta

Perjantaina 29. marraskuuta 2013 | Hannele Forsman

Menestyvien urheilijoiden kehityspoluista on löydettävissä kolme pääpolkua, jotka ovat aikainen erikoistuminen, myöhäinen erikoistuminen ja aikainen kiinnittyminen. Tässä esitellään ja vertaillaan tutkimustuloksia liittyen menestyvien nuorten jalkapalloilijoiden kehityspolkuihin jalkapallon huippumaissa ja Suomessa. Jalkapallon huippumaiden pelaajien kehityspolkujen faktat perustuvat Fordin ym. (2012) tekemään tutkimukseen ruotsalaisten, portugalilaisten meksikolaisten, brasilialaisten, englantilaisten, ranskalaisten ja ghanalaisten 16-vuotiaana huippuseuran akatemian kanssa ammattilaissopimuksen saaneiden pelaajien kehityspolusta. Suomalaisten pelaajien kehityspolku perustuu tässä 1995-syntyneisiin pelaajiin, jotka ovat 18-vuotiaana menestyneitä (pelaavat ulkomailla, veikkausliigassa, 1.divisioonassa tai 2.divisioonassa, jos heillä myös U18 tai U19 maajoukkue-edustuksia).

Tutkimusten perusteella sekä Suomessa että jalkapallon huippumaissa menestyneet pelaajat harjoittelevat ja pelaavat jalkapalloa lapsuusvaiheessa erityisen paljon omalla ajalla, mikä viittaa aikaisen kiinnittymisen kehityspolkuun. Huippumaissa omatoimisen jalkapalloharjoittelun ja -pelaamisen määrä on merkittävästi suurempi kuin Suomessa, mikä kertoo siitä että ulkomailla taidon oppimisen herkkyyskaudet käytetään paremmin hyväksi kuin Suomessa.

Ohjattu jalkapalloharjoittelu aloitetaan sekä jalkapallon huippumaissa että Suomessa jo lapsuusvaiheessa ja sitä tehdään suhteellisen suuri määrä. Osalla pelaajista on jalkapallon lisäksi muita harrastuksia, mutta niitä on verrattain vähän ja osa pelaajista ei ole harrastanut mitään muuta lajia kuin jalkapalloa. Ohjatun jalkapalloharjoittelun suhteellisen suuri määrä lapsuusvaiheessa ja toisaalta vähäinen muiden lajien määrä viittaavat ennemmin aikaisen erikoistumisen kuin myöhäisen erikoistumisen polkuun.

Jalkapalloharjoittelun kokonaismäärä 16 ikävuoteen mennessä on huomattavasti suurempi jalkapallon huippumaissa kuin Suomessa, kun huomioidaan omatoiminen harjoittelu ja pelaaminen, ohjattu harjoittelu ja viralliset pelit. Huippumaissa menestyneet nuoret pelaajat ovat harjoitelleen 16 ikävuoteen mennessä keskimäärin noin 4500 tuntia, kun Suomessa jäädään noin 3700 tuntiin.

Näiden faktojen pohjalta voidaan sanoa, että jalkapallossa pääasiallisia kehityspolkuja ovat aikaisen kiinnittymisen ja erikoistumisen polut sekä jalkapallon huippumaissa että Suomessa. Aikaisen kiinnittymisen polussa hyviä puolia ovat tekemisen hauskuus, motivaation lisääntyminen tulevaan harjoitteluun ja pelailun kautta pelaajien päätöksentekokykyjen kehittyminen. Aikaisen erikoistumisen polussa haasteena on harjoittelun yksipuolisuus sekä huonoista harjoitusolosuhteista ja huonosta valmennuksesta seurauksena oleva dropout.

Suomessa jäädään vertailun perusteella jälkeen huippumaiden pelaajista omatoimisen harjoittelun ja pelailun määrässä etenkin lapsuusvaiheessa ja näin ollen jätetään hyödyntämättä taidon oppimisen herkkyyskaudet.
Aikainen kiinnittyminen ja omatoimisen harjoittelun ja pelaamisen saaminen oikealle tasolle edellyttää lajirakkauden syntymistä jalkapalloon. Lajirakkauden syntymisen edellytyksiä ovat mm. oikean tasoiset harjoitteet, onnistumisen elämykset, kannustava ja turvallinen ilmapiiri sekä oppimisen/ kehittymisen kautta kehittyvä koettu pätevyys jalkapallossa.

Suomessakin ohjatun jalkapalloharjoittelun määrä on jo lapsuusvaiheessa suuri ja lisääntynyt viime aikoina. Tästä syystä huomiota tulisi kiinnittää aikaisen erikoistumisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Jalkapalloharjoittelu tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että se kehittää pelaajia kokonaisvaltaisen valmennuksen kaikilla osa-alueilla. Jalkapalloharjoittelu itsessään hyvin toteutettuna voi olla riittävän monipuolista. Dropout ilmiön ehkäisemisen avainasia on laadukas valmennus, jonka kautta pelaaja kokee onnistumisia, oppii, kehittyy ja kokee pätevyyttä.

Lähteet

Ford ym. 2013. The Developmental activities of elite soccer players aged under-16 years from Brazil, England, France, Ghana, Mexico, Portugal and Sweden. Journal of Sport Sciences.

Forsman ym. Väitöskirja-aineisto

Ei kommentteja

Jalkapallotutkimusartikkeleiden tarkastelua ja pohdintaa valmennukselliselta näkökannalta

Maanantaina 28. lokakuuta 2013 | Hans Lahti

SHA:n alkaneella kaksi vuotiskaudella keskitytään erityisesti mm. pelaamaan oppimiseen. Peli on keskiössä niin valmentajien kuin valmennuspäälliköidenkin täydennyskoulutusprosessissa. Tavoitteena on luoda yhdessä prosessi, jossa pystytään seuraamaan ja tukemaan pelaajien pelaamisen valmiuksien kehittymistä.

Johdatus

Erilaisten jalkapalloon ja urheiluun liittyvien tutkimusten tarkastelu herättää aina ajatuksia ja pistää jokaisen valmentajan pohtimaan omaa valmennustoimintaa. Uutta tietoa tulee lähestulkoon joka päivä, ja sitä kannattaa hyödyntää oman itsensä kehittämiseen sekä pelaajien ja lopulta suomalaisen jalkapallon kehittämiseen.

Avainasioita tarkastelluissa tutkimuksissa

Jalkapallo on luonteeltaan hyvin taktinen laji. Se on joukkuepeli, jossa jokaista teknistä ja fyysistä suoritusta ohjaa taktinen tarkoitus. Pelaajat tekevät pelaamisen aikana huomattavasti enemmän taktisia päätöksiä kuin varsinaisia taitosuorituksia ja pelaajat tekevät pelin aikana liikkeitä ilman palloa huomattavasti enemmän kuin pallon kanssa.

Pelaajat tekevät parempia päätöksiä hyökkäystilanteissa pallollisena kuin pallottomana. Hyökkäystilanteiden suoritusten onnistuminen ovat kuitenkin heikkoa verrattuna onnistuneisiin päätöksiin. Tietyillä pelipaikoilla (maalivahti, puolustaja, keskikenttä ja hyökkääjä) tehdään selkeästi joitakin suorituksia enemmän kuin jollakin toisella pelipaikalla.

Pelaajien pelin ymmärtäminen (käsitteiden kielellinen ymmärtäminen ja kirjallisiin kysymyksiin vastaaminen sekä videotilanteiden tulkinta ja kysymyksiin vastaaminen) ja pelaamisen kyky (pelaaminen kentällä) ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Pelin ja pelitilanteiden päätöksentekoprosessin (Havainto-analyysi-päätös) kehittyminen on hyvin samankaltainen kuin motoristen taitojen (lajitaidot ja yleistaidot) kehittyminen, sillä myös päätöksentekoprosessin kehittyminen ja taito vaatii tuhansia toistoja.

Taitavat pelaajat ovat parempia havainto-kognitiivissa kyvyissä, joissa he ovat parempia ennakointi- ja päätöksentekoprosessissa. Pelaajien tulisi keskittää heidän huomio ja havainto vain merkityksellisimpiin asioihin jotta he pystyvät suoriutumaan kussakin tilanteessa tehokkaasti ja onnistuneesti. Pelaajien kyky havainnoida ja huomioida merkitykselliset asiat, kuvioiden tunnistaminen ja muistaminen (sekä toimiminen niiden mukaisesti) sekä tuntemus tilanteiden todennäköisyyksiin erottavat taitavat pelaajat toisistaan.

Pohdintaa ja johtopäätöksiä

  • Pelin ja pelitilanteiden päätöksentekoprosessin kehittäminen tulee olla lähtökohtana joukkueharjoituksissa, sillä yksittäisten ominaisuuksien kehittäminen (toiminnot ilman päätöksentekoprosessia) erottaa teknisen suorituksen taktisesta tarkoituksesta, siis pelistä.
    • Toisaalta, pelaajien suorituskyvyn kehittymiseen tarvitaan tukiharjoitteita jotka kohdistuvat lajitekniikan, yleistaidon ja fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen.
    • Monipuolinen lajitaito, hyvät yleistaidot ja fyysisen suorituskyky ovat edellytys hyvälle pelikyvylle ja pelin oppimiselle. 
  • Valmentajien tulee ottaa huomioon eri pelipaikkojen laji- ja yleistaitojen vaatimukset ja yleispiirteet
    • Valmentajien tulisi suunnitella harjoitukset pelipaikkakohtaisesti jotta ko. pelipaikan tilanteet ja toiminnot vahvistuvat kullekin yksilölle ja hän saa paljon toistoja "oikeaan" tilanteeseen. 
    • Myös pelaajan ikävaihe (ja "pelikokemus") tulee ottaa huomioon, sillä 10-vuotiaat käsittävät asioita eri tavalla kuin 14-vuotiaat jolloin myös pelaajat usein vakiintuvat tietyille pelipaikoille.
  • Yksilöiden kehittämisen lisäksi kollektiivisen joukkuepelaamisen näkemystä hyökkäys ja puolustuspelaamisessa tulisi myös kehittää.
    • Yksilöille tulee pystyä muodostamaan kokonaiskuvan ymmärrys miten joukkue haluaa pelata eri pelivaiheissa. Yhtenäinen pelitapa luo paremman ymmärryksen pelaajille.
    • Pallollisen pelaajan ohjaamisen ja palautteenannon lisäksi ohjaamista ja palautetta tulisi kohdistaa myös pallottomien pelaajien liikkeisiin. 
    • Valmentajan tulisi siis huomioida tilanteiden yhteneväinen tulkinta useiden pelaajien kesken (esim. 2v1, 3v2 hyökkäystilanteet) 
  • Valmentajan antamalla ohjeella ja palautteenannolla on vaikutusta pelaajien peliymmärryksen ja pelitilanteiden ymmärryksen kehittymiseen  
    • Valmentajan tulee osata kaksi suuntainen vuorovaikutus-keskustelu ja kysyvä opetustyyli.
    • Valmentajan tulee tarkasti miettiä mitä, milloin, miten ja mihin asiaan ohje ja palaute kohdistetaan sekä mitä pelaajan toimintaa ("käytöstä") halutaan vahvistaa

Seuraavissa blogikirjoituksissani pyrin avaamaan tarkemmin käsitteitä ja asioita kuten mm. Pelin oppiminen, Teknistaktiset valmiudet, Päätöksentekoprosessi, Palautteenanto.

Artikkelit


GONZÁLEZ-VÍLORA S, GARCÍA-LÓPEZ L, GUTIÉRREZ-DÍAZ D, PASTOR-VICEDO J. Tactical awareness, decision making and skill in youth soccer players (under-14 years). 2013
BLOMQVIST M, VÄNTTINEN T, LUHTANEN P. Assessment of secondary school students' decision-making and game-play ability in soccer. 2005
HUGHES M, CAUDRELIER T, JAMES N, REDWOOD-BROWN A, DONNELLY I, KIRKBRIDE A, DUSCHESNE C. Moneyball and soccer - an analysis of the key performance indicators of elite male soccer players by position. 2012
CASANOVA F, OLIVEIRA J, WILLIAMS M, GARGANTA J. Expertise and perceptual-cognitive performance in soccer: a review. 200

Ei kommentteja

Syksyn 2013 SHA tapahtumat alkavat

Keskiviikkona 2. lokakuuta 2013 | Hannele Forsman

Lokakuun alussa käynnistyvät Sami Hyypiä Akatemian kehittymisen seurantatapahtumat 2003-2000- syntyneille pojille ja tytöille. Tapahtumiin osallistuvat SHA:n yhteistyöseuroiksi toukokuussa valittujen 16 poika- ja 7 tyttöseurojen joukkueet edellä mainituissa ikäluokissa. Pojissa tytöt on jaettu neljään ja tytöissä kahteen lohkoon. Lohkojaot perustuvat SHA toiminnassa mukana olevien seurojen tekemiin "seurarankingeihin". Pojissa yhdestä seurasta on samaan aikaan Eerikkilässä kaksi ikäluokkaa (2002- ja 2003-syntyneet yhdessä ja 2000- 2001-syntyneet yhdessä) ja tytöissä kaikki ikäluokat.

Kehittymisen seurantatapahtumien perussisältö on sama kuin pilottijaksolla muutamilla lisäyksillä maustettuna. Alla on kuvattu tapahtuman sisältö tiivistetysti. Uudet/muuttuneet kokonaisuudet on merkitty lihavoinnilla ja niistä on kerrottu alla hieman enemmän.

Kokonaisvaltaisen kehittymisen seurantatapahtuman aikana joukkueet pelaavat 3 peliä (kaikki kuvataan) ja tekevät kokonaisvaltaisen kehittymisen seurantakokonaisuuden, joka pitää sisällään:

  • Ennen tapahtumaa kerättävät:
    • "Harjoittelenko riittävästi ja oikein kehittyäkseni" (harjoittelu)
    • "Pelaammeko riittävästi ja oikean tasoisia pelejä" (pelimäärät)
  • Tapahtuman aikana toteutettavat:
    • "Syötän, kuljetan, lauon ja otan haltuun" (lajitaidot, LT pallo, pallotaituruus) 
    • "Orientaationi, kehonhallintani, tasapainoni ja rytmini" (yleistaidot)
    • "Ehdin ja jaksan" (fyysiset ominaisuudet)
    • "Vältynkö vammoilta" (terve futaaja -testit)
    • "Hyökkään pallollisena/pallottomana ja puolustan pallollista/pallotonta" + "joukkue kentällä" (pelien kuvaukset ja täggäykset)
    • "Perustiedot jalkapallosta ja sen pelaamisesta" (tiedolliset valmiudet)
    • "Millainen olen ja miksi pelaan?" (koettu pätevyys, itsearvioinnit Ipadeilla)

Harjoittelutietojen kerääminen

Harjoittelutietoja kerättiin jo pilottijaksolla harjoituspäiväkirjalla, jota täytettiin yhden tyypillisen harjoitteluviikon ajan paperiseen harjoituspäiväkirjaan. Tulevalla toimintakaudella harjoituspäiväkirjaa täytetään vähintään kolme viikkoa ennen syksyn ja kevään tapahtumaa ja täyttäminen toteutetaan suoraan SHA:n kehittämään nettipohjaiseen kehittymisen seurantaympäristöön EeNettiin. Tämän kolmen viikon lisäksi pelaajilla on mahdollisuus täyttää harjoituspäiväkirjaa ympäri vuoden oman joukkueen toimintaan liittyen. Pidempi seurantajakso antaa todellisemman kuvan pelaajan harjoittelumäärästä ja harjoituspäiväkirjan täyttäminen EeNettiin mahdollistaa automaattiset reaaliaikaiset yhteenvedot pelaajien harjoitusmääristä.

Pallotaituruus

Lajitaitoihin on lisätty "pallotaituruus" kokonaisuus, jossa pelaajat saavat esitellä vapaamuotoisemmin omia jalkapallotaitoihin. Jokainen pelaaja saa 30-60s aikaa esitellä omia pallonkäsittelytaitojaan (harhautukset, käännökset yms.) ja päättää suorituksen vedolla maaliin. Tämä pelaajan esittämä kokonaisuus kuvataan ja laitetaan EeNettiin pelaajan nähtäväksi. Yhtenä tavoitteena on pelaajien innostuksen lisääminen omatoimiseen jalkapalloharjoitteluun.

Terve Futaaja - testit

Terve Futaaja - testit ovat UKK-instituutin toteuttama testikokonaisuus, joka on osa UKK-instituutin toteuttamaa kahden vuoden tutkimushanketta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa SHA tapahtumissa toteutetaan UKK-instituutin toteuttama testikokonaisuus sisältäen nilkan, polven ja lantion hallintaan, liikkuvuuteen ja voimaan liittyviä kontrolleja. Lisäksi kerätään tietoja vammojen esiintymisestä tutkimuksessa mukana olevien pelaajien keskuudessa. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tavoitteena on selvittää, minkälaiset nilkan, polven ja lantion hallintaan/ liikkuvuuteen/ voimaan liittyvät puutteet altistavat vammoille jalkapallossa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa keväällä 2015 tavoitteena on selvittää, miten esiintyneitä vammoja voidaan ennaltaehkäistä.

Pelit, pelien kuvaukset ja täggäykset

Pilottivaiheessa joukkueet pelasivat 3-5 peliä ja peliaika oli 2x25minuuttia. Tulevissa tapahtumissa pelataan 3 peliä (toisessa tyttötapahtumassa 4) ja peliaika pysyy samana. Kaikissa ikäluokissa pelataan jalkapallohallissa pitkittäissuunnassa. Kenttäkokoa muutetaan ikäluokasta riippuen lähtökohtana haastavat tila-aikavaatimukset kaikille ikäluokille.

Tapahtumien pelimuoto eri ikäluokissa ovat:

  • 2003-syntyneet pojat 8v8
  • 2002-syntyneet pojat 9v9
  • 2001-syntyneet pojat 11v11
  • 2000-syntyneet pojat 11v11
  • 2003-2002-syntyneet tytöt yhdistelmäjoukkue 9v9
  • 2001-2000-syntyneet tytöt yhdistelmäjoukkue 11v11

Jo pilottijaksolla SHA tapahtumassa pelatut pelit kuvattiin katto- ja käsikameroilla ja niistä tehtiin videoklippejä. Pilottivaiheen perusteella tätä kokonaisuutta on kehitetty palvelemaan entistä paremmin joukkueiden toimintaa ja kehittymistä. Kaikki pelit pelataan jalkapallohallissa pitkittäissuunnassa, jolloin hallin kattokameroista saadaan kaikissa ikäluokissa hyvää videokuvaa. Kattokameroista saatavassa kuvassa näkyy koko pelikenttä samaan aikaan ylhäältä päin ja näin ollen videokuvasta saadaan hyvä kuva joukkuetaktisista asioista. Käsikameralla kuvataan pilottijakson tapaan yksi peli jokaiselta joukkueelta. Tästä videokuvasta tehdään pelaajille henkilökohtaisia videoklippejä, joilla päästään kiinni pelaajien henkilökohtaisiin teknis-taktisiin valmiuksiin pallolliseksi tuloon liittyen.

Uutta tapahtumassa on valmennuspäälliköiden mukana olo kaikissa SHA tapahtumissa. Yksi valmennuspäälliköiden tehtävä tapahtumissa on tehdä oman seuran joukkueiden ensimmäisistä peleistä joukkueen pelitapaan liittyen videoklippejä. Näitä videoklippejä katsotaan joukkueen kanssa tapahtuman viimeisen päivän videopalaverissa ennen kahta viimeistä peliä.

Itsearvioinnit ja tiedolliset valmiudet

Pilottijakson aikana toteutettuja muokataan kerätyn datan perusteella paremmin jalkapalloileville lapsille sopiviksi. Muutokset pohjautuvat Kihun tekemään tilastolliseen analyysiin ja SHA:n asiantuntijoiden käytännön näkemykseen.

EeNet

Pilottivaiheen tapaan EeNettiin kerätään kaikki tapahtumassa kerätty kehittymisen seurannan data, harjoituspäiväkirjatiedot, pelivideot ja muu tapahtuman materiaali. Jokaisella toimintaan osallistuvalla pelaajalla, valmentajalla ja valmennuspäälliköllä on tunnukset EeNettiin. EeNettiä kehitetään syksyn 2013 aikana palvelemaan entistä kokonaisuuteen osallistuvien pelaajien, valmentajien ja valmennuspäälliköiden tarpeita. Näistä uudistuksista kerrotaan lisää myöhemmin.

Ei kommentteja

Juoni on löytynyt, syvennetään sitä

Maanantaina 9. syyskuuta 2013 | Kyösti Lampinen

Kesäloma tuli vietettyä aikatavalla jalkapallokentällä ja jalkapalloa seuraten. Olemme varmuudella huippujalkapallon vaatimusten mukaisesessa toiminnan kehittämisessä lapsesta aikuiseksi oikealla tiellä. Tyttöfutis menee eteenpäin laajalla rintamalla. Poikapuolella alkaa jo myös näkyä käynnistetyt prosessit yksilöiden kehittymisinä ja joukkueiden menestymisenä. Nykyisyys ei kuitenkaan riitä, pystymme yhdessä parempaan.

Avoin Pohjoismainen mestaruus on strateginen tulos

Poikapuolella muutama vuosi sitten palkattiin aluevalmentajia, jotka ovat olleet todella ahkeria. Aluevalmentajat ovat kiertäneet keskeisiä pelaajia tuottavia seuroja läpi. Avanneet luentosalissa ja kentällä maajoukkueiden peruspelitapojen avainasioita ja laatutekijöitä, niin yleensä kuin pelipaikkakohtaisestikin. Aluevalmentajat ovat myös keskustelleet seurojen valmentajien kanssa potentiaalisten yksilöiden kehittämiseen liittyvistä asioita. Poikien alle 17-vuotiaiden maajoukkue voitti juuri avoimen Pohjoismaiden mestaruuden. Tällaista ei ole tapahtunut 14 vuoteen. Tämä tulos on erityisesti onnistuneen palloliiton strategian, aluevalmennukseen panostuksen tulos. Erinomaista.

Ruotsalaiset jäävät jälkeen

SHA:n toiminta on keskittynyt lapsiurheiluvaiheeseen. Olin itse Ruotsissa Brommassa paikan päällä katsomassa 2003-, 2002- ja 2000- syntyneiden poikien turnausta. Erityisesti seurasin 2002 ikäisten tekemisiä. Tosiasia on, että HJK, Käpa ja Honka Juskan, Kimmon ja Ossin johdolla tekevät parempaa työtä 2002- syntyneissä pojissa kuin ruotsalaiset valmentajat. HJK, Käpa ja Honka olivat ruotsalaisia parempia joukkuepelaamisessa sekä suomalaisten joukkueiden yksilöt olivat taitavampia kuin ruotsalaiset. Samoin on todettava, että Suomessa on varmasti paremmat tuomarit kuin Ruotsissa. Itseasiassa tuli tunne, että turnauksen järjestävälle länsinaapurin itsetunnolle otti, että Suomi-poika oli parempi! HJK voitti 2000- syntyneiden turnauksen. Mukavaa oli myös huomata, että 2003- syntyneissäkin mm. Porin Jazz pääsi 8:n parhaan joukkoon, mikä kertoo, että Porissakin ollaan herätty unesta.

SHA:n toinen kaksivuotiskausi alkoi

SHA:n uusi kaksivuotisjakso käynnistyi kuudellatoista (16) poikaseuralla ja seitsemällä (7) tyttöseuralla. Parasta aikaa kierrämme seurakäynnillä jokaisessa seurassa. Seurakäyntien ohjelmassa on kolmen tunnin tapaaminen seuran johdon ja päätoimisten kanssa sekä kahden tunnin tapaaminen valmentajien ja lasten vanhempien kanssa. Seurajohdon tapaamisen avainteemat ovat seuran toimintatavat sekä valmennuspäälliköiden ja valmentajien avaintehtävät sekä ajankäyttö. Valmentajien ja vanhempien tilaisuudessa teemoina on avata jalkapalloilijaksi kehittymisen kokonaisuutta, avata monipuolisuuden käsitettä sekä tuoda esille valmentajien ja vanhempien avainhaasteita tukea jalkapallosta innostuneita tyttöjä ja poikia.

Peli, pelaaminen lähtökohtana

Alkaneen SHA:n uuden kaksivuotiskauden "lisämausteita" aikaisempaan on lisääntyvä keskittyminen pelikeskeiseen oppimiseen, vammojen ennaltaehkäisy, itseluottamuksen ja koetun pätevyyden kehittäminen. SHA:n kehittymisenseurantatapahtumiin liittyy kiinteämmin seuran valmennuspäälliköiden ja joukkueiden valmentajien yhteistyö. Tapahtumissa pidetään yhteisiä pelaamisen kehittämisen videopalavereita. Kauden 2013-2014 aikana SHA:n yhteistyöseurat ottavat käyttöön yhteiset valmentajien ja pelaajien analysointi-, suunnittelu-, seuranta- ja kehityskeskustelupohjat sekä toimintatavat. Jokaisen SHA:n yhteistyöseuran valmennuslinjauksia päivitetään ja jalkautetaan päivittäiseen arkeen. Lisäksi kokonaisuuden toteutuksen seurantaan syntyy yhteistyön tuloksena päivitettyjä tapoja toimia.

Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin!

Kyösti Lampinen
SHA johtaja

Ei kommentteja

Johtopääksiä SHA:n pilottivaiheesta

Tiistaina 11. kesäkuuta 2013 | Hannele Forsman

Sami Hyypiä Akatemian kahden vuoden pilottivaihe on päättynyt. Pilottivaiheen aikana SHA teki yhteistyötä 10 poikaseuran ja 4 tyttöseuran kanssa. Yhteistyö keskittyi 10-14-vuotiaiden pelaajien kehittymisen seurantaan ja sen rinnalla kulkevaan valmentajien täydennyskoulutukseen samojen ikäluokkien valmentajille. Molempien prosessien tukena käytettiin kehitettyä sähköistä oppimis- ja kehittymisympäristöä EeNettiä. Pilottivaiheesta jaettiin tietoja yhteistyöseuroihin seurakäyntien kautta ja muulle jalkapalloperheille SHA:n www-sivujen ja avoimien seminaarien kautta.

Pilottivaiheesta on tehty laaja-alainen loppuraportti, johon voit tutustua tästä. Alla on tiivistelmä pilottivaiheesta tehdyistä johtopäätöksistä eri osa-alueilla. 


1. Kehittymisen seuranta

Kehittymisen seurantakonsepti on todettu hyväksi kokonaisuudeksi, joka mittaa jalkapallossa tarvittavia valmiuksia kaikilla valmennuksen osa-alueilla. Konseptia tulee edelleen kehittää, jotta päästään vielä paremmin kiinni pelaamisen arviointiin.

Kehittymisen seurannan tulosten perusteella voidaan sanoa:

  • jalkapallon erityispiirteet (jalkojen liiketaitovalmiudet pallon ympärillä) tulee huomioida lapsiurheiluvaiheessa
    • edellyttää päivittäistä harjoittelua pallon kanssa
    • ei voida korvata millään muulla lajilla, jossa pelivälinettä käsitellään muulla kuin jaloilla
  • ikäluokkien parhaat ovat riittävällä tasolla kaikilla osa-alueilla, mutta pelaajien taso keskimääräisesti ei ole riittävällä tasolla (tämä asia hidastaa myös parhaiden pelaajien edelleen kehittymistä)
    • peruspallonhallintataitoja pitää kehittää merkittävästi (esim. ponnauttelu, LT Pallo, osa taitokilpailutesteistä)
    • peliin liittyviä pallonhallinta valmiuksia pitää kehittää merkittävästi (esim. peliasento, ensimmäinen kosketus) - näitä ilman ei voida kehittää tehokkaasti pelaamiseen liittyviä taktisia valmiuksia
    • etenkin nopeutta, ketteryyttä ja yleistä kehonhallintaa pitää kehittää merkittävästi, koska hermosto kehittyy lapsiurheiluvaiheessa virikkeisessä ympäristössä
  • joukkueen kanssa tapahtuva jalkapalloharjoittelu on määrällisesti riittävällä tasolla kaikissa joukkueissa, mutta joukkueharjoittelun laatu riittämätön
  • omalla ajalla tapahtuva jalkapalloharjoittelu on määrällisesti riittämättömällä tasolla kaikissa ikäluokissa (joukkueharjoittelusta ei ole syntynyt riittävää innostusta tehdä jalkapalloharjoittelua omalla ajalla)

Tässä kokonaisuudessa mukana olleet pelaajat ovat olleet 10-14-vuotiaita, joiden harjoittelun laatua tulee kehittää merkittävästi edellä mainituissa asioissa. On hyvä huomioida, että lapsen hermosto kehittyy pääasiassa 8-10 ikävuoteen mennessä, joten harjoittelua on kehitettävä edellä mainituissa asioissa erityisesti myös ikävälillä 5-10 vuotta.

 

2. Valmentajien täydennyskoulutus

Valmentajien täydennyskoulutusprosessi on todettu hyväksi kokonaisuudeksi, jossa kehittymisen seurannasta saatavien faktojen ja valmentajien itsensä nimeämien haasteiden pohjalta lähdetään yhdessä hakemaan keinoja systemaattisempaan ja kehittävämpään harjoitteluun ja pelaamiseen.

Valmentajille ja valmennuspäälliköille teetetyn vaikuttavuuskyselyn perusteella valmentajat ovat saaneet valmentajien täydennyskoulutusprosessista lisäarvoa seuraavissa asioissa:

  • tavoitteiden asettelu ja harjoittelun painopisteet ja suunnittelu
  • oman päivittäisvalmennuksen analysointi ja laadun kehittäminen
  • myönteisen ja kehittävän palautteen antaminen pelaajille
  • itseluottamuksen kehittyminen valmentajana

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että valmennuksen laatu on lähtenyt kehittymään, mutta laatua pitää edelleen kehittää merkittävästi. Kaikki jalkapallotaitoihin liittyvät perusasiat pitää saada paremmalle tasolle. Valmentajan tulee paremmin pystyä selkeyttämään, minkä osa-alueiden kehittyminen jalkapalloharjoittelulla voidaan hoitaa ja minkä osa-alueiden kehittymiseen tarvitaan tukitoimia. Valmentajan toimintaa tulee kehittää sellaiseksi, että joukkueharjoittelusta kumpuaa lapselle halu harjoitella jalkapallon perusasioita myös omalla ajalla. Valmentajien täydennyskoulutusprosessi pitää kehittää suuntaan, jossa koulutusprosessi auttaa valmentajaa vuoden sisällä arkivalmennuksen laadun kehittämisessä. Näiden faktojen pohjalta SHA on esittänyt Palloliitolle, että Palloliiton alemman tason valmentajakoulutukset erityisesti lapsiurheiluvaiheeseen liittyen uudistettaisiin vuosina 2013-2015.

 

3. EeNet

EeNet vastaa tällä hetkellä hyvin kehittymisen seurantakokonaisuuden ja valmentajien täydennyskoulutusprosessin tarpeisiin ja sitä kehitetään jatkuvasti Sami Hyypiä Akatemian johdolla yhteistyöseurojen tarpeista johdettuna. Haasteena on EeNetin tekniikan ja sisällön parempi hyödyntäminen joukkueiden päivittäisessä toiminnassa sekä valmentajien että pelaajien osalta.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että EeNet palvelee jo nyt hyvin kehittymisen seurantakokonaisuutta ja valmentajien täydennyskoulutusprosessia, mutta sitä pitää edelleen kehittää pelaajien ja valmentajien tarpeista johdettuna. Lisäksi pelaajia ja valmentajia tulee kouluttaa niin, että he osaavat paremmin hyödyntää EeNettiä päivittäisessä toiminnassaan.

 

4. Seurakäynnit

Seurakäynnit on todettu erittäin tarpeelliseksi. Tapaamalla seurajohto, seuran valmentajat ja seuran vanhemmat on saatu todellinen kuva siitä, mitä on seuratoiminnan arki.

Havaintoja seurakäynneiltä

  • Valmennuspäälliköiden ja valmentajien tehtävänkuvaa tulee kehittää ja tarkentaa niin, että avaintehtäviin resursoidaan oikea määrä aikaa
  • Kaikkien seuratoimijoiden rooleja tulee selkeyttää ja oto-ihmisillä tulee olla tarkasti määritellyt tehtävät, joihin menevä aika on etukäteen määritelty (tarjous vapaaehtoistyöhön on konkreettinen).
  • Lasten parempi kehittäminen edellyttää valmentajien ja lasten vanhempien parempaa yhteistoimintaa ja roolien selkeyttä

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että seurakäyntejä tulee edelleen jatkaa. Tulevalla toimintakaudella SHA tulee tekemään kaksi seurakäyntiä vuoden aikana kaikkiin yhteistyöseuroihinsa.


5. Tiedon jakaminen

Sami Hyypiä Akatemian toiminnan lähtökohtana on läpinäkyvyys, mikä edellyttää suunnitelmien ja toteutuksen avointa raportointia. Tiedon jakamisen pääkanavat ovat SHA:n www-sivut ja vuosittainen avoin seminaari. Lisäksi tiedon jakamista tapahtuu jalkapalloperheen verkostossa erilaisten työryhmien, valiokuntien ja tapaamisten kautta.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että SHA on jakanut kaiken keräämänsä faktatiedon www-sivujen ja seminaarien kautta. Tulevaisuudessa kehittyvä tiedon jakaminen edellyttää lisäresursseja.

Ei kommentteja

Jalkapallo vaatii aikaista kiinnittymistä – SHA:n toiminta laajenee!

Perjantaina 17. toukokuuta 2013 | Kyösti Lampinen

Suomessa käydään, niin jalkapallopiireissä kuin yleensä urheilupiireissä, vilkasta keskustelua aiheista paljonko pitää harjoitella, monipuolisuus, montaako lajia pitää harrastaa, milloin pitää erikoistua. Yleisesti ottaen keskustelu jää kokoajan liian pinnalliseksi. Perustelut suuntaan tai toiseen eivät perustu faktoihin. Lisäksi erilaisista selvityksistä/ tutkimuksista vedetään painavia johtopäätöksiä kevyin perustein, kun on keskitytty vain johonkin taulukkoon, eikä ole perehdytty riittävästi selvitysten/ tutkimusten toteutustapaan ja sisältöihin.

Tässä alla on teille tutkimusfaktaa jalkapallosta sekä niiden pohjalta tekemiäni johtopäätöksiä. Toivon, että tämä avaa keskustelumahdollisuuksia teidän kaikkien omassa toimintaympäristössänne.

Tässä esittämäni tutkimusfaktat ovat esitetty 2012 julkaistusta Journal of Sport Sciences -lehdessä (Ford ym. The Developmental activities of elite soccer players aged under-16 years from Brazil, England, France, Ghana, Mexico, Portugal and Sweden). Artikkelissa kerrotaan seitsemän huippujalkapallomaan (Brasilia, Englanti, Ranska, Ghana, Mexico, Portugali, Ruotsi) nuorten eliittipelaajien harjoittelun ja pelaamisen määristä alle 16-vuotiaana. Tutkimuksessa oli mukana 328 pelaajaa, jotka olivat saaneet 16-vuotiaana sopimuksen huippuseuran akatemiaan. Mukana oli kuudesta maasta 50 pelaaja ja Ghanasta 28 pelaaja.

Jalkapallon tekemisen määrä alle 16-vuotiaana

Tutkimuksessa oli jalkapallo tekeminen jaettu kolmeen osaa: 1) omalla ajalla toteutettu vapaamuotoinen tekeminen, esimerkiksi pihapelit 2) tavoitteellinen jalkapalloharjoittelu joukkueen kanssa ja omalla ajalla 3) viralliset pelit. Kokonaisuudessa oli esitetty:"montako tuntia vuodessa näitä kolmea asiaa on tehty"

 

  Omalla ajalla
Ohjattu tekeminen
Pelit

keskiarvo-maksimi keskiarvo-maksimi
keskiarvo-maksimi
6-vuotiaana
200-400h
100-230h
20-80h
10-vuotiaana
200-350h 210-380h
50-100h
12-vuotiaana
180-300h 350-500h
60-100h
15-vuotiaana 90-200h 450-550h
80-100h
  • ( näissä tuntimäärissä on vähennetty ne tunnit, jolloin pelaaja on ollut vammautuneena/ lomalla)

Yllä mainitut vuotuiset tuntimäärät tarkoittavat suomalaisessa jalkapallossa vuoden aikana viikkotason harjoitteluna seuraavaa, kun 6 -vuotiaat harjoittelevat 40 viikkoa vuodessa, 10 -vuotiaat harjoittelevat 44 viikkoa vuodessa, 12 -vuotiaat harjoittelevat 46 viikkoa vuodessa ja 15 -vuotiaat harjoittelevat 48 viikkoa vuodessa.

 

  Omalla ajalla
Ohjattu tekeminen
Pelit
6-vuotiaat
5-10h 2,5-5,75h
0,5-2h
10-vuotiaat 4,5-8h 4,7-8,6h
1,1-2,3h
12-vuotiaat 4-6,5h 7,6-11h 1,3-2,2h
15-vuotiaat 2-4h 9,5-11,5h 1,6-2h

 

Johtopäätöksiä:

  • On selvää, että jos haluamme kehittää alle 16-vuotiaissa "samassa aikataulussa" pelaajia kuin muissa maissa niin meidän pitää harjoitella saman verran tai enemmän kuin muissa maissa
  • On selvää, että jalkapalloharjoittelun määrä antaa raamin asioille. Se mahdollistaa kehittymisen. Ratkaisevaa sen jälkeen on toiminnan laatu, jossa avainasemassa ovat valmentajien pätevyys ja osaaminen sekä olosuhdetekijät.
  • Jos emme pysty kehittämään pelaajia alle 16-vuotiaissa "samassa aikataulussa" kuin muissa maissa, niin syitä pitää etsiä erityisesti harjoittelun määrästä, valmennuksen laadusta ja talviharjoitteluolosuhteista.
  • SPL:n valmennuslinjaukset ja SHA:n antamat suositukset harjoittelu- ja pelimääriksi eri- ikäisissä ovat linjassa muiden maiden toteutuksen kanssa, kun tavoitteena on kehittää pelaajia lapsi- ja nuorisourheiluvaiheessa, joilla on mahdollisuuksia olla omissa ikäluokissaan kv.tason pelaajia. SHA:n suositukset ovat 1) alle 10-vuotiassa 8 tuntia jalkapallon joukkueharjoittelua + 8 tuntia omalla ajalla jalkapallo tekemistä viikossa ja 2) alle 12-vuotiaissa 10 tuntia jalkapallon joukkueharjoittelua + 10 tuntia omalla ajalla jalkapallo tekemistä viikossa.


Muiden lajien harrastaminen

Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten nämä seitsemän eri maan potentiaaliset 328 pelaajaa olivat osallistuneet muiden lajien tekemiseen sekä mitä nämä muut lajit olivat. Tutkimuksessa kysyttiin pelaajilta "minkä muiden lajien toimintaan he osallistuivat vähintään kolmen (3) kuukauden aikana säännöllisesti". Vastauksissa ei huomioitu ollenkaan koululiikuntaa, vaan kysymys oli toiminnasta kouluajan jälkeen esimerkiksi koripalloa pihalla, käyntiä uimahallissa, käyntiä voimistelu- tai yleisurheiluseuran harjoituksissa tai voimistelua, yleisurheilua kavereiden kanssa etc.

  • Ikävälillä 6-12 -> keskiarvo 2 lajia - maksimi 4 lajia
  • Ikävälillä 12-15 ->keskiarvo 2-3 lajia - maksimi 4 lajia

Ikävälillä 6-12 eli 6 vuoden aikana sekä ikävälillä 12-15 eli 3 vuoden aikana pelaajat olivat siis kokeilleet / harrastaneet säännöllisesti vähintään 3 kuukauden ajan keskimäärin kahta lajia päälajin jalkapallo lisäksi.

Yhteensä nämä 328 pelaaja olivat kokeilleet alle 16-vuotiaana 27 eri lajia. Eniten kokeillut (3 kk säännöllisesti) lajit olivat yleisurheilu (80 pelaajaa), uinti (62 pelaajaa), koripallo (44 pelaajaa), pöytätennis (37 pelaajaa), tennis (33 pelaajaa), käsipallo (32 pelaajaa), lentopallo (28 pelaajaa), judo/karate (29 pelaajaa), golf (28 pelaajaa), snooker/pool (23 pelaajaa) ja pyöräily (22 pelaajaa).

Johtopäätöksiä jalkapallo tekemisestä ja muihin lajeihin osallistumisesta:

  • Jalkapallo on aikaisen kiinnittymisen laji, jossa jo lapsiurheiluvaiheessa pitää tehdä paljon töitä pallon kanssa, jotta jalkojen liitetaitovalmiudet pallon ympärillä antavat mahdollisuuden kehittyä huippupelaajaksi pallonhallintataitojen osalta. Tätä "jalkojen liiketaitovalmiudet pallon ympärillä" ei voi korvata millään muulla lajilla, jossa pelivälinettä ei käsitellä jaloilla.
  • Jalkapallo on aikaisen kiinnittymisen laji, jossa jo lapsiurheiluvaiheessa on opittava pelaamaan. Peliä oppii vain pelaamalla. Pelissä pelaaja tekee jatkuvasti päätöksiä. Joka tilanteessa on aina ensin mentaalinen vaihe (havainto - analyysi - johtopäätös) ja sen jälkeen on vasta toimintavaihe. Jalkapalloilijalle voi hyvin olla tukilajina toinen peli (salibandy, koripallo, jääkiekko), joka tukee pelaamisen periaatteiden oppimista.
  • On väärin sanoa, että lapsiurheiluvaiheessa pitää harjoitella useita lajeja. Parempi on sanoa, että lapsiurheiluvaiheessa on hyvä olla 1-2 tukilajia, joka joko pysyy kokoajan samana tai se vaihtelee eri vuosina.
  • On väärin puhua että monipuolisuuden takaa usean lajin harjoittelu. Parempi on ensin ymmärtää, mitä monipuolisuus oikeasti on (taitavuuden osatekijät, elimistön eri järjestelmien kuormittuminen sekä sosiaaliset/vuorovaikutus valmiudet) ja sen jälkeen katsoa, miten se saadaan aikaiseksi yhden tai useamman lajin kautta ja/tai mitä rutiineita liitetään yhden lajin harjoittelun lisäksi, jotta tarvittavat "laaja-alaisen monipuolisuuden kehittymisärsykkeet"voidaan taata.


Epämääräisestä konkretiaan

  • Suomalaisen urheilun ongelma ei ole lajivalinta tai erikoistuminen. Tämän asian hoitaa luonnollisella tavalla lasten oma halu, olosuhdetekijät, vanhempien kukkaro sekä almanakka. Meidän pääongelmat ovat, että " ei harjoitella riittävästi" ja"tehty harjoittelu ei kehitä urheilijoitamme"
  • Kilpailla, harjoitella, harrastaa, kokeilla ja tutustua ovat ihan eri tason käsitteitä. On epämääräisesti sanottu, että jokainen suomalainen urheilija, joka on päässyt kv.tasolle, on harrastanut useita lajeja. Edellä mainittu on totta, mutta siitä on tehty aivan liian vahvoja johtopäätöksiä tietämättä ollenkaan minkä verran esimerkiksi aikaa on urheilijauran varrella käytetty eri lajeihin.
  • Esimerkki konkretiasta, jota ei voi ymmärtää ja tulkita helposti väärin: " Lapsena harjoittelin ja kilpailin/pelasin seurassa jalkapallossa ja jääkiekossa. Sitten aika ei riittänyt enää molempiin ja keskityin vain jalkapalloon. Käytin näihin aikaa noin 20 tuntia viikossa ympäri vuoden. Koululiikunnassa tutustuimmeuseisiin lajeihin kertaluoteisesti ja sen seurauksena kokeilimme vapaa-ajalla kavereiden kanssa talvikuukausina muutamia kertoja uusia lajeja. Pysyväksi harrastukseksinoista kokeiluista meille jäi keskiviikkoillan keilailu. Jalkapallo seurassamme valmentajat kehittivät jalkapalloharjoittelun ympärille tukitoimet/ rutiinit, jolla varmistettiin niidenkin asioiden kehittyminen, jota jalkapalloharjoittelu ei takaa varmasti. Tähän käytimme aikaa viikoittain 5 x 30 minuuttia ympäri vuoden. Lisäksi teimme joukkueemme kanssa säännöllisesti kerran viikossa telinevoimistelua tai yleisurheilua. Kuukausittain kävimme jalkapalloharjoitteiden jälkeen uimahallissa uimassa sekä sen jälkeen pidimme uimahallin kokoustilassa joukkueen kuukausipalaverin."
  • Olisikohan syytä keskittyä siihen, miten rakkaus liikuntaan/ urheiluun syntyy yhden lajin kautta ja sen seurauksena tulee into kokeilla ja harrastaa, harjoitella, kilpailla muissakin lajeissa?
  • Olisiko syytä määrittää mitä oma laji takaa"monipuolisuuden kehittymisestä" ja johtaa siitä tarvittavat tukitoimet, niin tukilajien kuin päälajin harjoittelun yhteydessä tehtävien tukitoimienkin osalta?


Lopuksi

  • SHA:n avoin haku yhteistyöhön määräajalle 7/2013-7/2015 päättyi seuroille 30.4.2013. Avoimen haun yhteydessä julkaistiin etukäteen myös valintakriteerit, joita oli kehitetty pilottivaiheen valintakriteereistä.
  • Poikaseurojen puolella kaikki SHA:n yhteistyöpilotissa mukana olleet seurat haluavat jatkaa yhteistyötä SHA:n kanssa. Tyttöseurojen puolella neljästä pilottivaiheessa mukana olleista seuroista kolme on hakenut yhteistyön piiriin myös seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Lisäksi poikapuolen seurat ovat esittäneet, että SHA toiminta jatkuisi 99-syntyneiden poikien osalta, jotka alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt pilottivaiheen loppuessa tippuisivat toiminnan piiristä. Ehkä yllämainittu kertoo myös osaltaan siitä, että seurat ovat olleet kohtuullisen tyytyväisiä nyt päättymässä olevaan kahden vuoden pilottiin.
  • Olemme saaneet erinomaisia hakemuksia uusilta seuroilta niin poika- kuin tyttöpuoleltakin. Varmaa on, että SHA:n yhteistyön piiriin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi otetaan enemmän seuroja kuin pilottivaiheeseen otettiin niin pojissa kuin tytöissäkin. SHA on tähän myös valmistautumassa resursoinnin osalta.
  • Oleellista on muistaa, että SHA:n tavoitteena on kehittää yhteistyössä seurojen kanssa huippujalkapallon vaatimusten mukaista lasten ja nuorten jalkapallotoimintaa. Avainasia on laadun kehittäminen, niin pelaajien kehittymisen seurannan ja valmennuspäälliköiden ja valmentajien täydennyskoulutuksen sekä seurakäyntien avulla.
  • Olemme päässeet yhteiseen hyvään alkuun seurojen kanssa. Meidän pitää kuitenkin edelleen kehittää toimintaa ja tehdä asioita yhdessä seuraavalla kaksivuotiskaudella laadukkaammin/ paremmin. Nykyisyys ei riitä.
  • Uskon, että pilottivaiheessa käynnistetyn "SHA työryhmätoiminnan avulla", joka tulevaisuudessakin kokoontuu 8 viikon välein ja siinä on edustettuna liiton, piirien ja yhteistyöseurojen edustajat SHA henkilöstön lisäksi, me yhdessä onnistumme ratkaisemaan uusia haasteita, tuloksena kehittyviä pelaajia ja valmentajia, laadukkaampaa päivittäisvalmennusta seuroissa, uudenlaista yhteistyötä sekä myös menestystä pilkettä silmäkulmassa.
  • Yhteistyöseurat kaksivuotiskaudelle 8/2013 - 7/2015 päätetään ja informoidaan 30.5.2013 mennessä.

 

Kaikki on mahdollista ja kaiken voi tehdä paremmin

Kyösti Lampinen

SHA johtaja

Ei kommentteja

Naisten jalkapallon lajianalyysityö

Sunnuntaina 14. huhtikuuta 2013 | Henri Lehto

SHA:n blogi:

Jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa analyyttisen tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön. Lue koko naisten jalkapallon lajianalyysityö täältä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida naisten jalkapallon teknisiä ja taktisia ominaispiirteitä kolmella eri tasolla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään millainen on suomalaisen naisjalkapallon taso suhteessa kansainväliseen huipputasoon ja tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota. Samalla pyrittiin selvittämään, kuinka kansallisen tason ottelut eroavat teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista. Raportti itsessään on tehty englanniksi, mutta tähän tiivistelmään on pyritty nostamaan muutamia tärkeimpiä löydöksiä tutkimuksesta.

Analyysiin valittiin kolme ottelua naisten jalkapallon MM-kisoista 2011, kolme Suomen naisten A-maajoukkueen ottelua vuosilta 2011 ja 2012 sekä kolme kärkijoukkueiden välistä ottelua Naisten Liigasta kaudelta 2011. Analyysissa käytettiin kahta erilaista pelianalyysimallia. Teknisessä pelianalyysissa koodattiin kaikki pelaajien otteluissa tekemät tekniset puolustus- ja hyökkäyssuoritukset. Pelin teknisen puolen analyysiä syvennettiin lisäksi taktisella maalitilanneanalyysillä. Maalitilanneanalyysissä analysoitiin hyökkäystilanteet, jotka johtivat maalintekotilanteeseen tai sellaiseen murtautumiseen hyökkäyskolmannekselle, jossa maalitilanne olisi syntynyt mikäli viimeinen syöttö tai ratkaisu olisi onnistunut ("hukattu maalintekotilanne"). Näiden lisäksi jälkimmäinen analyysi sisälsi myös hyökkäyserikoistilanteet.

Tuloksista voidaan nostaa esiin muutamia mielenkiintoisia löydöksiä. Ensinnäkin havaittiin, että sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan pelaajat käyttivät pallollisiin suorituksiinsa enemmän aikaa verrattuna kansainvälisen huipputason pelaajiin. Ero pallonkäsittelynopeudessa oli havaittavissa jo kahden kosketuksen suorituksessa ja kasvoi edelleen, kun pelaajat käyttivät useamman kosketuksen pallollisen suorituksensa aikana. Lisäksi havaittiin, että syöttöjen kovuudessa suomalaispelaajat jäävät jälkeen kansainväliseen huipputasoon verrattuna. Mitä kovempi taso, sitä kovempia olivat myös pelaajien syötöt.

Tulosten perusteella onkin selvää, että naispelaajiemme taitoa ja pelikäsitystä tulee kehittää niin, että he kykenevät toimimaan tarvittaessa pallon kanssa nopeasti ja ovat siten valmiita suoriutumaan kansainvälisten otteluiden tempossa. On toki syytä muistaa, että vaikka nopeus pallollisessa suorituksessa ei sinällään ole aina itseisarvo, pelaajan tulee omata riittävät valmiudet toimia pallon kanssa tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti. Pelaajien syöttötaitoa, taktista osaamista ja pelikäsitystä etenkin ahtaassa tilassa ja prässin alaisena pelattaessa olisi syytä kehittää nousujohteisesti lapsesta alkaen, jotta he kykenevät toimimaan jatkossa paremmin kansainvälisten otteluiden pelitempossa.

Naisten Liigassa pelaajien syötöt suuntautuivat muita tasoja useammin eteenpäin, epäonnistuivat useammin, pallonhallintajaksojen pituus/joukkue oli lyhyempi ja yhden pallonhallintajakson aikana annettiin vähemmän syöttöjä kahteen muuhun analysoituun tasoon verrattuna. Lisäksi Naisten Liigassa suurempi osuus syötöistä suunnattiin hyökkäyskolmannekselle ja vähemmän syötöistä pelattiin keskialueella. Lisäksi keskialueelle pelatut syötöt epäonnistuivat Naisten liigassa muita tasoja useammin.

Tulokset antavat viitteitä siitä, että Naisten Liigassa (ainakin analysoidut) joukkueet pelaavat/joutuvat pelaamaan suoraviivaisemmin ja kykenevät harvoin pidempiin pallonhallintajaksoihin. Koska myös naisten jalkapallossa pallonhallinnan ja syöttötaidon osuus on tällä hetkellä korostuneessa asemassa kansainvälisellä tasolla, voidaan ilmoille heittää kysymys siitä, kehittääkö kotimaisen sarjamme suoraviivainen pelityyli naispelaajiemme teknistä osaamista ja antaako tämä riittävästi valmiuksia pelaajien kehittymiselle vastaamaan kansainvälisten otteluiden asettamiin haasteisiin.

Naisten maajoukkue hallitsi palloa vastustajaansa enemmän kahdessa heikompaa vastustajaa vastaan pelatussa maaottelussa (Valko-Venäjä ja Skotlanti). Huomattavaa on kuitenkin, että suurin osa tästä hallinnasta tapahtui syvällä omalla kenttäpuoliskolla tai keskialueella eikä niinkään hyökkäyskolmanneksella. Etenkin Suomen puolustajien syöttömäärät olivat analysoiduissa maaotteluissa suuria vastustajiin ja muihin tasoihin verrattuna. Pallonhallinnan voittaminen sinällään on hyvä tulos, mutta heikompia vastustajia vastaan palloa tulisi hallita myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla ja toisaalta pallonhallinnalla tulisi päästä myös nykyistä tehokkaammin murtautumis- ja viimeistelyvaiheeseen. Toisaalta taas ottelussa parempaa vastustajaa (Englanti) vastaan, Suomen pallonhallintaosuus oli pienempi ja syötöt onnistuivat huonommin vastustajaan verrattuna. Onkin selvää, että pelaajien taitotasoa tulee entisestään kehittää ja A-maajoukkuepelaajat tarvitsevat jatkuvasti kansainvälisesti tasokkaita otteluita, jotta tekniset ja taktiset suoritukset onnistuvat paremmin myös otteluissa kovempia vastustajia vastaan.

Naisten maajoukkueen pelaajilla syöttöjen, haltuunottojen, kuljetusten ja syötönkatkojen määrässä tapahtui selvä pudotus ottelun toisella puoliajalla. Vastustajalla vastaavaa ja yhtä suurta pudotusta suoritusten lukumäärässä ei havaittu. Yleensä palloa enemmän hallitseva joukkue (kuten Suomi 2/3 maaottelusta) ei joudu otteluissa fyysisesti niin kovalle rasitukselle ja täten suoritusten lukumäärän olisi voinut odottaa putoavan enemmän vastustajajoukkueen pelaajilla. Suomen pelaajien fyysisiä ominaisuuksia tulisikin entisestään kehittää, jotta pelisuorituksessa tapahtuvaa laskua voitaisiin vähentää ottelun toisen puoliajan aikana. Viimeaikoina julkaistut uutiset testitulosten paranemisista antavat tosin viitteitä siitä, että kehitystä tällä saralla on tapahtunut.

Sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan joukkueiden pääsääntöinen murtautumistapa analysoiduissa otteluissa oli keskitykset laidoilta, kun taas MM-kisojen otteluissa murtauduttiin enemmän myös kentän keskisektoreilta lyhyemmillä murtavilla syötöillä. Naisten A-maajoukkueen ja Naisten liigan otteluissa myös suurempi osuus viimeisistä syötöistä lähti kentän laita-alueilta ja pienempi osuus viimeisistä syötöistä kentän keskeltä, ns. "parhaalta sektorilta" verrattuna A-maajoukkueen vastustajiin ja MM-kisojen otteluihin. Selvää on, että joukkueiden tulisi omata kyky murtautua hyökkäystilanteisiin eri tavoin ja edelleen suomalaispelaajien taitoa ja joukkueiden pelitapaa tulisi nousujohteisesti kehittää, jotta nykyjalkapallolle tyypilliset murtautumiset keskeltä onnistuisivat myös entistä paremmin.

Kaikkinensa tulokset antavat viitteitä siitä, että Suomi onnistui A-maajoukkuetasolla kohtuullisesti heikompia vastustajia vastaan, mutta pelaajien teknisiä ominaisuuksia ja taktisia seikkoja pitää edelleen kehittää, jotta ero kansainväliseen huipputasoon kaventuisi. Naisten liigan kärjessäkin olevat joukkueet ovat puolestaan analysoitujen teknisten ja taktisten muuttujien osalta jäljessä maaotteluiden ja kansainvälisen tason vaatimuksista ja tällä saralla vaaditaan edelleen kovaa työtä, jotta Naisten liigasta kehittyisi jatkossa entistä enemmän ja entistä paremmin kansainvälisten otteluiden vaatimuksiin soveltuvia pelaajia ja Naisten Liiga itsessään myös kehittyisi.

HUOM. Vastaava lajianalyysityö on tehty viime vuonna miesten jalkapallosta ja se löytyy tämän linkin takaa.

Ei kommentteja

Junnufutareiden harjoittelusta ja pelaamisesta

Tiistaina 29. toukokuuta 2012 | Hannele Forsman

Sami Hyypiä Akatemian blogi:

Forsman Hannele, Sami Hyypiä Akatemian projektikehittäjä/-tutkija

Sami Hyypiä Akatemian kehittymisen seurantakonseptissa on nyt yksi kausi eletty yhdessä pilottiseurojen kanssa. On aika vetää menneen kauden tuloksia yhteen ja toisaalta alkaa valmistautumaan tulevaan kauteen. Seurakohtaisia yhteenvetoja teemme toukokuun aikana seurakäynneillä pilottiseuroissamme. Samalla keräämme palautetta menneestä ja kehitämme kokonaisuutta yhdessä liiton, piirien ja seurojen asiantuntijoiden kanssa. Alla hieman koostetta pilottiseurojemme 1998-2001 syntyneiden poikien ja tyttöjen pelaamisesta ja harjoittelusta talven 2011-2012 aikana. Seuraavassa blogissani tulen kertomaan ikäluokkien kehittymisestä kokonaisvaltaisen valmennuksen eri osa-alueilla.

Pelimääristä

Pelimääristä olemme keränneet tietoa joukkueiden valmentajilta - syksyllä kesän peleistä ja keväällä talven peleistä. Kokonaispelimäärän lisäksi olemme kiinnostuneita kova- ja matalatempoisten pelien suhteesta sekä kansainvälisten pelien määristä. Alla esitetyt luvut ovat tapahtumissa mukana olleiden ikäluokkien keskiarvoja (pojissa noin 150 pelaajaa/ ikäluokka, tytöissä n. 60 pelaajaa/ ikäluokka).

Kokonaispelimäärä vaihteli eri ikäluokissa keskimäärin 57-88 pelin/ vuosi välillä (P98= 57, P99= 74, P00= 82, P01= 88, T00-01= 88, T98-99= 82). Kotimaisista peleistä pojat pelasivat keskimäärin 33-39% itseään parempia joukkueita vastaan ja 61-67% samantasoisia tai huonompia joukkueita vastaan. Tyttöjen kotimaisista peleistä parempaa joukkuetta vastaan pelattiin 37-44% ja samantasoista tai huonompaa joukkuetta vastaan 56-63% peleistä.

Pojat pelasivat keskimäärin 10-12 (14-17% kokonaispelimäärästä) peliä ulkomaisia joukkueita vastaan. Tytöillä vastaava pelimäärä ulkomaisia joukkueita vastaan oli 5 (5-6% kokonaispelimäärästä).

Harjoittelusta

Pelaajien harjoitusmääristä olemme keränneet tietoa harjoituspäiväkirjojen avulla. Pelaajat ovat täyttäneet valmista harjoituspäiväkirjapohjaa viikon ajan ennen syksyn ja kevään tapahtumia. Syksyn keräysajankohta oli loka-joulukuu ja kevään helmi-huhtikuu ikäluokasta riippuen. Kokonaisharjoittelumäärän lisäksi olemme kiinnostuneet erityisesti sekä ohjatun että omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrästä. Alla esitetyt luvut ovat tapahtumissa mukana olleiden ikäluokkien keskiarvoja (pojissa noin 150 pelaajaa/ ikäluokka, tytöissä n. 60 pelaajaa/ ikäluokka).

Ikäluokasta riippuen poikien keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä (kaikki liikunta) kasvoi talven aikana kaikissa ikäluokissa. Keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä viikossa vaihteli pojilla eri ikäluokissa keväällä 2012 16-21 tunnin välillä. Kokonaisharjoittelumäärä oli pojilla suurinta nuorimmilla ikäluokilla. Myös molempien tyttöikäluokkien kokonaisharjoittelumäärä kasvoi talven aikana. Keskimääräinen kokonaisharjoittelumäärä viikossa oli tytöillä keväällä 2012 molemmissa ikäluokissa n. 20 tuntia viikossa. Kaikissa ikäluokissa, 1998-syntyneitä poikia lukuun ottamatta, löytyi pelaajia joiden kokonaisharjoittelumäärä oli jopa 40 tuntia viikossa.

Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrä kasvoi talven aikana kaikissa ikäluokissa sekä tytöissä että pojissa. Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrä oli keväällä keskimäärin 2012 8-10 tuntia kaikissa ikäluokissa.

Omatoimisen lajiharjoittelun määrä kasvoi talven aikana 2000- ja 2001-syntyneillä pojilla ja 2000-2001 syntyneillä tytöillä talven aikana. Sekä 1998- että 1999-syntyneillä pojilla ja tytöillä omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä laski talven aikana. Eniten omalla ajalla pallon kanssa harjoittelivat keväällä 2012 nuorimmat poikaikäluokat, jotka keskimääräisesti harjoittelivat omalla ajalla jalkapalloa noin 5 tuntia viikossa. Muiden ikäluokkien keskimääräisen omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä vaihteli välillä 1,9-3,4 tuntia viikossa. Kaikissa ikäluokissa pojissa ja tytöissä löytyi yksilöitä, jotka harjoittelivat yli 10 tuntia viikossa jalkapalloa omalla ajalla.

Yhteenvetoa

Pelimääriä tarkasteltaessa voidaan nostaa esiin kolme kysymystä. Onko kokonaispelimäärä oikea? Onko kovien ja helppojen kotimaisten pelien suhde oikea? Onko ulkomaisia pelejä riittävästi?

Harjoitusmääriä tarkasteltaessa esiin nousee muutamia asioita ja yksi keskeinen kysymys. Kokonaisharjoitusmäärät, ohjattu jalkapalloharjoittelumäärä sekä joissain ikäluokissa myös omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä on kasvussa. Kaikissa ikäluokissa on yksilöitä, joiden sekä kokonaisharjoittelumäärä että jalkapalloharjoittelun määrä on erittäin hyvällä tasolla. Koko ikäluokkia tarkasteltaessa joukkueharjoittelun määrä on hyvällä tasolla, mutta omatoimisen harjoittelun määrä on liian vähäistä. Keskeinen kysymys harjoitteluun onkin, miten tuemme, kannustamme ja järjestämme olosuhteita junnufutareillemme harjoitella ja pelata jalkapalloa omalla ajalla? Tässä asiassa olemme selvästi muita maita jäljessä tällä hetkellä ja tähän on hyvä panostaa etenkin nyt kesällä, kun kesälomat alkavat ja ruoho vihertää. Tehdään siis kesällä omatoimisesta jalkapalloharjoittelusta "elämäntapa", jota jatketaan sitten ympärivuotisesti.

Ei kommentteja

Girls and women's football in Finland right now

Perjantaina 11. toukokuuta 2012 | Jeglertz Andreé

Sami Hyypiä Akatemian blogi:

Kirjoittaja: Jeglertz Andreé, päävalmentaja naisten A-maajoukkue, tekninen johtaja naiset ja tytöt

Most of the clubs and teams in all ages has now started their season and leagues. It´s important that we are offering all young girls who want to play football a chance to do that, no matter where you are living in Finland. It´s a responsibility for all district and local clubs to offer the same possiblities for a girl as for a boy, and also important that they can start at the same age as the boys are. If there isn´t enough of players, let the girls play with boys. All the best female players in the world have played frequently in early ages with boys.

It´s important that the clubs and coaches find a good balance between games and training. It has to be more training sessions than games, with a relationship 2-4 training sessions - 1 game. In younger ages the game result is not that relevant; let the girls play in different positions, play the same amount of time, encourage the players that has trained most, have fun, try to pass the ball to each other and avoid that the goal keeper are starting the game with a goal keeper kick. As a coach it´s important that you help the players in the game; not control them. This means that you help the players that doesn´t have the ball, how they can be playable etc. The player with the ball need to make the decisions on her own and find which alternative that seems right for her. If it´s possible for the coaches to be more "in the game", on the field during games, it´s a much better help for the players. Try it during some friendly games.

Today the girls are sitting too much in front of the computer or videogames. Unfortunately they are not playing football frequent on the streets and in the parks on their spare time. This means that we need to take more responsibility as a club and as a coach to get the girls to be more active. We need to make football a year round sport and we need to encourage the players to train more on their own. We also need to offer more training possibilities during the week and the training needs to include more gamelike situations and problem solving situations. In our(FA) new Player Development Plan we focus a lot on these kinds of training contest.

If we start putting the game in the center of the training in early ages we will get players that don´t just wait for the coach to tell them what to do and how they should solve problems, they will be more independent and confident in these situations. This is important skills to develop to become an international top player.

During last year and this year we have made some changes to encourage player development, especially in B-junior league and div. 1 league structure. We need to, as I said earlier, have a good balance in relationship between games and practices. I think that we in Finland have too much focus in playing games and evaluating players in early ages, which is causing too much pressure on the coaches and players to make result all the time. We need, in all levels and ages, long term strategies and plans in clubs and districts. To put the players individual development in the center we need to have a clear picture of her pathway as a player and give them possibilities to reach their dreams.

The structure in Finland for players 16-19 years old is quite good. The players have a chance to train a lot in sport schools, in Naisten Liga clubs and national teams. Before these ages we have a good structure with good coaches in regional activities, 15-16 years old. The coaches would be able to do a much better job if they had more time with the players, but they are only semiprofessional.

We started a Sport school tournament in January. This gave us an opportunity to educate all the motivated and talented players in four different Sport schools, at the same time.

In the regional tournament in April we focused more on player development than earlier, which included training sessions and seminars. During these days the main idea was to educate and prepare as many players as possible for national teams activities.

The youth national teams (U17 and U19) both qualified for the second phase but didn´t make it to the final tournament. It´s important that everybody understand that youth national teams, and all activities connected, is to develop the player's individual and prepare them for the women's A national team. Of course we want them to win every game we play and will do everything to do that, but the main purpose is to always look at the developing from year to year, as an individual player and as a team.

If we take the U17 as an example; last year they played Nordic cup in Finland and was beaten by Sweden, Denmark and Netherlands. This year in EQ they played the same team and the result was

Finland- Sweden 2-3 (1-4 2011)

Finland-Netherland 2-1(0-3 2011)

Finland-Danmark 0-3 (0-1 2011)

As a note you can say that in the last game Finland had a chance to qualify to final round, if they had won the game. It resulted in that when the score were 0-1, Finland changed their way of playing to really try to win the game. This of course opened the team in defence and Denmark could score 2 goals in the end of the game.

Thou still they didn´t win more than one game, the development in one year was huge.

It´s also important that Finnish national teams win more international games. Winning is a habit, and if you win many games your self-confidence gets better and you really believe than you can beat everyone. But to start winning games you must first believe that you can, and this mental part we have focused a lot in all development camps for youth national teams.

Now it´s important to first of all start with the national team activities (U15) on a higher level. The players need to have a better ground when they come to their first national team camp, which means that we need to prepare the players better and earlier.

It´s also of great interest how we follow up the players and the team. Each national team player has an individual development plan that is fundamental for the player's future.

The biggest problem in Finland right now is when they are reaching the age of 19. The clubs are not able to support them financially and they have to combine full time job or studies with football. I am very impressed that the players manage to cope with this situation, but I also believe that they will not be able to do it many years. We all need to find ways to support the players to have a better life balance after 19 years old, both clubs and FA. This is one of the most important things to solve if we want to have a good A national team and a great league.

A couple of players get the chance to play abroad and be professional. That is a very good possibility for them and helps them in their own developing, but it also help the A national team. The player's gets frequently good games and they get a better life balance, and because of that they are able to have a longer carrier.

The women's A national team has an interesting summer and autumn 2012. We are leading the EQ group with 4 games left to play. Under the latest years there have been a lot of changes among the players. But the group we have now is getting more and more ready for Euro 2013, and still there are younger players that soon will be ready.
I am positive about the future; we develop many good players in Finland.

We just need to develop more "intelligent football players" in earlier ages, focus on individual development, have clubs with long term strategies and take better care of the players when they leave school.

See you on a football field during summer

/Andrée

Ei kommentteja
 

Eerikkilän Urheiluopisto, Urheiluopistontie 138 , 31370 Eerikkilä, p. 03 424 9900